RSS

Smithfield, London

15 Hel

Kävin jo jonkin aikaa sitten Museum of Londonissa, Lontoon museossa, jossa kerrotaan Lontoon tarina esihistorialliselta ajalta nykypäivään. Museum of London sijaitsee Smithfieldissä, hieman ydinkeskustasta luoteeseen. Museo oli sinänsä vierailemisen väärti (osa siitä tosin oli suljettuna kunnostustöiden vuoksi), mutta itse väsähdin jo roomalaiskauden jälkeen ja kävelin vain pikaisesti viimeisten huoneiden läpi. Päälle iskevällä flunssalla oli varmasti osuutensa asiaan, mutta roomalaisaika minua eniten kiinnostikin, entinen antiikin kulttuurin perusopinto-opiskelija kun olen.

Museon ikkunasta näkyi pala vanhaa muuria. Paikalle oli roomalaisten toimesta rakennettu kaupungin muuri.

Museon ikkunasta näkyy pala vanhaa muuria ja tornia 1200-luvulta. Ne on rakennettu roomalaisten perustusten päälle, paikalle, jolla aiemmin sijaitsi kaupungin muuri.

Järsin yhden Buranan kuiviltaan museosta ulos päästyäni, ja käveleskelin sen voimalla Smithfieldissä vielä toista tuntia tutkailemassa paikkoja.

Smithfieldin alue itsessään on kuuluisa vuosisatojen perinteet omaavasta lihatoristaan (jolla myytiin, 1300-luvulla ainakin, lihan lisäksi myös vaimoja) ja torin verisestä historiasta. Torilla teloitettiin vuosisatojen aikana suuri määrä rikollisia, vääräuskoisia, toisinajattelijoita  ja poliittisia vastustajia. Teloituskeinot olivat moninaiset; 1500-luvulla rahanväärentäjät esimerkiksi keitettiin öljyssä.

Nykyään Smithfieldin keskustorirakennus on ihmeen värikäs. Rakennuksen läpi kulkeva tie on tehty museomaiseksi lisäämällä sen varrelle infotauluja ja vanhoja piirroksia ja valokuvia torin vaiheista.

Torirakennuksen läpi kulkeva tie tänä päivänä.

Torirakennuksen läpi kulkeva tie tänä päivänä.

Infotaulu torirakennuksessa.

Infotaulu torirakennuksessa.

tori saksalaisten pommitusten jäljiltä. Saksalaisten toiseksi viimeinen V2-raketti osui torille. Kuolonuhreja tuli 160.

Valokuva infotaulussa: Smithfield saksalaisten pommitusten jäljiltä. Saksalaisten toiseksi viimeinen V2-ohjus osui torille. Kuolonuhreja tuli 160.

Vuonna 1305 paikalla – aivan lähellä St. Bartholomew’n sairaalaa (kuva alla) – teloitettiin skotlantilainen patriootti William Wallace, joka raahattiin paikalle alastomana hevosen perässä London Towerin vankityrmästä muutaman kilometrin päästä. Hänen rangaistuksensa tuli maanpetoksesta, josta tuomittiin karmealla tavalla toteutettuun kuolemanrangaistukseen: hänet hirtettiin, revittiin ja paloiteltiin (rangaistuksen nimi englanniksi on hanged, drawn and quartered). Wikipedia kertoo vuonna 1870 laista poistetusta rangaistuksesta tarkemmin:

Rangaistuksessa tuomittu raahattiin hirttopaikalle ja ripustettiin hirteen, mutta otettiin pois hirrestä ennen kuolemaa. Tämän jälkeen hänen sukuelimensä leikattiin, vatsa avattiin ja sisäelimet poistettiin yksi kerrallaan ja poltettiin tuomitun silmien edessä. Lopuksi kaula katkaistiin ja ruumis jaettiin neljään osaan, joiden kohtalosta päätti monarkki.

William Wallacen tapauksessa hänen päänsä iskettiin seipääseen ja asetettiin näytille London Bridgelle. Hänen raajansa lähetettiin jokainen eri kaupunkiin: Newcastleen koillis-Englantiin, Englannin pohjoisimpaan kaupunkiin Berwick-upon-Tweediin, keskiseen Skotlantiin Stirlingiin sekä itäiseen Skotlantiin Aberdeeniin.

Lontoon vanhin sairaala, vuonna 1123 perustettu St. Bartholomew's Hospital Smithfieldissä.

Lontoon vanhin sairaala, vuonna 1123 perustettu St. Bartholomew's Hospital Smithfieldissä selvisi sekä Lontoon suurpalosta (1666) että natsi-Saksan pommituksista (1940-41).

Muutama sata vuotta sitten tällä paikalla raivosi Lontoon suurpalo. Kävelyretkelläni minua kiinnostivatkin pari 1600-luvulta olevaa taloa, jotka selvisivät palosta. Löysin ne kadulta nimeltä Cloth Fair, vastapäätä St. Bartholomew-the-Great -kirkkoa, joka on Lontoon vanhimpia kirkkoja.

Keskiaikainen St. Bartholomew-the-Great -kirkko.

Keskiaikainen St. Bartholomew-the-Great -kirkko.

 

St. Bartholomew-the-Great -kirkko viereiseltä pieneltä hautausmaalta päin kuvattuna.

St. Bartholomew-the-Great -kirkko viereiseltä pieneltä hautausmaalta päin kuvattuna.

Lontoon suurpalo syyskuun alussa vuonna 1666 koetteli jo koeteltuja. Edellisenä vuonna rutto oli tappanut kolmasosan asukkaista. Suurpalo, joka sai alkunsa vähän jälkeen keskiyön leipuri Thomas Farrinerin leipomon kellarista Pudding Lanella lähellä Thamesin pohjoisrantaa, raivosi viisi päivää ja tuhosi 80% Lontoon keskustasta (kolmasosan koko kaupungista). Liekit olivat niin kuumia, että St. Paulin katedraalin kivet räjähtelivät ja katon lyijy suli. Kuin ihmeen kaupalla, jotkut rakennuksista kuitenkin selvisivät liekkimeren keskellä. Yksi niistä on tämä talo:

Yksi vuoden 1666 suurpalosta selvinneistä rakennuksista.

Yksi vuoden 1666 suurpalosta selvinneistä rakennuksista.

Taloja tuhoutui kaiken kaikkiaan yli 13 000 ja yli 100 000 ihmistä jäi kodittomaksi. Keskustan rauniot savusivat vielä kuukausia jälkeenpäin, mutta kuolonuhrien määrä jäi virallisten asiakirjojen mukaan pieneksi: vain alle kymmenen kuolemaa vahvistettiin. Uhriluku on kuitenkin mitä todennäköisemmin ollut huomattavasti suurempi, sillä köyhien ja keskiluokkaisten kuolemia ei tilastoitu mitenkään.

Lyhyen kävelymatkan päässä St. Bartholomew-the-Great -kirkosta ja palosta selvinneestä talosta sijaitsee pieni Lihava poika (Fat Boy) -patsas, joka on yksi palon muistomerkeistä. Virallisemmalta nimeltään se on Golden Boy of Pye Corner eli Pye Cornerin kultainen poika. Patsas merkitsee paikkaa, johon Lontoon suurpalo päättyi.

Fat Boy

Lontoon suurpalon muistomerkki, "Fat Boy".

Patsaan alla olevassa laatassa kerrotaan, että patsas on pystytetty vuoden 1666 suurpalon muistoksi. Palon aiheuttajana pidettiin Jumalan vihaa, ja palon perimmäiseksi syyksi nimettiin tuolloin ihmisten sortuminen ylensyömisen syntiin.

This boy is
in Memmory [sic] put up
for the late FIRE of
LONDON
Occasion’d by the
Sin of Gluttony
1666

 

Fat Boy lähempää.

Fat Boy lähempää.

Samoin kävin lähistöllä Christ Church Greyfriarsilla, St. Paulin katedraalin vieressä olevalla kirkolla, josta on jäljellä enää torni ja pala muuria. Kirkko tuhoutui toisen maailmansodan aikana, ja se toimii nykyään julkisena puistoalueena: kirkon ”sisällä” on pieni puutarha ja penkkejä.

 

Christ Church Greyfriars, jonka tornin alla on, hieman erikoista kyllä, hammaslääkärin vastaanotto.

Christ Church Greyfriars, jonka tornin alla on, hieman erikoista kyllä, hammaslääkärin vastaanotto.

Christ Church Greyfriars toimii nykyään julkisena puistoalueena.

Christ Church Greyfriars toimii nykyään julkisena puistoalueena.

Kaiken kaikkiaan päivä Smithfieldissä oli mukava, siitäkin huolimatta, että en ollut mitä parhaimmassa kunnossa fyysisesti. Sinne jäi kuitenkin vielä paljon näkemistä. Jonain päivänä Smithfieldin ja viereisen Spitalfieldsin alueille on palattava ainakin katsastamaan Petticoat Lanen tori ja bengalilaiskorttelin keskus Brick Lane, jolla silläkin on Petticoat Lanea täydentävä torinsa sunnuntaisin. Samoin alueella on Columbia Road Market, tori, josta löytyy kukkia ja muita kasveja, maalaisjuustoja, kotileipää ja muun muassa antiikkia.

Takaisin sinne siis. Jonain päivänä. : )

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15/02/2009 Kategoria/t: Historia, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: