RSS

Centre Point — keskipiste

08 Elo

Heinäkuun viimeisenä perjantaina toimiston väellämme oli vuotuinen ”kesäjuhla”. Toisin sanoen vietimme illan ulkona porukalla firman laskuun.

Olimme saaneet ilmoituksen juhlasta jo viikkoja aiemmin ja aikataulu sanoi, että työt loppuvat poikkeuksellisesti jo klo 17:00 ja  lähtö kaupungille on klo 17:30. Työpaikan hengen mukaisesti kaikki kuitenkin istuivat koneillaan vääntämässä viikon viimeisiä sähköposteja ja soittamassa viimeisiä puheluja vielä vartin yli viisi.

Viimein kun kaikki oli saatu irti työpöydistään, tarjolla oli olutta ja Smirnoff Icea halukkaille. Minulla oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä l0unaan jälkeinen Diet Coke -tölkki kesken ja vain 4 tuntia yöunta alla, joten kieltäydyin kohteliaasti, jotta en nukahtaisi pystyyn. (Illan edetessä tuli maisteltua muutama drinkki kyllä, ja sen huomasi kyllä riekaleiksi repivästä väsymyksestä ja päänsärystä noin puolen yön maissa kotiin lähtiessä.)

Per, toinen johtajista, tarkisti, että kaikilla oli varmasti matkakortit tallella, jotta pääsisimme metrolla matkaan. Pari kollegaa ilmoitti, että heidän täytyisi ladata kortille lisää matkustuskrediittiä asemalla, mutta muuten kaikki oli kunnossa. Toimistorakennuksemme lasitettuun porraskäytävään päästyämme totesimme kuitenkin, että meitä oli narutettu: alhaalla pihalla meitä odotti Range Rover -limusiini.

Kyytimme kaupungille.

Ajelimme Wood Greenista keskustaan ja keskustassa vielä päämäärättömästi ympäriinsä niin, että ihmiset saivat kumottua oluensa ja muut juomansa. Kiertelimme lähinnä Sohossa, Holbornissa ja Bloomsburyssa ja totta kai ajoimme Piccadilly Circuksen ohi.

Tarjolla ollut kuohuviini oli hyvää.

Limusiinin tummennettujen ikkunoiden läpi meitä ei tietenkään nähty ja olikin hieman kummallista tarkkailla ihmisiä, jotka uhrasivat mielenkiintoaan loistoauton seuraamiseen. Totta puhuen minulle tuli jotenkin hieman vaivaantunut olo moiseen luksukseen osallistumisesta. Autossa pauhannut hirveä diskomusiikki raastoi korvia ja sai olon tuntumaan aika epätodelliselta ja ei-niin-kotoisalta. Limusiinissa oli kuitenkin tarjolla myös kuohuvaa, mikä auttoi hieman siinä tilanteessa.

 

Centre Point. (Lähde: Wikimedia Commons.)

Matkanteko päättyi Tottenham Court Roadin aseman liepeille, aivan suosikkibaarini Intrepid Foxin viereen. Nousimme autosta ja suuntasimme Centre Point -rakennukseen, jossa pidimme lyhyen kokouksen ja joimme muutaman drinkin. Baarissa ei onneksi tarvinnut mennä omalle rahapussille, sillä esimerkiksi juomallani shamppanjadrinkillä oli hintaa 13 puntaa (15–16 euroa).

Centre Pointista oli hieno näköala Cityn suuntaan.

Centre Point on noin 40-vuotias; se rakennettiin vuosina 1963–66. Se jakaa Lontoon 29. korkeimman (joidenkin lähteiden mukaan 27. korkeimman) rakennuksen tittelin lännessä 8 kilometrin päässä sijaitsevan Empress State Buildingin (ESB) kanssa, jota korotettiin riemukkaasti 17 metrillä vuonna  2003.

Centre Pointin rappukäytäviä koristavat upeat seinämaalaukset — ainakin ylimpien parin kerroksen, muita kerrosten välejä ei reissulla nähty, sillä käytimme luonnollisesti hissiä 30 kerroksen nousuun.

Centre Pointin alullepanija oli Harry Hyams, mies, joka hankki miljoonansa ostamalla tai vuokraamalla maata ja rakennuttamalla sille lähinnä toimistorakennuksia, jotka hän sitten möi eteenpäin taikka vuokrasi. Englanniksi hän on siis property developer. Tosin minulla ei ole hajuakaan, mitä se on suomeksi — kiinteistöjen kehittäjä?

Hyams odotti yhden yrityksen vuokraavan koko rakennuksen itselleen mieluummin kuin että olisi päästänyt rakennukseen useita eri vuokralaisia. Centre Pointissa on neliöitä sen verran, että odotus hieman venähti; kaiken kaikkiaan pinta-alaa on noin 27 000 neliömetriä jakautuneena 32 kerrokseen. Valmistuttuaan Centre Point olikin vuosikausia tyhjillään. Alueen selkeästi korkein rakennus muodostui ihmisten mielissä kiinteistökehitysalan ahneuden symboliksi.

Aurinko laskee Lontoossa 30. heinäkuuta 2010.

Nyt jo kahdeksankymmenen ikävuoden ylittänyttä Hyamsia pidetään sekä kirkaasti ajattelevana alan ammattilaisena, joka ensimmäisten joukossa ymmärsi ammattitaitoisen suunnittelun ja kehittämisen arvon, että ahneena rahantekijänä.

1960-luvun lopulla perustettu hyväntekeväisyysjärjestö Centrepoint Charity on nimetty Hyamsin kuuluisimman tuotoksen mukaan. Tosin nimi sisältää pistävän piikin ahneuden ja voiton tavoittelemisen lihaan: järjestö työskentelee kodittomien nuorten hyväksi.

Varallisuus vetää usein puoleensa myös rikollisia: muutama vuosi sitten Hyams joutui Britannian yksityishenkilöön kohdistuneista ryöstöistä suurimman kohteeksi. Niin kutsuttu Johnson-jengi, joka koostuu pääosin Ricky Johnsonista ja tämän omista pojista, ryösti Hyamsin kartanosta antiikkia kymmenien miljoonien puntien arvosta. Jengi tuomittiin elokuussa 2008 yhteensä 49 vuoden tuomioihin parinkymmenen vuoden aikana tehdyistä ryöstöistä.

Oxford Streetin valojen helminauha.

Centre Pointista siirryimme jalkaisin Sohoon, jossa vuorossa oli illallinen Floridita-cocktailbaarissa, joka oli mukavan lattarihenkinen livemusiikkeineen kaikkineen. En normaalisti harrasta drinkkien juomista lainkaan, olutihminen kun olen, mutta työpaikan laskuun tuli maistettua pari cocktailia. Elämäni ensimmäinen Mai Tai oli makuuni hieman liian romminen (tosin maku parani sitä mukaa kun jäät sulivat ja laimensivat drinkkiä). Ruoan pöytiintulon viivästymisen vuoksi saimme ilmaiset Mojitot kukin. Mojito jäi esillepanoltaan vaatimattomamman näköiseksi Mai Taihin verrattuna, mutta maussa se vei selkeästi voiton. (Ensimmäisen Mojitoni join muuten viime kesänä, kun veljeni avovaimoineen oli käymässä Lontoossa.)

Työkavereita Floriditassa.

Ruokailun jälkeen iski se kuuluisa väsymys ja suurin osa porukasta lähti kohti kotia, minä mukaan lukien.

Tuosta illasta olisi ollut mukava aloittaa kesäloma, mutta jouduin sinnittelemään töissä vielä viikon. Nyt on viikon kesäloma kuitenkin alkanut ja seuraavat 7 päivää aina ensi viikon maanantaihin saakka olen vapaalla jalalla. Vihdoinkin. 🙂

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 08/08/2010 Kategoria/t: Historia, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

2 responses to “Centre Point — keskipiste

  1. Niina

    10/08/2010 at 17:29

    Mukavaa kesälomaa!! Ja kiitos jälleen kirjoituksesta, näitä on niin kiva lukea =)

     
    • foreignsands

      12/08/2010 at 10:41

      Kiitos, Niina! 🙂

       

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: