RSS

Aihearkisto: Arki

Keittää, muttei yli

Tämä lyhyt blogipostaus on oodi Morphy Richards -keittokoneelle. Ostin sen jo kai noin vuosi sitten, mutta se jäi moneksi kuukaudeksi käyttämättä. Mutta olen sittemmin nähnyt valon — keittojen tekeminen sillä on äärimmäisen helppoa. Sillä voi myös tehdä pirtelöitä ja keittosäätöjä on kaksi: sose ja normaali. Sosekeiton se tekee 21 minuutissa. Koneen puhdistaminen on myös helppoa, sillä siinä on vain kaksi osaa, kansi terineen ja itse säiliö. Koneen ohjelmoiminen keitontekoon koostuu kahden napin painamisesta, säädön valinta ja käynnistys.

Morphy Richards -keittokone

Tein tänä aamuna pakastimeen satsin sosekeittoa aineksina peruna, porkkana, sipuli, vihreät linssit ja aurinkokuivatut tomaatit (joita on käytettävä jääkaapista pois kovaa kyytiä). Mausteeksi suolaa, chilijauhetta, jauhettua korianteria, kurkumaa ja kuminaa. Valmistukseen kului vihannesten pilkkominen mukaan lukien ehkä noin 35 minuuttia ja kone soseuttaa keiton itse. Vihanneksia ei tarvitsisi käyttää pannulla, mutta käytin kuitenkin, pyöräyttelin niitä muutaman hetken mausteiden kanssa.

Siinä on nyt sopat ehkä kolmelle tai neljälle aterialle. 🙂

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 01/12/2013 Kategoria/t: Arki, Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , ,

Nyt puhutaan säästä

Lämpötila 24.03.2012 (Heathrow’n lentokentän mittauspiste): +20°C.

Lämpötila 24.03.2013 (Heathrow’n lentokentän mittauspiste): ±0°C ja lunta.

Vuonna 1758 Samuel Johnson, runoilija ja sanakirjan kokoaja, sanoi: ”Kun kaksi englantilaista kohtaavat, ensimmäinen keskustelun aihe on sää.”

Viime aikoina säästä puhuminen on yltynyt uusiin mittasuhteisiin, eikä pelkästään natiivibrittien keskuudessa. Myös me maahanmuuttajat saamme huomata sään olevan keskustelunaiheena keskuudessamme harva se päivä. Tämä talvi vaikuttaa tavallista pidemmältä. Ihmisten väsymys jatkuvaan harmauteen ja viluun näkyy Facebook-tilapäivityksissä, tupakkataukokeskusteluissa, aamutervehdysten yhteydessä työpaikalla, kaupan kassalla ja tuntemattomien kanssa bussipysäkeillä. Twitterissä levisi ytimekäs lausahdus: ”Upea talvi meillä tänä keväänä!”

Lloyd TSB haastatteli paria tuhatta ihmistä vuonna 2010 ja päätyi tulokseen, jonka mukaan britit keskustelevat säästä enemmän ja useammin kuin intohimostaan jalkapallosta tai vaikkapa työstään. Tämä tuntuu pitävän tälläkin hetkellä hyvin paikkansa. Perinteisesti brittejä pidetään sääkeskustelujen ammattilaisina. Oli kyse sitten enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesta kulttuurisesta stereotypiasta, muissa maissa englannin kurssikirjojen kautta levitettävästä näkemyksestä taikka pilke silmäkulmassa sanotusta vitsistä, britit tuntuvat itsekin myöntävän asian.

Jokusen vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan säästä puhuminen otti ykköspaikan kaikkista ”brittiläisimpien” piirteiden listalla. Kyselyn otos oli suhteellsen kookas (5 000 aikuista) ja top 3 -listapaikat jakautuivat seuraavasti:

1. Säästä puhuminen (58% vastaajista)

2. Jonottamisen jalo taito (50+% vastaajista)

3. Sarkasmi (48% vastaajista)

Kyselyn tehneen One Poll -yrityksen edustaja sanoi: ”Britanniassa on lähes mahdotonta mennä minnekään missä ei puhuttaisi säästä. Britit ovat lähestulkoon ylpeitä runsaasta sadekertymästään.”

Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolen väestöstä kohdalla brittiläinen keskustelu kääntyy säähän vähintään joka kuudes tunti. Joka neljäs briteistä pitää säätä niin mielenkiintoisena asiana, että sitä käytetään keskustelun avaajana. Kiinnostus säähän kasvaa myös nähtävästi iän myötä: siinä missä 18–24-vuotiaista vastaajista 42% katsoi sääennusteen ainakin kerran päivässä, yli 55-vuotiaista sen teki 80 prosenttia vastaajista.

Saaren säähän vaikuttavat eri tuulet. Skotlannin länsiosiin puskee merellinen tuuli pohjoiselta napa-alueelta, joka tuo mukanaan viileää ja kosteaa ilmaa. Itäiseen Skotlantiin ja koillis-Englantiin saapuu kylmää ja kuivaa ilmaa mantereenpuoleisen pohjoisen napa-alueen tuulen mukana. Eteläinen ja kaakkois-Englanti puolestaan saavat tuta mantereen kautta matkaavan trooppisen ilmamassan, joka kantaa mukanaan lämmintä ja kuivaa ilmaa. Walesiin ja lounais-Englantiin vaikuttavat taas lähinnä merelliset trooppiset tuulet, joiden mukana saapuu lämmintä ja kosteaa ilmaa. Joskus näiden eri ilmamassojen vaikutuksesta saarella saattaa olla kesäaikaan jopa yli 20 asteen lämpöero eri paikkakuntien välillä.

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sää on täällä rehevämpi puheenaihevaihtoehto kuin Suomessa. (Lähes 18 000 kilometrin mittaisella rannikolla lienee asian kanssa jotain tekemistä.) Suomen sää on loppujen lopuksi aika stabiili — Britanniassa sää vaihtelee koko ajan ja se kuuluisa sade saattaa yllättää milloin tahansa. Tällä viikolla oli päivä, jolloin mentiin parissa minuutissa auringonpaisteesta muutaman minuutin lumimyräkkään, tuosta vain.

Yllä olevan tutkimuksen vastaajista 44% yhtyi näkemykseen sään vaihtelevuuden merkityksestä keskustelunaihen yleisyyteen. Muita syitä sääaiheen pysyvyyteen olivat:

– keskustelemalla säästä on helppo olla ystävällinen tuntemattomille

– sää aiheena pitää keskustelun turvallisena eikä tarvitse keskustella henkilökohtaisemmista asioista

Sosiaaliantropologi Kate Foxin mukaan britit tarvitsevat sääkeskusteluja päästäkseen yli sosiaalisista estoistaan. Vaihteleva sää tarjoaa ihmisille aiheen, jonka varjolla on turvallista lähettää sosiaalisia viestejä toisille. Eikä säästä keskustelemalla tule vahingossa loukanneeksi ketään.

Suomen Lontoon suurlähetystö kertoi perjantaina Facebook-sivullaan saaneensa seuraavan sähköpostin, jossa Suomea kehotetaan lopettamaan epämiellyttävä käytös välittömästi — uutisoinnin perusteella tämän hetkinen kylmä ilma on saapunut tänne Suomesta:

Dear Sir/Madam/Ms,

According to reports in today’s newspapers, the foul weather that we are experiencing in the UK is coming directly from Finland.

I respectfully request that you stop this unfriendly behaviour immediately. It is playing havoc with my plans for the garden, not to mention the heating bills.

I shall expect an improvement very soon, and will not accept any excuses! Thank you.

Sään on parasta lämmetä pikaisesti. Täällä ihmisten suunnitelmat puutarhojensa suhteen menevät tällä menolla pipariksi ja kaasulämmityskulut kipuavat pilviin.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 24/03/2013 Kategoria/t: Arki, Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

No nih!

Kylläpäs lähti hyvin ansaittu neljän päivän viikonloppu mukavasti käyntiin!

Heräsin tavalliseen tapaani aamukuudelta (tosin puhelin torkutti pariin otteeseen ja nousin vasta puoli seitsemältä), söin pienen aamupalan ja lähdin kävelemään kohti Monument-metroasemaa Cityssä, jonka lähellä on kuntosali, joka tarjoaa myös hierontoja. Yhdeksältä oli buukattuna ”ruotsalainen hieronta” — käytännössä kai sellainen klassinen perushieronta, joita Suomessa on tarjolla myös. Täällä se vain tunnetaan ruotsalaisena sellaisena. Tunnin verran siinä vaivattiin hartioita, selkää, takamusta ja jalkoja, käsin, sormin ja kyynärpäin. Kyllä tuli tarpeeseen. Edellisestä hieronnasta oli tainnut kulua jo reilusti yli kymmenen vuotta, hävettää tunnustaa. Hieroja kehotti venyttelemään; toimistotyön tekijälle ominaisesti hartiat olivat jumissa, mutta kuulemma myös lantion seudulla oli tukkoja, ja säärissä. Säärilihakset kuulemma olivat vahvat, mutta venyttämisen tarpeessa. Nyt kun saisi töihinkävelyrutiinien lisäksi päiväänsä vielä venyttelytuokionkin lisättyä. Tekisi terää.

Hieronnasta suuntasin keskustaan ostamaan hiuspyörityspöhöttimen, jota olen katsellut sillä silmällä jo useamman viikon. Pidän aina töissä hiuksia kiinni, mutta tuossa keskiviikkona intaannuin laittamaan hiukset melkein auki, kahdelle matalalle ja löysälle saparolle, ja useampi työkaveri kommentoi, että minun pitäisi pitää hiuksia joskus aukikin. Hiusteni pituus kuulemma yllätti heidät täysin. Aamulaiska kun olen, hiuksia on vain helpompi pitää kiinni — ei jaksa ruveta harjan ja föönin tai kihartimen kanssa temppuilemaan, varsinkin kun paksumpien hiusten kanssa kestää aika kauan saada hiukset sellaiseen kuntoon, että kehtaa julkiselle paikalle mennä. Joten ajattelin kokeilla pyöritys-kuivain-kiharrin-yhdistelmää, jota on helpompi ja nopeampi käsitellä. Josko vaikka rupeaisi vaihtamaan sitä hiustyyliä aina silloin tällöin.

Kävin myös buukkaamassa kampaaja-ajan, kun edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo melkein vuosi (yksi syy siihen, miksi hiukset on parempi pitää kiinni!). Samalla laitetaan myös puoli päätä raitoja. Siltä osin on siis tekemistä lauantaiaaamulle klo 9 tuossa kuukauden päästä. Matkalla kampaamoon nappasin myös mukaan pari kuppikakkua iltapäivälle/illalle, kun teki mieli. 😛

Kello kun kilkutteli puolta päivää, olin Covent Gardenissa ja nälkäinen. Älypuhelinhankinnastani kiitollisena vielä näin kolmen kuukauden jälkeenkin etsin Foursquare-sovelluksella lähistöltä sopivia ravintoloita. Päädyin menemään eteläintialaiseen kasvisravintolaan, jossa söin alkuruoan ja pääruoan ja nautiskelin lasin valkoviiniä. Ruoka vei kielen mennessään ja jälleen kerran olin syvästi kiitollinen intialaisten ihmisten olemassaolosta: parempaa ruokaa saa hakea.

Alkuruoaksi salaatin kera kaksi peruna-bondaa - kikhernejauhoissa pyöritettyä maustettua perunaa, joka on uppopaistettu.

Alkuruoaksi salaatin kera kaksi peruna-bondaa – kikhernejauhotaikinassa pyöritettyä maustettua perunaa, joka on uppopaistettu.

Pääruoaksi mysore masala dosa - rapeahko, mausteinen riisi-linssilettu, jonka täyteenä on perunaa, sipulia ja porkkanaa. Rinnalla hillomaista kookos-chutneyta ja sambaria, tamarindipohjaista tulista muhennosta.

Pääruoaksi mysore masala dosa – ohut, rapeahko, mausteinen riisi-linssilettu, jonka täyteenä on perunaa, sipulia ja porkkanaa. Rinnalla hillomaista kookos-chutneyta ja sambaria, tamarindipohjaista tulista muhennosta.

Lounaan jälkeen lyllersin maha täynnä vielä meikkivoideostoksille. Sellainen tuote, jota en ole ikänäni juuri käyttänyt, mutta ajattelin kokeilla näin vanhoilla päivillä, ihonvärin tasoittamiseksi. Huomenna illalla olen menossa pubiin entisen työkaverin synttäreitä juhlistamaan, joten voisi yrittää laittaa turpavärkkiin hieman parempaa meikintynkää kuin jokapäiväinen työpaikkameikki.

Sitten bussimatka kotiin, pikainen ruokakauppavisiitti, toinen kuppikakuista jälkiruoaksi, blogiin päivitystä ja nyt lienee aika viettää pari miellyttävää tuntia tietokonepelin parissa. Hyvä päivä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15/03/2013 Kategoria/t: Arki, Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , , ,

Kuppikakkuja

Oiva tekosyy leipoa: sunnuntainen visiitti äitiyslomalla olevan työkaverin luo muutaman tiimikaverin kanssa!

Ja sitä suuremmalla mielihyvällä leivoinkin, sillä ikävänpuoleinen kämppikseni on vielä joululomalla eikä täällä valittamassa uunin käytöstä — leipomiset jäävät normaalisti vähemmälle, sillä tiedän hänen karsastavan raskaasti ”turhaa” kaasun käyttöä. Uunin esilämmittämistä hän ei myöskään katso hyvällä; sain viimeksi kuulla kunniani kun en laittanut pizzaa kylmään uuniin vaan odotin muutaman (kirjaimellisesti) minuutin. Näitä leivonnaisia en tietenkään olisi halunnut kylmään uuniin laittaa, joten parempi leipoa silloin kun tämä nainen ei ole kotona nalkuttamassa. Eilen illalla ja tänä aamuna keittiö oli minun. Ihanaa!

Ostin halpissähkövatkaimen lauantaina myös, sillä en tuonut matkalaukussani omaa vatkainta Suomesta neljä vuotta sitten — tänne kun piti tulla vain puolen vuoden pätkäksi  eikä kumpikaan kämppiksistäni ole leipojia. Keittiössä leivontavälineet ovat siis olemattomat muutenkin. Ei nuolijaa, ei vatkauskulhoa, ei mitään (kuppikakkuvuoan ostin aiemmin viikolla). Välillä muistelee kaihoisasti entistä kämppää Jyväskylässä, jossa oli kaikki tarpeellinen leivontavälineistö, oli sähköuuni, jonka käyttö ei ollut kallista ja keittiössä leijaili usein itse tehtyjen sämpylöiden tuoksu. Ai että…

Kokeilin kolmea uutta cupcake-reseptiä: porkkana-rusina, appelsiini-suklaa ja kaneli. Kaneli ja porkkana-rusina maistuivat edukseen ja pakastimeen jäi vielä iloisesti useampi talteen herkkuhetkiä odottamaan.

Cupcakes

Ja niin tosiaan — tajusin yhtäkkiä, että minulla tuli kuin tulikin neljä vuotta Lontoossa täyteen nyt torstaina!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/01/2013 Kategoria/t: Arki, Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: ,

Kesä vierähti, syksy saapui

Niin vain on kulunut pari kuukautta — ylikin — edellistä postauksesta. Jotenkin se aika vain kuluu niin nopeasti ettei huomaakaan.

Mitään suurempia ei viimeisten parin kuukauden aikana ole sinänsä sattunut. Jotain nyt on kuitenkin tullut harrastettua työssäkäynnin ohella. Kesäloma oli sen viikon mittainen (kesäkuun alussa), joten kesästä nauttiminen jäi aika vähiin, mikä tosin on normaalia täällä, sillä on yleistä, että töistä voi ottaa pisimmillään vain kahden viikon lomapätkän kerrallaan. Töiden ohella ja lyhyiden viikonloppujen aikana sitten harrastaa sen mitä saa aikaiseksi.

Syyskuinen auringonlasku — Canary Wharf

Innostuin joskus  heinäkuussa yhtenä iltana varaamaan kerralla seitsemän teatteri- ja musikaalilippua, kolmen kuukauden aikana käytettäväksi. Kävin heinä-syyskuussa katsomassa seuraavat:

  • Thriller Live — Michael Jacksonin musiikin ja saavutusten ympärille rakennettu tanssille pohjaava musikaali
  • Blood Brothers — tarina lapsena eri kodeissa ja yhteiskuntaluokissa kasvaneista kaksospojista, jotka ystävystyvät myöhemmin tavatessaan
  • Spamalot — Monty Pythonien elokuvaan Monty Pythonin hullu maailma perustuva musikaalikomedia, jossa kuningas Arthur miehineen etsii Graalin maljaa
  • Our Boys — 1980-luvun Britannian sotilassairaalaan sijoittuva draama nuorista miehistä, joiden suhdetta repii petos
  • Private Peaceful — Kokoillan monologinäytelmä, jossa nuori ensimmäisen maailmansodan sotamies muistelee sotilasvankilassa kokemuksiaan juoksuhaudoissa
  • What the Butler Saw — Psykiatriselle klinikalle sijoittuva kommelluksia pursuava farssi
  • A Long Day’s Journey into Night — amerikkalaisen Pulitzer-palkitun Eugene O’Neillin draama perheestä, jota riivaavat addiktio (miehillä alkoholiin ja äidillä morfiiniin) ja siitä juontuvat ongelmat

Elokuvissa olen käynyt vain kerran, uuden Batmanin katsomassa jokusen viikkoa sitten. Varsin nautinnollinen kokemus sekin!

Elokuussa puolestaan tapasin entisen pääkontaktini asiakkaan puolelta edellisestä työpaikastani. Olemme pitäneet jonkin verran yhteyttä sen jälkeen kun vaihdoin työpaikkaa reilu vuosi sitten, mutta emme töiden puolesta koskaan nähneet toisiamme silloin aikoinaan. Kävimme olusella Sohossa sunnuntai-iltana elokuun puolivälissä, kun hän pääsi kakkostyöpaikastaan: viikolla hän tekee jossain määrin samankaltaista projektinhallintatyötä kuin minäkin ja viikonloput hän on tatuoijana tatuointistudiolla.

Harmikseni sain kuulla, että entinen työpaikkani on menettänyt tämän asiakkaan lähtöni jälkeen. Harmillista tämä on siksi, että tein reilun vuoden töitä niin sanotusti niska limassa sen eteen, että tästä alkujaan pikkuasiakkaasta tuli yksi firman avainasiakkaista, mutta lähtöni jälkeen asiakassuhde mureni suhteellisen lyhyessä ajassa.

Lokakuinen auringonnousu Thamesilla — ensimmäinen pyöräilyretkeni, joka ei tapahtunut joulupäivän aamuna

Hoidin kaiken alusta loppuun heidän projektiensa kanssa ja vaikka listallani oli paljon muitakin asiakkaita, tämä kyseinen firma vei käytännössä vähintään 85 prosenttia työajastani. Lähtöni jälkeen asiakkaan ”huolto” jaettiin viiden eri ihmisen käsiin, ja tiesin tuon kuultuani, että siitä ei tulisi mitään — tämän asiakkaan kohdalla työt pitää keskittää yksiin, korkeintaan kaksiin käsiin. Mutta minultahan ei mitään kysytty, ja entinen firmani kuvitteli, että kun asiakas kerran on saatu haaviin, se ei enää vaadi erityispanostusta. Riittää, kun projektit vain pyörivät omalla painollaan. Ja niin siinä sitten kävi, että asiakas ei ollutkaan lähtöni jälkeen uuteen sekavalta vaikuttavaan järjestelyyn tyytyväinen ja sisään tulevien projektien määrä väheni pian huomattavasti. Väheni siinä määrin, että entinen työkaverini kertoi toisen firman omistajista tulleen eräänä päivänä projektihuoneeseen kysymään miksi tämä asiakas ei enää lähetä projekteja yhtä paljon kuin ennen.

Asiakkaani kertoi drinkin ääressä, että entisestä työpaikastani oli jossain vaiheessa soitettu hänelle (hän epäili, että toisen omistajista toimesta), kyselty kuulumisia ja todettu, että ”haluaisimme tehdä enemmän bisnestä kanssanne”. Asiakkaani oli kertomansa mukaan vastannut, että he odottivat minun lähtöni jälkeen, että palvelun taso pysyy samana, mutta näin ei ollut tapahtunut, joten projektivirta oli alkanut tyrehtyä sen myötä. Lopulta erään projektin kanssa oli käynyt asiakkaan mukaan ”suuremman luokan munaus” ja he päättivät lopettaa entisen firmani käyttämisen kokonaan. Siinä siis lopputulos. Omalta kohdaltani kuitenkin positiivista on se, että työpanoksellani oli käytännön tasolla todistettavaa merkitystä, jota ei tosin missään vaiheessa työpaikkani puolesta tunnustettu (paitsi eroilmoitukseni päivänä, jolloin toinen omistajista sanoi ääneen sen, että olin työlläni tehnyt asiakkaasta yhden yrityksen avainasiakkaista). Kuulin sittemmin entiseltä italialaiskollegaltani, että toinen omistajista oli sanonut hänelle (kun hän oli uhannut lähteä kävelemään ellei palkka nouse), että ”kukaan ei ole korvaamaton”. Mutta minä olin tämän asiakassuhteen hoidossa korvaamaton. Jos jotain mieltälämmittävää edellisestä työpaikastani kaipaa, niin tuo on sellainen ajatus.

Tapasin syyskuussa puolestani toisen entisen kollegani edellisestä työpaikastani, unkarilaisen sellaisen (joka on myös lähtenyt sittemmin kävelemään). Istuimme illan viinipullon ja juustojen kanssa purkamassa entisen työpaikan aikeuttamia traumoja ja vaihtamassa kuulumisia muutenkin. Keskustelimme myös suomalaisuudesta ja unkarilaisuudesta, ja totesimme, että niin kaukana toisistamme kuin serkuskansoina asummekin, on meidän kansallisissa ajattelutavoissamme paljon yhteistä. Kuten muun muassa se, että pistämme sanoille ja arjen sopimuksille enemmän painoarvoa kuin esimerkiksi Välimeren kansat, joiden kanssa voi sopia tapaamisesta kahdelta, mutta on erittäin epätodennäköistä, että he ovat paikalla ennen puolta kolmea. 😆

Äiti ja isä pyörähtivät myös viikonloppuna täällä käymässä syyskuussa. Söimme ja joimme hyvin, kävimme muun muassa tutkimassa Chelsea Physic Gardenin kasveineen, British Museumin muumioineen ja pyörimme Borough Marketilla. Shishaa piti käydä polttelemassa eräässä Edgware Roadin kuppilassa myös ja tietysti vanhassa tutussa viskikaupassa kävimme pullo-ostoksilla.

Tässä kuussa puolestaan viimeiset pari viikkoa on ollut töissä todella kiirettä. Osittain siksi, että yksi tiimiläisistä jäi äitiyslomalle, eikä hänen tilalleen ole vielä saatu apuvoimia tilannetta korjaamaan. Asiakas myös lähettää kiireisiä projekteja sisään yksi toisensa jälkeen, mikä ei auta ollenkaan. Viime viikolla ylityötunteja kertyi viisitoista, tällä viikolla nelisentoista. Kun työpäivä matkoineen venyy noin neljääntoista tuntiin, käyn käytännössä kotona suihkussa, syömässä ja nukkumassa. Alkavalla viikolla minulla on onneksi torstai ja perjantai vapaat (ja seuraavan viikon maanantai), joten kolme päivää täytyy enää kestää. Sitten meillä pitäisikin olla jo käytössä lisäkäsipari tiimissä, joten toivottavasti loppuvuosi menee vähemmillä ylityötunneilla.

Otin tulevan viikonlopun ympärillä päivät vapaaksi, sillä huomenna Lontooseen puskee teksasilainen ystäväni Misty kaverinsa Chrisin kanssa. Perjantaina joukkoon liittyvät John Irlannista ja Rens Hollannista/Ruotsista. Lontoosta puolestaan lisävoimia tarjoavat Ali ja Bev, mahdollisesti myös Leticia, mikäli raskaudeltaan kykenee. Torstaiaamusta lähden Mistyn ja Chrisin kanssa Bathiin päiväretkelle. Itse tulen iltajunalla takaisin, mutta Misty ja Chris jäävät yöksi ja jatkavat perjantaiaamuna matkaa etelä-Englantiin, jossa he aikovat tehdä pyöräretken kansallispuistossa ennen paluutaan Lontooseen illalla. Minä puolestani viihdytän Lontoossa Johnia, joka tulee tänne jo aamukoneella.

Rens puolestaan saapuu illalla töiden jälkeen vasta, joten tapaamme jossain pubissa kunhan kaikki ovat tiensä Lontooseen löytäneet. Perjantai-illalle olen varannut meille pöydän Dans le Noir? -ravintolasta, jossa tarjoilijat ovat sokeita ja jossa syödään pilkkopimeässä yllätysmenun tarjontaa. Minun piti mennä sinne jo pari vuotta sitten, kun aiheesta oli puhetta entisen työkaverini Elinan kanssa, mutta se jäi silloin aikoinaan ja Elina on harmillista kyllä palannut sittemmin Suomeen. Menuvaihtoehtoja on reilu kourallinen; oma etukäteen tehty valintani oli kolmen ruokalajin illallinen, jossa on sekä lihaa että kasviksia, ja johon kuuluu yllätyscocktail, kaksi lasia viiniä ja pullo vettä. Tuo on siis luvassa myöhään perjantai-iltana — odotan innolla, sekä mukavaa seuraa, että toivottavasti maistuvaa ruokaa!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 21/10/2012 Kategoria/t: Arki, Harrastukset, Kulttuuri, Ruoka ja juoma, Työ

 

Avainsanat: , , , , ,

Julkkisbongaus! (eli iloa pienistä asioista)

Bongasin viikko sitten lauantaina ensimmäisen vahvistetun julkkikseni Lontoossa. Aiemmin kuvittelin nähneeni Kyllä Jeeves hoitaa -sarjasta varsinkin vanhemman polven suomalaisille tutun Hugh Laurien St. John’s Woodissa, mutta en pysty sataprosenttisen varmasti sanomaan, että kyseessä oli juuri hän. Laurie on tuttu myös House-sarjasta, jota Suomessa on ilmeisesti näytetty jo useamman vuotta. (Olen täysin pihalla Suomen televisiosta kolmen ulkomailla asutun vuoden jälkeen, mutta myös siksi, että hankkiuduin omasta televisiostani eroon vuonna 2003.)

Eräs kaverini näki nappisilmäisen koomikko David Mitchellin pohjois-Lontoossa joskus viime vuoden puolella. Vierustoverini ja työkaverini toimistolta on nähnyt puolen vuoden aikana jo pari julkkista Covent Gardenissa lounastunnilla käydessään: muusikko Sealin ja näyttelijä Jude Lawn.

Oma bongaukseni meni myös koomikkokategoriaan: Sean Lock, joka tuskin Suomessa on juuri kenellekään tuttu. Minulle hän on tuttu Quite Interesting (QI) -televisiovisailusarjasta, jossa koomikot tai muuten sanan säilänsä hyvin teroittaneet ihmiset vastailevat mielenkiintoisiin ja usein mahdottomiin kysymyksiin aina ihastuttavan Stephen Fryn johdolla.

Alla pätkä QI:sta, Sean Lock ja David Mitchell vieretysten, aiheena juusto.

Sean Lockin huumori on joskus hieman äkäistä ja negatiivista, David Mitchell puolestaan purkaa ärsyyntymistään eri asioista hauskalla tavalla. Molemmat erittäin miellyttäviä ja hauskoja seurata.

*     *     *     *     *

Lennähdys Suomeen tapahtuu tänään. Edellisestä visiitistä onkin ehtinyt kulua jo kohta puolitoista vuotta. Pyörähdän läntisessä Suomessa viettämässä kourallisen päiviä; rauhaa ja hiljaisuutta on siis tiedossa pienellä paikkakunnalla. Lontoon seitsemisen miljoonaa asukasta vaihtuvat alle viiteen tuhanteen.

Saunassa käyntiä odotan kovasti. Luulen, että tässä saattaa olla takana nyt elämäni pisin pätkä ilman saunaa (riippuen siitä kuinka vanha olin ensimmäisen saunakäynnin aikaan). Samoin elän toivossa, että jonain päivänä ruokana olisi äidin tekemiä perunoita ja makkarakastiketta!

Suunnittelen myös leipovani jotakin — asuntomme uuni on kaasu-uuni, joka ei toimi kunnolla. Sen saa kyllä jonkun aikaa vääntämällä päälle, mutta pois päältä sitä on hankalampi saada. Sen sai kämppikseni huomata pari viikkoa sitten illalla, kun yritti paistaa iltaruoaksi pitsaa. Hän luuli saaneensa uunin pois päältä ja meni huoneeseensa, mutta jonkun ajan päästä vessassa käydessään havahtui siihen, että koko kämppä haisi kaasulta. Hän tuli sitten kolkuttelemaan ovelleni ja yritimme yhdessä saada uunin kaasunsyöttöä pois päältä. Lopulta jouduin mennä iltamyöhään hakemaan naapurin apuun, koska emme tienneet missä kaasun pääkytkin asunnossa on. (Ainut kämppis, joka uunia osaa käyttää oli yötöissä sairaalalla eikä vastannut puhelimeen.) Naapuri luultavasti onnistui saamaan uunin pois päältä, mutta käänsimme pääkytkimen pois päältä varmuuden vuoksi joka tapauksessa. Itse en ole koskaan uunia käyttänyt, koska en edes saa sitä päälle, enkä usko, että kämppiksenikään yrittää toista kertaa. Sairaanhoitajakämppikseni on nyt pari viikkoa tapellut vuokraisännän kanssa uuden kaasulieden ostamisesta. Vuokraisäntä kun on pihi kuin mikä. Mutta olisihan se mukava, jos talossa olisi turvallinen uuni, jota kaikki pystyvät käyttämään. Saa nähdä milloin sen saamme. Vuokraisäntä on tosin kieltäytynyt ostamasta uutta: saamme käytetyn sitten kun hän sellaisen käsiinsä saa. Että näin ihastuttava vuokraisäntä meillä!

Mutta niin. Leipomaankin pitäisi Suomessa päästä. Myös siksi, että tulin vähän luvanneeksi työkavereille leipomustuliaisia Suomesta. Lupaus kai tulee pitää. 😀

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/02/2012 Kategoria/t: Arki, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , ,

Vilpoista on!

Niin vain tuli lunta tänäkin talvena Lontooseen. Kun muutin tänne kolme vuotta sitten, edellisen kerran sitä oli tullut 18 vuotta sitten. Nyt on tullut kolmena vuonna peräkkäin.

Lumen tulo tietysti tarkoittaa sitä, että on kylmä, ja kun Lontoossa on kylmä, on myös kotona kylmä. Vessamme ikkunaa ei saa kiinni, joten siellä saa tunnustella jopa pakkasasteita jokusen kertaa päivässä. Huoneessani on kylmä myös: palelee, vaikka on kahdet housut, kolmet sukat ja kaksi pitkähihaista päällä. Keskuslämmitystä emme pidä päällä rahansäästön vuoksi, kaasu on sen verran kallista. Tämän vuoden puolella lämmitys on ollut kerran päällä.

Viime vuoden puolella ostamani lämpöpuhaltimen laitan iltaisin päälle joksikin aikaa, mutta kämppikseni pitää tiukkaa kirjaa myös sähkönkulutuksesta, joten koko iltaa se ei saa pöhöttää. Pidän lämmitintä päällä kymmenisen minuuttia, sitten taas toiset kymmenisen minuuttia kun lämpö on huoneesta haihtunut. Tosin joulun tienoilla viikon yksikseni kotona ollessani totesin, että oma kulutukseni on noin 3 puntaa viikossa, mikä on vähemmän kuin mitä sähköstä vuokran yhteydessä maksan — en siis hirveän huonoa omaatuntoa pode, kun lämmitän iltaisin huonettani.

Ja kuten yleensä, tälläkin pilvellä on se kuuluisa hopeareunuksensa: ei tarvitse pitää virvoitusjuomia jääkaapissa. Huoneeni nurkassa säilyttämäni Fanta Light -tölkit ovat aina mukavan vilpoisia juotavaksi. 😛

Lauantai-ilta pihallamme.

Lunta alkoi tulla eilen alkuillasta ja yhdeksän maissa suorastaan pyrytti hetken aikaa. Nyt se on kuitenkin sulamassa, vaikkakin hitaanlaisesti. Räystäät ovat tiputelleet vettä koko päivän. Toivottavasti pysytään nollan tienoilla tästä eteenpäinkin ja lumi ehtii sulaa. Muuten tulee hankalat työmatkat huomenna. Lumen soisi myös pysyvän pois, Suomen reissuun kun pitäisi lähteä reilun parin viikon päästä. Ei paljon reissata, jos koneet eivät pääse ilmaan. Jos matkaan pääsen, on varmasti hieman omituista olla sisätiloissa lämpimässä. Pari talvea kun on nyt mennyt kokonaan hytistessä.

Ajatukset ovat tosin jo lämpimämmillä suunnilla: olen varannut lennot kesälomareissulleni kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Silloin kutsuu Ateena. Hotelleja olen katsellut myös, mutta vielä ei sopivanlaista ole löytynyt. Etsintä siis jatkuu, ja ajatus lomareissusta lämmittää kohmeisia ja kylmästä pakottavia sormia, kun netin uumenissa hotelleja iltaisin etsin.

Tänä iltana pitää jossain vaiheessa seurata presidentinvaalien tuloslaskentaa: voittaako rahamies vai rauhanmies. Taitaa tosin pesti mennä, sopivasti nykyajan kyynisessä hengessä, rahamiehelle.

 
5 kommenttia

Kirjoittanut : 05/02/2012 Kategoria/t: Arki

 

Avainsanat: , , , , ,