RSS

Aihearkisto: Kaupunki

Soho

Siitä on kuukausikaupalla, kun viimeksi kävin kameraa ulkoiluttamassa. Tässä eräänä päivänä kamera oli kuitenkin mukanani, pienellä iltapäiväkävelyllä. (Teen selkävaivojen vuoksi tätä nykyä lyhyempää päivää.) Pyörähdin Sohossa, työpaikkani naapurissa. Metsästin siellä muutamaa tiettyä vanhaa rakennusta, jotka halusin paikallistaa.

Soho on alue, jossa on mukava vain kuljeskella päämäärättömästi. Ja vaikka se on pienikokoinen – noin 2,5 neliökilometriä – kapeiden katujen sokkeloihin oli varsinkin vasta Lontooseen muutettuani kourallisen vuotta sitten mukava ”eksyä”.

Bride Lane

Bride Lane Sohossa.

1500-luvulla Sohon alue oli peltoa. Alueella liikkuneet metsästäjät huusivat ”soho!” ja Sohon sanotaan saaneen tästä nimensä. Soho-huuto oli käytössä myös aristokraatti James Scottilla, joka kutsui sen avulla miehensä kokoon Sedgemoorin taistelussa 6. heinäkuuta vuonna 1685. Scott oli kuningas Jaakko II:n veljenpoika, edellisen kuninkaan Kaarle II:n vanhin avioliiton ulkopuolinen poika. Scott oli sitä mieltä, että hänestä olisi pitänyt tulla kuningas Kaarle II:n kuoltua, mutta tämän veli nousi sen sijaan valtaistuimelle. Kesäinen vallankaappausyritys epäonnistui ja James Scott jäi kiinni. Hänet teloitettiin maanpetturina hakkaamalla pää irti kirveellä Tower of Londonissa 17. heinäkuuta 1685.

Scottin isän Kaarle II:n vallan alkuvuosina Lontoo koki kaksi väkevää mullistusta. Vuonna 1666 Lontoon suurpalo tuhosi yli 13 000 taloa. Tätä edeltävänä vuonna kaupunkia koetteli ruttoepidemia, joka tappoi – eräiden lähteiden mukaan selkeästi alakanttiin arvioituna – pahimmillaan jopa 7 000 ihmistä viikossa. Seitsemän tuhannen uhrin viikkoennätys tehtiin kyseisen vuoden syyskuussa.  Ruton uhreja haudattiin nykyisen Sohon alueelle joukkohautoihin.

William Blaken syntymäpaikka

William Blake syntyi vuonna 1757 rakennuksessa, joka seisoi tällä paikalla Marshall Streetillä.

Rakentaminen lisääntyi 1600-luvun loppua kohden ja 1600-1700-lukujen vaihteessa Sohoon saapui runsain määrin ranskalaisia protestantteja eli hugenotteja ja Sohoa kutsuttiinkin tuolloin Lontoon ranskalaisalueeksi. 1600-luvun talot rakennettiin uudelleen 1720-luvulla ja näistä taloista nykypäivän Sohossa on jäljellä vielä muutamia.

17 Newburgh Street

Yksi 300-vuotiaista: 17 Newburgh Street -osoitteesta katujen kulmassa löytyy tätä nykyä kenkäkauppa.

10-12 Ganton Street

10-12 Ganton Street: 1720-luvun yksinkertainen rakennustyyli näkyy myös tämän Mor Jewellery -koruliikkeen julkisivussa.

7-8 Kingly Street

7-8 Kingly Street — taloa asuttaa tällä hetkellä vaatekauppa vasemmalla ja parturi oikealla.

1700-luvun puolivälissä alkoi yläluokkien poismuutto ja alue jäi naapureistaan jälkeen mitä kaupunkikehitykseen tuli. Siinä missä Mayfair, Marylebone ja Bloomsbury vaurastuivat ja kehittyivät, Soho alkoi rapistua.

Seuraavan sadan vuoden kuluessa kaikki kunnialliset ihmiset olivat muuttaneet pois Sohosta. 1800-luvun puolivälin Sohoon jäivät prostituoidut, pienet teatterit ja musiikkibaarit. Soho onkin ollut Lontoon seksibisneksen keskus jo yli 200 vuotta. 1960-luvulla sinne mahtui lähes sata strippiluolaa  ja prostituoidut kansoittivat kadut, mutta nykyään se on vähemmän näkyvää. Alueella on kuitenkin edelleen useita luvallisia seksikauppoja sekä muun muassa aikuisviihde-elokuvateatteri. Prostituoidut työskentelevät katujen sijasta yksiöistään käsin.

Old Compton Streetin itäpuoli oli aikoinaan epämääräistä aluetta.

Old Compton Streetin itäpuoli oli aikoinaan epämääräistä aluetta, jopa vielä parikymmentä vuotta sitten.

Vuonna 1854 nykyisin Broadwick Streetinä tunnetun kadun tienoilla puhkesi vakava koleraepidemia. Lontoon viemärisysteemi ei tuolloin vielä ulottunut Sohoon saakka, ja monissa talojen kellareissa oli lattialautojen alla niin kutsuttua ’yömaata’ (engl. night soil) – eufemismi ihmisulosteille, joita kerättiin likakaivoihin ja -kuoppiin. Kun alueelle virtasi vielä runsaasti ihmisiä, tilanne vaikeutui edelleen ja myötävaikutti tietenkin useisiin terveysongelmiin. Likakaivojen kapasiteetti ei riittänyt ja viranomaisten ratkaisu pulmaan oli upottaa ulosteet Thamesiin, mikä saastutti kaupungin veden. Syyskuun 1854 alussa Sohossa kuoli kolmen päivän aikana 127 ihmistä. Seuraavan viikon kuluessa kolme neljäsosaa alueen asukkaista oli poistunut kodeistaan. Syyskuun 10. päivä kuolleita oli jo viisisataa ja kaiken kaikkiaan epidemia tappoi yli 600 ihmistä.

Lääkäri John Snow (1813–1858).

Lääkäri John Snow (1813–1858).

Avainroolissa Sohon koleraepidemian aikaan oli lääkäri John Snow, joka kutsui epidemiaa ”pahimmaksi kolera-aalloksi, joka kuningaskuntaa oli koskaan kohdannut” — myös monet muut kaupungin alueet olivat saaneet osansa koleran ongelmista. Hän kartoitti Sohossa sairastuneiden osoitteet ja päätyi siihen lopputulokseen, että sairastuneet olivat kaikki lähellä erästä vesipumppua. Snow ymmärsi, että kolera levisi veden mukana ja sai myös viranomaiset vakuutetuksi siitä, että pumppu oli ongelman ydin. Hänen näkemyksensä oli vastoin silloista käsitystä, jonka mukaan sairaudet levisivät ”huonon” tai saastuneen ilman kautta. Samoin Louis Pasteurin teoria mikro-organismien kautta leviävistä taudeista odotti tuolloin vielä keksimistään lähes kymmenen vuotta. Vesipumppu suljettiin sairauden hallitsemiseksi ja myöhemmin paljastuikin, että pumpun vesiallas oli ulosteiden saastuttama. Snown uraauurtava epidemologinen työ vaikutti saniteettisuunnitteluun ja sen myötä hygieniataso kohosi.

Snown tutkimuksissa oli tosin yksi mielenkiintoinen poikkeama: läheisen luostarin munkeista yksikään ei ollut sairastunut koleraan. Syy tähän oli kuitenkin loppuviimein varsin maallinen — munkit joivat veden sijasta vain olutta, jota he panivat luostarissaan.

1800-luvun puolivälin alkuperäistä pumppua ei tänä päivänä enää ole, mutta sen lähistölle on pystytetty John Snown muistomerkki, kopio kyseisestä vesipumpusta. Muistomerkin pumpusta puuttuu kahva, mikä muistuttaa Snown saavutuksesta saattaa pumppu toimintakunnottomaksi epidemian aikana. Muistomerkin lähellä on myös lääkärin mukaan nimetty pubi, The John Snow. Pubi on Broadwick Streetin ainut rakennus, joka on edelleen pystyssä 150 vuotta myöhemmin. Luftwaffe ja kuumat kiinteistömarkkinat tekivät työnsä muiden kadun rakennusten osalta.

Kahvaton vesipumppumuistomerkki

Kahvaton vesipumppumuistomerkki.

John Snown mukaan nimetty pubi lähellä pumppua

John Snown mukaan nimetty pubi lähellä pumppua.

Pumppua voi käyttää myös kirjoitusalustana. Taustalla John Snow -pubi

Pumppua voi käyttää myös kirjoitusalustana. Taustalla John Snow -pubi.

Viime vuosisadan alussa alueelle löysivät tiensä taiteilijat ja boheemit, olihan Soho vain lyhyen kävelymatkan päässä West Endin teattereista ja taidegallerioista. 1940-luvulla jazz saapui Englantiin ja se kumpusi muualle maahan juuri Sohosta. 1950-luku oli puolestaan Beatnikien aikaa ja tästä maasta kasvoi myöhemmin 60-luvun ”swinging sixties”. Euroopan kenties ensimmäinen rock-klubi, The 2i’s Coffee Bar Old Compton Streetillä, tarjosi esiintymistilan useille tuleville tähdille kuten Cliff Richards, Ritchie Blackmore ja Tommy Steele, aina vuodesta 1956 vuoteen 1970. Wardour Streetillä oli puolestaan 60–80-luvuilla kuuluisa Marquee Club, jossa Rolling Stones esiintyi ensi kertaa vuoden 1962 heinäkuussa.

Old Compton Streetin länsipuoli on historiallisesti ollut se parempi puoli

Old Compton Streetin länsipuoli on historiallisesti ollut se parempi puoli.

Soho alkoi sittemmin jakautua itä- ja länsi-Sohoon: vielä 1990-luvulla idässä Old Compton Streetin ympäristö oli epämääräinen ja epämiellyttävä, lännessä puolestaan Carnaby Streetin ympärillä oli niin kutsuttu parempi puoli, joka on vuosien saatossa kehittynyt kylämäiseksi ostosalueeksi, jossa kapeilla kävelyteillä ja -kujilla on putiikkeja putiikkien perään. Vaikka joidenkin mielestä kauppaketjut ovat verottaneet alueen tunnelmaa, suuret nimet ovat kuitenkin virkistäneet aiemmin väsyneen alueen kaupallista elämää. Samoin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yöelämä on kokenut Sohossa nousukauden ja sinne ovat löytäneet tiensä useat baarit ja klubit.

Carnaby Street on Sohon kuuluisin ostoskatu

Carnaby Street on Sohon kuuluisin ostoskatu.

Tänä päivänä Soho on myös Lontoon kuuma alue mitä luoviin ammatteihin tulee: noin joka viides luovan alan työpaikka Lontoossa on yrityksessä, joka toimii Sohosta käsin (ja Lontoossa on kolmasosa koko Britannian luovista työpaikoista). Muun muassa tuottajat, ohjaajat, kirjoittajat, suunnittelijat ja erikoistehosteiden tekijät ovat kansoittaneet Sohon toimistot niin television, elokuvan, musiikin, muodin kuin tietokone- ja konsolipelienkin alalla.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 07/04/2014 Kategoria/t: Historia, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Matka kotiin

Kävin lauantai-iltana Woolwichissa tuttavapariskunnan kutsumana. Meitä oli siellä grillijuhlissa isolla takapihalla toistakymmentä henkeä. Oli oikein mukava ilta kansainvälisessä seurassa.

Kokeilin kotimatkalla DLR-junassa kännykkäni video-ominaisuutta, jota en ollutkaan testannut aiemmin.

Tässä pikku video matkalta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 21/07/2013 Kategoria/t: Harrastukset, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , ,

Crowdfunding ja kissakahvila

Kuva: Jemima Yong.

Lauren Pears. Kuva: Jemima Yong.

Törmäsin tammikuun alkupuolella netissä videoon, joka esitteli uuden tuloillaan olevan konseptin Lontoon kahvilaskeneen: kissakahvila. Kissakahvila on alun perin taiwanilainen keksintö. Ensimmäinen kissakahvila perustettiin siellä 5–6 vuotta sitten ja sittemmin konsepti on levinnyt Etelä-Koreaan, Japaniin ja Kiinaan. Yksin Tokiossa kissakahviloita on noin sata.

Kissakahvila on kahvila, jossa asustelee joukko kissoja, jotka ovat asiakkaiden seurana ja paijattavana. Kissakahvila tarjoaa kaupunkilaisille mahdollisuuden viettää aikaa kissojen seurassa — monella kun ei ole lupaa ottaa asuntoonsa lemmikkejä, niille ei ole tilaa taikka työpäivät ovat lemmikin pitoon liian pitkiä. Kodittomat kissat puolestaan saavat kahvilassa elinikäisen asuinpaikan ja asiaankuuluvan huolenpidon.

Australialaisella Lauren Pearsilla oli tavoite: Lontoon ensimmäisen kissakahvilan perustaminen. Suunnitelma oli kasassa, kontaktit luotuina, luvat hankittuina, paikka päätettynä (itä-Lontoo, siellä tarkemmin sanottuna Shoreditch), mutta rahoitus oli vielä avoinna. Siinä avuksi tuli crowdsourcing taikka tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna crowdfunding, suuren yleisön masinoiminen kattamaan kuluja vapaaehtoisten lahjoitusten avulla.

Crowdsourcing on ollut terminä käytössä vuodesta 2006, mutta käytännössä sen historia on paljon pidempi. Crowdsourcingia on hyödynnetty varsinkin nettimaailmassa, kun on ollut tarvetta löytää vastauksia kysymyksiin taikka esimerkiksi saada yhteys kadonneeseen ihmiseen. Poliisi on toki käyttänyt keinoa hyvin pitkän aikaa, kun he vetoavat kansalaisiin rikollisten kiinnisaamiseksi tai kadonneiden löytämiseksi yleisövihjeiden avulla. Samoin esimerkiksi poliittisten kysymysten kohdalla crowdsourcingia saatetaan käyttää allekirjoitusten hankkimiseksi erilaisiin vetoomuksiin. Kyseessä on avoin avunpyyntö tai kutsu osallistua jonkin asian tai tehtävän loppuunsaattamiseksi.

Lady Dinah’s Cat Emporium on nimi, jonka Lauren päätti kahvilalleen antaa. Varainhankintaa varten tehtiin lyhyt video, jossa kerrotaan hankkeesta enemmän.

Netissä varainkeruuseen oli perustettu sivu (varainkeruuseen erikoistuneen sivuston alle), jossa oli aikalaskuri kampanjalle sekä esiin kirjattu rahallinen tavoite kokonaisuudessaan. Laurenin tavoite oli saada kokoon parissa kuukaudessa 108 000 puntaa (noin 126 000 euroa).

Lahjoittajille vastalahjaksi oli luvassa lahjakortteja kahvilaan. Lahjoitussummavaihtoehtoja oli useita, viiden punnan minimilahjoituksesta aina 20 000 puntaan. Viidellä punnalla pääsee käymään kahvilassa, 20 000 punnalla lahjoittaja turvaa yhden kissan elinikäisen hoidon ja saa VIP-pääsyn kahvilaan omaksi eliniäkseen sen lisäksi, että sillä irtoaa kutsu avaijaisiltaan ja mahdollisuus antaa yhdelle kahvilan kissoista nimi. Kankkulan kaivoon rahojaan ei tarvitse heittää: mikäli varainkerääjä ei pääse määräajassa tavoitteeseensa, lahjoitukset palautetaan lahjoittajille.

Itse annoin kahvilan perustamiseen kymmenen puntaa (noin 12 euroa). Vastapainoksi sain sillä lahjakortin, joka sisältää pääsyn kahvilaan sekä lämpimän juoman ja palan purtavaa, oli se sitten kakkupala taikka suolapala. Lahjakortti tupsahti postiluukusta viime viikon lopulla:

Lahjakortti

Tässä tapauksessa crowdfunding pääsi tavoitteeseensa ja kissakahvila sai määräajassa lahjoituksia 109 510 punnan edestä. Kahvila avaa ovensa myöhemmin tänä vuonna — jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, huhtikuun loppuun mennessä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 18/03/2013 Kategoria/t: Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , , , ,