The Beatlesin 60-luvun lopulla tunnetuksi tekemä Abbey Road -krossinki (äitini ilmaisua käyttäen) julistettiin tänään II luokan listatuksi kohteeksi (Grade II listed status), eli kohteeksi, jolla on ”kansallista erityisarvoa rajatulla alalla”.
Suojatie pääsi kolmen listausluokan alimmalle pykälälle. II luokan listauskohteita on Britanniassa kaiken kaikkiaan tällä hetkellä noin 350 000. Kahdessa korkeimmassa luokassa (I ja II*) ovat loput listatut rakennukset, joita on yhteensä noin 30 000. Niihin lukeutuvat mm. Westminsterin palatsi eli parlamenttitalo Big Beneineen ja Royal Albert Hall -konserttisali (jossa muuten kävin huhtikuussa silloin 81-vuotiaan säveltäjä-kapellimestari Ennio Morriconen kapellimestaroimassa konsertissa — taisi jäädä kirjoittamatta aiheesta silloin aikanaan).
Natsien tuhoisat ilmapommitukset toisessa maailmansodassa herättivät britit huomaamaan joidenkin rakennusten korkean kulttuurisen arvon. Historiallisesti arvokkaiden rakennusten listaa on koonnut vuodesta 1947 lähtien English Heritage (virallisesti: Historic Buildings and Monuments Commission for England), valtiohallinnon neuvonantajataho ekspertteineen. Komissio on julkinen elin, jota tukee Britannian kulttuuri-, media- ja urheiluministeriö (Department for Culture, Media and Sport). Ministeriö maksaa valtion tukina kolme neljäsosaa English Heritagen vuosittaisesta budjetista, noin 133 miljoonaa puntaa (155 miljoonaa euroa). Jäljelle jäävän neljäsosan English Heritage kerää itse mm. jäsenmaksuista ja kaupallisesta toiminnasta.
Komission ja itse listauksen tehtävänä on merkittävien rakennelmien kansallisen, ja joissain tapauksissa kansainvälisen arvon tunnustaminen, tiedon kerääminen ja tietämyksen lisääminen, historiallisten rakennusten ja kulttuuriperinnön ymmärtäminen sekä niiden suojaaminen ja säilyttäminen, tietyissä rajoissa.
Britannian hallituksen politiikka on, että kaikki ennen vuotta 1700 pystytetyt rakennukset listataan mikäli ne ovat kunnoltaan riittävässä määrin alkuperäisasussaan. Myös useimmat vuosina 1700–1840 rakennetut talot pääsevät listauksen piiriin. Mitä nuorempi kohde, sitä hankalampi sen on päästä listalle. Normaalisti alle 30-vuotiaita kohteita ei listata lainkaan. Myöskään suojateitä ei ole ennen listattu: Abbey Roadin krossinki on ensimmäinen lajissaan. Itse levytysstudio suojatien naapurissa listattiin aiemmin tänä vuonna.
Kaikki listatuista kohteista eivät suinkaan ole rakennuksia, kuten Abbey Road -esimerkistä voi huomata. Listatuksi on päässyt muun muassa siltoja, laitureita, hautamuistomerkkejä ja kaasulla toimivia lyhtypylväitä. Historiallisen merkityksen on oltava riittävä.
Mitä listalle pääseminen sitten tarkoittaa? Listattu kohde ei ole varsinaisesti suojeltu siinä mielessä, että kaikki siihen suunnitellut muutokset olisivat automaattisesti kiellettyjä. Listattuja kohteita voidaan remontoida, laajentaa ja joskus jopa purkaa — mutta toimiin on haettava etukäteen lupa vähintään paikallishallinnolta, joissain tapauksissa myös English Heritagelta (taikka vastaavilta elimiltä Walesissa ja Skotlannissa). Pintaremontteihin lupaa ei tarvitse hakea, mutta siinä vaiheessa kun ollaan kajoamassa ikkunoihin, purkamassa seiniä, maalamassa tiilipintaa tai muuntamassa takkoja, lupaa on haettava.
Listaus nostaa yleensä rakennuksen rahallista arvoa ja vääntää omistajansa rintaa rottingille. Remontteihin on myös mahdollista hakea rahallista tukea ja remonttikulut voivat joissain tapauksissa olla verovapaita.
Abbey Roadin suojatien tapauksessa listauksen suurin merkitys on varmasti vain se, että nyt sekä studio että suojatie ovat molemmat listauksen piirissä ja siten yhteen hiottuja myös paperilla eikä pelkästään ihmisten mielissä. Studion kohdalla merkitys olikin sitten paljon suurempi: studion omistava EMI-levy-yhtiö halusi viime vuonna myydä rahavaikeuksissa vääntelehtivän studion. Kaupasta oli kiinnostunut kiinteistöjen kehittäjä, joka suunnitteli studion paikalle luksushuoneistoja. Listauksella studiorakennus pystyttiin pelastamaan käytännössä purkutuomiolta helmikuussa 2010. Siinä säästyi iso pala musiikin lähihistoriaa.
