RSS

Avainsana-arkisto: Antony Beevor

Lomaa kohti työläisen mieli

Muutamisen viikkoa on nyt kahden työpaikan ruljanssia takana. On mennyt ihan mukavasti vaikka energiatasot ovat kyllä tavallista alempana. Ei pelkästään siksi, että työmatkat ovat pidempiä suurimman osan viikkoa vaan myös siksi, että asiakkaan toimistolla on paljon uutta opittavaa ja virallisen työpaikkani toimistolla teen käytännössä molempien firmojen töitä, joten kiire on kova. Päivät venyvät pitkiksi siis myös siellä: perjantaina vierähti toimistolla puoli kahdeksaan. Pääsyy tähän on kylläkin oma luonto: minulla on vielä pari omaa projektia kesken ja niitä hoitaa minun poissaollessani kollegani — yritän tehdä mahdollisimman paljon ollessani Covent Gardenin toimistolla jotta kollegalleni jäisi vähemmän ylimääräistä tekemistä. Siksipä minä istun puoli kahdeksaan toimistolla, mutta kollega lähtee kuudelta, kuten aina. (Minä en koskaan riskeeraa projektiaikatauluja sen takia, että kello lyö kuusi ja työaika loppuu, mutta kollegalleni ei ole ongelma jättää joitakin asioita tekemättä, koska ei ehtinyt niitä työajan puitteissa tehdä. Olemme siis kaksi täysin erilaista projektipäällikköä, tuossakin suhteessa.) Mutta en valita. Ei tätä loputtomiin jatku. Vaikka se oma luonto pistää tekemään kovasti töitä ja ”vielä vähän paremmin” kyllä jatkossakin, siitä ei mihinkään pääse. Sopisi vain toivoa, että se näkyisi myös palkassa syksyn palkkaneuvottelujen jälkeen. 😆

Ajatukset alkavat kuitenkin pikku hiljaa kääntyä viikon mittaiseen kesälomaani, joka on viikon päästä. Ateena odottaa. Viime viikonloppuna aloin katsastaa kohteita, joissa pitää yrittää käydä, aina suklaakaupoista monumentteihin ja ruokaravintoloista puistoihin/hautausmaihin. Tosin en aio itselleni mitään aikataulua laatia, kunhan jotain teen joka päivä, ettei nyt ainakaan mene hotellihuoneella istuskeluksi. Mitään hirveää suorituslistaa en tee. Laadin jonkinmoista listaa Maltalle viime vuonna, mutta kuuma ilma vei sen verran mehut, että ei listalta paljoa saanut ruksittua suorituksia pois. Tämä puolestaan aiheutti jonkinlaista lomastressiä. Tällä kertaa en aio stressata. Jos tekee mieli viettää päivä tekemättä mitään (= lojua uima-altaalla kirjaa lukien) niin sitten ollaan tekemättä mitään.

Maltan reissusta tämä matka eroaa siinäkin mielessä, että nyt aion mennä sinne uima-altaalle enemmänkin kuin kerran, ja tällä kertaa ihan veteenkin asti. Maltalla minulla ei edes ollut uimapukua mukana, mutta tälle reissulle ostin niitä kaksi (toinen on tosin kaksiosainen, joista yläosaa voi käyttää ihan vain toppina). Paree kastella ne molemmat jossain vaiheessa! Rannalla olisi kiva mennä käymään myös, mutta se on hankalaa yksin reissatessa. Auringonpaahteesta olisi kiva päästä mereen vilvoittelemaan — ja muutenkin meressä uiminen on ihanaa — mutta mihinkäs jätät tavarat (rahat, mahdollisesti kameran, pyyhkeen, bussilipun, juomapullon), kun ei ole ketään niistä huolehtimassa? Ei oikein onnistu. Joten taitaa rannalla käynti jäädä käytännöllisistä syistä.

Mutta uima-altaalle on jo kirjakin hommattuna. Matkalukemiseksi lähtee tällä kertaa brittiläisen historioitsija Antony Beevorin D-Day: The Battle for Normandy. Reilut viitisensataa sivua Normandian maihinnousua on siis tiedossa. En tosin malttanut odottaa lomalle asti vaan rupesin lukemaan kirjaa jo eilen, St. Paulin katedraalin takana nurmikolla auringossa loikoillen. Ja oli sen verran hyvä teos, että lukeminen jatkui tänään pubissa lounassiiderin ja -ranskalaisten lomassa. Ja keskustassa matelin suosikki-cupcake-puotiini jälkiruokaa hakemaan varsin hitaasti, kahdesta syystä: 1) luin kävellessäni mainittua kirjaa ja 2) jalkani olivat uusissa kävelykengissä mukavasti rikki yli 13 kilometrin pubiin kävelyn jälkeen. Oli mahtava kesäsää lähestulkoon 30 asteen lämpöineen, joten mikäs siinä oli pääosin joenrantaa kävellessä, kun perillä siinsi tuoppi kylmää siideriä. Urakan päätyttyä jalat eivät kyllä kiittäneet.

Antony Beevor on kirjoittanut myös useita muita kirjoja, joista erityisesti vankat ja palkitut teokset Berliinin taisteluista ja viimein luhistumisesta (Berlin: The Downfall 1945, 2002/2003) ja Stalingradin taisteluista (Stalingrad, 1998) ovat olleet lukulistallani jo pitkään. Beevor oli puhumassa Sydneyn kirjoittajafestivaaleilla vuonna 2003, jolloin olin ostaa Berlinin, mutta kirja jäi kokonsa vuoksi tuolloin festivaalikirjakaupan hyllyyn, kun ajattelin sen olevan liikaa rinkassa reissuillani. Päädyin tosin lähettämään useamman kirjan laivarahtina Suomeen kun matka jatkui Australiasta eteenpäin, joten siinä se olisi mennyt tuokin kirja. Mutta Berlin ja Stalingrad ovat siis molemmat edelleen ostoslistalla.

D-Day ei tosin ollut ensimmäinen lomakirjaostokseni. Tilasin netistä ensin Pulitzer-palkitun J. Robert Oppenheimerin elämäkerran (huomaako, että toinen maailmansota kiinnostaa, heh?), mutta kun sen postista viime viikonloppuna hain, totesin, että en taida jaksaa raahata moista tiiliskiveä ulkomaille asti. Sen lukeminen jääköön toiseen ajankohtaan. Niinpä kävin ihan tavallisesta kirjakaupasta ostamassa eilen matkaani D-Dayn.

Viikolla pitäisi siis jossain vaiheessa kaivaa matkalaukku esiin ja pakata, kaiken työväsymyksen keskellä. Ja tulostella karttoja ja niin edelleen. Lauantaiaamuna on varhainen lähtö lentokentälle, mutta kunhan koneeseen selviää ja kentältä hotellille, sitten se kauan odotettu loma voikin alkaa.

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 27/05/2012 Kategoria/t: Matkailu, Työ

 

Avainsanat: , , , , , , ,