RSS

Avainsana-arkisto: brasilialainen

Uusi asunto

Muuttopäivä oli toissapäivänä eli lauantaina. Hajuton ja mauton St. John’s Wood jäi taakse ja Dalstonista Hackneyssä tuli uusi koti.

Dalston on yksi Hackneyn alueista. Hackney puolestaan on yksi Lontoon 32 boroughsta.

Muutto meni sutjakasti vaikka auton saapuminen oli puolisen tuntia myöhässä liikenteen takia. Muuttoapuna oli kaksi romanialaista miestä ja uusi kämppikseni Marlon, joka avusti tavaroiden kantamisessa autosta toisessa päässä. Muutto vei kaiken kaikkiaan vain hieman yli tunnin ovelta ovelle.

Tavarat ovat nyt suurimmaksi osaksi paikallaan, mutta osan jätin suosiosta pariin matkalaukkuun, sillä uusi huoneeni on noin puolet aikaisemman koosta, joten ylimääräistä tilaa ei juuri ole. Laatikoston kulmalta suunnittelin jättäväni tilan viherkasville — suhteellisen karu huone kaipaa hieman eloa, joten käyn ensi viikonloppuna ostamassa jostain jonkinlaisen rehun huoneeseeni. Yhdelle seinistä olisi kiva saada ripustettua vähän väriä myös, joten käyn jossain vaiheessa etsimässä tähän tarkoitukseen sopivaa… jotain.

Tapasin kaikki kolme kämppistäni (Marlon, Lorenzo ja Katie) samana päivänä, tosin toisen naisasukin, australialaisen Katien, vain todella pikaisesti. Kämppiksissä mielenkiintoisinta on ehkä se, että Lorenzo on ammatiltaan tatuoija. Toivon mukaan ennen vuoden vuokrasopimukseni päättymistä ihoni alla on mustetta on enemmän kuin nyt. 😀 Olisi myös varsin erikoinen kokemus tulla tatuoiduksi kotona tatuointistudion sijasta. Lorenzo ei työskentele kotoa käsin, mutta kuulemma voisi kämppiksille tehdä kuvat kotonakin.

Lauantai-ilta meni täysbrasilialaisessa seurassa. Miespuoliset kämppikseni ovat molemmat brasilialaisia, ja Marlon oli kutsunut ystäviään illalliselle. Joten söin hyvän aterian parhaimmillaan 10 brasilialaisen seurassa. (Jotka tietysti unohtivat usein pälpättäessään käyttää englantia, joten iso osa illan keskusteluista meni minulta ohi — oli tosin mielenkiintoista, näin entisenä kielitieteilijänä, vain kuunnella ja seurata kommunikaatiota vaikka en siitä juuri mitään ymmärtänytkään.)

Alkupalaa.

Alkupalaksi oli tarjolla rapuja. Söin omalta ravultani jalat, mutta pääosaa en kyennyt edes maistamaan. En sen jälkeen kun näin, mitä kuoren alta paljastui. Sisälmykset eivät näyttäneet houkuttelevilta, eivät sitten ollenkaan. 😆

Ensimmäinen saksi syötävänä. Syödessä oli paras olla lähemmin tarkastelematta mitä suuhunsa pani. Oli se sen verran vastenmielinen elukka.

Toinen ruokalaji oli katkarapu-bobo, kookosmaito- ja katkarapukeitinvesipohjainen kastike, joka oli suurustettu muussatulla maniokilla (t. kassavalla) ja jota syötiin riisin kera. Tämä oli varsin hyvää, varsinkin chilikastikkeella tulistettuna. Jälkiruoaksi oli täytekakkua ja/tai jäätelöä.

Vaikka ruoka oli hyvää, ei se minusta kuitenkaan äyriäisruokien ystävää  tehnyt. Liian rumia syötäväksi ovat ne.

Elo Dalstonissa on siis lähtenyt käyntiin. Asunto itsessään on ihan mukava. Pieni olohuone-keittiö, neljä makuuhuonetta, kylppäri ja vessa. (Kylmä ja kuuma vesi tulevat samasta hanasta!) Vessassa tosin ei ole käsienpesuallasta, joten joutuu aina mennä viereiseen kylpyhuoneeseen käsienpesulle. Kokolattiamattoja ei ole kuin portaissa, mikä on mukavaa. Ikkunatkin falskaavat vähemmän kuin entisessä asunnossa, joten tämä talo tuskin on niin kylmä kuin edellinen talvella. Tosin eiköhän sitä täälläkin jonkun viikon päästä tule villasukille käyttöä.

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 30/08/2010 Kategoria/t: Arki

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Viikonloppuruokailua

Kuten edellisessä postauksessani kerroinkin, viikko sitten lauantaina oli kaverini Maureenin 27-vuotissynttärit. Menimme loppujen lopuksi kaiken kaikkiaan 13 hengen porukalla syömään brasilialaiseen ravintolaan Paddingtonin ja Bayswaterin asemien läheisyyteen (äidille ja isälle tuttua aluetta).

Ruoka oli todella hyvää ja sitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Pöydässä jokaisella oli pyöreä lappu, jota osa meistä — minä mukaan lukien — luuli aluksi pelkäksi lasinaluseksi. Kiekko oli kuitenkin merkki tarjoilijoille. Sen vihreä puoli pidettiin näkyvissä niin kauan, kun halusi itselleen kannettavan ruokaa. Kun napa natisi tarpeeksi, kiekko käännettiin toisinpäin, jolloin tarjoilijat näkivät punaisella pohjalla portugalinkielisen tekstin ”ei kiitos”.

Synttäriruokailijoita ennen jälkiruokaa. Harmi, etten syömiseltäni huomannut ottaa kuvia makkaraspiraaleista ja mehukkaista paistinpaloista, joita pöytään kiikutettiin...

Salaatti- ja lämminruokapöydästä sai hakea syötävää itse niin paljon kuin halusi, lasagnesta risottoihin ja ranskalaisiin, mutta grillatut lihat tuotiin pöytään tarjoilijoiden toimesta. He kiersivät kunkin luona ja tiedustelivat, ottaisiko ruokailija possumakkaraa, kanamakkaraa, naudanpaistia, possua, härän rasvakyttyrää — tai esimerkiksi niitä Letician rakastamia kanan sydämiä vartaassa.

Maistoin kuin maistoinkin kanan sydäntä, mutta en valitettavasti syönyt sitä loppuun. Söin siitä kuitenkin sentään yli puolet! Lihan rakenne oli erikoinen, tiivis, melkein kotijuustomainen. Maussa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta ajatus siitä, että syön tuhansien sykähdysten treenaamaa sydänlihasta, ei ollut kiehtova. Ja olin siinä vaiheessa jo aika täysinäinen. Nälkäisempään mahaan sydän olisi kenties ihan mukavasti solahtanutkin.

Herkkua tosin oli brasilialainen, mukavan vähäsokerinen ja virkistävä guaranalimsa ruoan kanssa. Ja tietysti ennen ruokailua maisteltu perinteinen alkoholijuoma, ”Brasilian kossuvissy”, caipirinha. Caipirinhassa on cachaçaa (sokeriruokoviinaa), sokeria ja limettiä. (Nyt muuten ensi kertaa tajusin, että lime on suomeksi oikeasti ’limetti’ eikä ’lime’. Olen aina kutsunut sitä limeksi. Höh.)

Ali hommasi Red Velvet -kakkuun kirjainkynttilät: F-O-R-T-Y ('neljäkymmentä').

Tänään on vuorossa pienemmällä porukalla vietnamilaisen keittiön valloittaminen. Menemme Covent Gardeniin myöhäiselle lounaalle/aikaiselle illalliselle neljän jälkeen. Siitä sitten kävelymatkan päähän vanhaan tuttuun Scoop-jäätelöbaariin jälkiruoalle. Edellisestä Scoop-reissusta onkin kulunut jo kuukausia — kovin on jo aika mennä sinne herkuttelemaan.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 27/02/2010 Kategoria/t: Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Hukkapiilo keskellä Covent Gardenia

Eksyin vahingossa noin viikko sitten Neal’s Yardille, joka on värikäs pikku keidas Covent Gardenissa.

Tervetuloa Neal's Yardille.

Tervetuloa Neal's Yardille.

Hienojen graffitien peittämä kapeahko käytävä johtaa pikkuruiselle sisäpihalle, jota ympäröi lauma iloisenvärisiä rakennuksia. Sisäpihalla on ympäröivien kasvisravintoloiden tuoleja ja pöytiä. Viereisten katujen vilinältä pääsee siellä kätevästi piiloon, jos vain paikan onnistuu löytämään.

Sisäpiha on piilotettu maalatun käytävän taakse.

Sisäpiha on piilotettu kuvitetun käytävän taakse.

En tuolloin käynyt Salad Bar -kasvisravintolassa syömässä, vaikka se kovin houkuttelevalta näyttikin. Tuon erheen korjasin eilen iltapäivällä, kun viimein menin sinne myöhäiselle lounaalle. Paikka oli todellakin sen verran piilossa, että jouduin hetken kiertelemään alueella ennen kuin tuon pikku käytävän sisäpihalle löysin.

Neal's Yard on varmasti vaihtoehtohipeille kotoinen kolo.

Neal's Yard on varmasti vaihtoehtohipeille kotoisa kolo.

Ilokseni huomasin ruokalistan saatuani, että ravintola oli keskittynyt brasilialaiseen ruokaan. En tunne brassikeittiötä minkään vertaa, mutta yksi paikallisista ystävistäni on Brasiliasta ja hänen kanssaan olemme suunnitelleet käyvämme kyseisen keittiön tarjontaa maistamassa. Satuin vahingossa ehtimään ensin. 😛

Myöhäinen lounaani tänään.

Myöhäinen lounaani eilen.

Päädyin ottamaan feijoada-annoksen — tai kasvisversion siitä, kasvisravintolasta kun oli kyse. Virallisessa feijoadassa on nautaa ja possua. Tässä versiossa ne oli korvattu soijasta tehdyllä ”keinolihalla” ja runsaalla määrällä erilaisia papuja. Enimmäkseen annoksessa oli kuitenkin pikkumustia black turtle -papuja (ei mitään hajua, mitä ne ovat suomeksi). Taisi joukossa olla jotain ohraryynien tapaisiakin, mitä lie olleet. Lihaversiossa tosin on paljon papuja siinäkin; annoksen nimi juontuu portugalin sanasta feijão, joka tarkoittaa papua. Juomaksi otin lasin guavamehua. (Guavaa voi muuten kasvattaa huonekasvina Suomessakin. Jotkut lähteet väittävät, että hedelmiäkin se tuottaisi Suomen oloissa. Jos asustaisin vielä Tellervonkadulla, pistettäisiin varmaan Mallan kanssa guavapuut kasvamaan. :P)

Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli aivan liian riittävästi. Maha tuli täyteen hyvissä ajoin ennen annoksen loppumista. Aivan täysin ähkyyn en halunnut itseäni ahtaa, sillä lähellä sijaitsi suosikkijäätelöbaarini, jonne suuntasin tieni jälkiruoalle (tällä kertaa otin yhden scoopin eli ”kaapaisun” valkosuklaajäätelöä ja yhden vihreää pistaasipähkinäjäätelöä).

 

Scoopilla

Maureen, Ali, Dana ja Vanessa ostamassa jäätelöä viikko sitten sunnuntai-iltana.

Siinä minun pyhäinpäivänviettoni. Aamupäivällä kun kävin pohjoisessa Cricklewoodissa, näppäsin bussin ikkunasta kuvan ihmisistä jonottamassa kauppaan ostamaan halloween-krääsää.

Halloween-krääsä kiinnostaa

Halloween-krääsälle on ostajia.

Ja ruokakaupassa teki eilen viini hyvin kauppansa. Keskustassa oli ilotulitus eilen illalla, mutta koti-ilta houkutteli enemmän. Tänään piti jaksaa iltapäivällä koilliseen Hampsteadiin, jossa menimme kaveriporukalla pubiin lounaalle ja pelaamaan lautapelejä. Teimme saman tuossa pari viikkoa sitten (sitä edellisestä kerrasta olikin kulunut jo kuukausia) ja kivaa oli.

Mutta niin, alkuperäinen syyni mennä Cricklewoodiin oli se, että siellä sijaitsee lähin Lidl. Menin sinne siinä toivossa, että samoin kuin Suomen Lidlissä, myös siellä myytäisiin saksalaista rahkaa. No ei myyty. Täytyy siis koettaa saada proteiininsa jostain muualta. Harmi sinänsä, ettei täältä näytä rahkaa mistään saavan. Sen verran vähän tulee nykyään lihaa syötyä, että proteiinin lähteenä rahka olisi tosi hyvä. Täytyy siis yrittää syödä linssejä yms. enemmän.

Lidlistä irtosi lopulta mukaan vain pari isoa pönttöä maustamatonta jogurttia aamupaloja varten sekä useampi mozzarellapalanen lounaita varten. (Maailman paras salaatti: sekoitus vihreitä lehtiä — lehtisalaatti, pinaatti yms. — pomodorino-tomaatteja (=kirsikkatomaatteja?), mozzarellaa ja avokadoa. Päälle balsamico-viinietikkaa, joskus myös mustapippuria, jos oikein innostuu. Siinä lounaani neljänä päivänä viikossa, hyvää on!) Ruisleipää ostin sieltä paketin myös, menee lounassalaatin kanssa.

Tässä päivitys tällä kertaa. Kolmen viikon päähän on suunniteltu taas nettituttujen ”kokoontumisajoja”, tällä kertaa Lontooseen. Paikalle on tällä tietoa tulossa porukkaa Irlannista, Skotlannista, Hollannista ja pohjoisesta Englannista. Plus tietenkin me neljä Lontoossa asustavaa: Ali (alunperin Iranista), Leticia (Brasiliasta), Dana (Arabiemiraateista) ja minä. Upea viikonloppu tulossa!

◊     ◊     ◊     ◊     ◊

Toissapäivänä muuten hajuvesi, jonka ostin Lontooseen tultuani, loppui. Niin se aika vain kuluu. 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 01/11/2009 Kategoria/t: Kaupunki, Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,