RSS

Avainsana-arkisto: bussit

Maanalaisen lakkouhka

Sain pari minuuttia sitten tekstiviestin Transport for Londonin (taho, joka hallinnoi suur-Lontoon liikennettä) tekstiviestipalvelusta ja siinä ilmoitettiin huomenna illalla kello 18.59 todennäköisesti alkavasta maanalaisen työntekijöiden lakosta. Työntekijät osoittavat mieltään palkkojensa ja suunniteltujen irtisanomisten vuoksi. Neuvottelut lakon perumiseksi keskeytettiin tuloksettomina aiemmin tänä iltana.

Mikäli suunniteltu kahden päivän lakko toteutuu, se vaikuttaa kaikkiin metrolinjoihin ja näin ollen miljoonien ihmisten elämään: Lontoon pormestari Boris Johnson on luvannut tehdä parhaansa kaaoksen välttämiseksi. Siinä tapauksessa, että lakko alkaa, liikenteeseen lasketaan 100 ylimääräistä bussia, jokibussien kapasiteetti moninkertaistetaan ja keskustassa raivataan tilaa ylimääräisille polkupyöräparkkipaikoille. Tietyöt keskeytetään siellä missä se on mahdollista.

Matkalainen St. John's Woodin aseman metrotunnelissa huhtikuussa.

Matkalainen St. John's Woodin aseman metrotunnelissa huhtikuussa.

Transport for London kehottaa ihmisiä miettimään vaihtoehtoisia matkustustapoja töihin kuten pyöräilyä ja kävelyä. Työmatkalaisille on järjestetty tarpeen niin vaatiessa ”polkupyöräsaattueita” eli ohjattuja pyöräretkiä töihin. Taksit operoivat kertalippu- ja kimppakyytiperiaatteella seitsemältä erityisen vilkkaalta metroasemalta (Waterloo, King’s Cross, Liverpool Street, London Bridge, Marylebone, Paddington ja Euston) keskustan kohteisiin. Samoin suunnitteilla on tuhansien kävelykarttojen jakaminen keskustan metroasemien lähellä. Henkilöauton käyttöä ei suositella ja ruuhkamaksut pidetään käytössä.

Jos lakko toteutuu, keskiviikkoaamu tulee pahimmillaan olemaan tuskaa; tiistaina ehdin todennäköisesti kotiin ennen lakon alkamista (tänään en olisi ehtinyt — lähdin töistä vasta kymmentä vaille seitsemän). Täytyy vain yrittää ennakoida ja mennä töihin bussilla reilusti aikaisemmin kuin normaalisti ja toivoa, että ihan koko Lontoo ei ajattelisi samoin. Kenties yhdeksästä viiteen -aikataulun sijasta töissä voisikin olla kahdeksasta neljään. Tai vielä parempi: seitsemästä kolmeen. Täytyy ottaa esimiehen kanssa tämä puheeksi huomenna, varmuuden vuoksi.

Mikäli lakko on päällä huomenna illalla, liikenteen odotetaan palautuvan normaaliksi vasta perjantaiaamuna. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja — saa nähdä kuinka käy.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/06/2009 Kategoria/t: Arki, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , ,

Busseista ja Lontoosta

Pyörähdin eilen aamusta Camdenissä jälleen marketeilla. Lupasin nimittäin lähettää täältä pikku yllätyspaketin eräälle pienelle Iida-tyttöselle jossain välissä. Nyt oli minusta sen aika, joten ensi viikolla lähtee pikku paketti postiin. Ja samoin lähtee pieni lähetys Iidan parikuukautiselle serkulle naapurikylään. : )

Tällä kertaa menin Camdeniin bussilla. Viime viikonloppuna, kun armas naapurini Jyväskylästä oli käymässä, tuli reissattua busseilla täällä enemmänkin. Ennen Mallan tänne tuloa olin matkannut busseilla varmaan sen nelisen kertaa, pari kertaa päiväsaikaan ja pari kertaa yöaikaan. Siinä missä metrolla kulkeminen on aloittelijallekin simppeliä ja hyvin opastettua, minusta on ollut hankalaa saada kivuttomasti selville bussireittejä kaupungilla liikkuessa. Mutta nyt alkavat bussireitit Lontoossa pikku hiljaa hahmottua; nyt tiedän jo keskustassa pysäkkejä, joilta pääsee kotiin, ja ytimen ulkopuolella pysäkkejä, joilta taas pääsee ydinkeskustaan.

Bussissa näkee enemmän kuin maan alla matkatessa.

Bussissa näkee enemmän kuin maan alla matkatessa.

Tällaisessa tilanteessa lohduttava tieto on se, että kaikista Lontoon bussireiteistä tulen mahdollisesti tarvitsemaan, hyvin suurella todennäköisyydellä, vain kolmeasataa ensimmäistä. Bussireitit 1–199 nimittäin ovat sisä-Lontoon bussireittejä, joita operoidaan tutuilla punaisilla, kaksikerroksisilla double decker -busseilla. Bussireitit 200–299 ovat nekin sisä-Lontoon reittejä, mutta niitä ajetaan puolestaan yksikerroksisilla punaisilla busseilla. Kaupungin muut noin 400 bussireittiä voin jokapäiväisessä elämässäni jättää täysin vaille huomiota; minulla ei juurikaan ole asiaa sisä-Lontoon ulkopuolelle.

St. Paul's Cathedral (Pyhän Paavalin katedraali) bussin ikkunasta nähtynä.

St. Paul's Cathedral (Pyhän Paavalin katedraali) bussin ikkunasta nähtynä.

Sisä-Lontoo, eli Inner London, on eri asia kun Lontoon keskusta, eli Central London. Lontoon keskusta koostuu kolmesta alueesta Thamesin molemmin puolin. Keskustan alueet ovat:

1) muutaman neliökilometrin kokoinen finanssikeskus City Thamesin pohjoisrannalla,

2) edelleen pohjoisrannalla turistinähtävyyksien, teattereiden, elokuvateattereiden, yökerhojen, ravintoloiden, taidegallerioiden, opinahjojen, valtiohallinnon, lähetystöjen, instituuttien, mediatalojen ja lakimiesten ja -naisten West End sekä

3) etelärannalla nimensä mukaisesti siijaitseva South Bank, joka on tällä hetkellä Lontoon nopeimmin kasvava alue. South Bankissa on runsaasti teattereita, taidegallerioita ja konserttitaloja ja sen myötä se onkin Lontoon johtava kulttuurikeskus. Mielenkiintoista kyllä, South Bank on ollut töyräineen, kaiteineen, korokkeineen ja portaineen 1970-luvulta lähtien myös kaupungin katuskeittauskeskus.

Piccadilly Circus (West Endissä) bussin ikkunasta nähtynä.

Piccadilly Circus (West Endissä) bussin ikkunasta nähtynä.

Itse käyn siis töissä West Endissä, Holbornissa. Holborn on ollut lakipykälien parissa työskentelevien ihmisten keskus Lontoossa jo keskiajalta lähtien. Työkaverini ovatkin tuhahdelleet, että jos haluaa mennä pubiin drinkille töiden jälkeen, kaikki paikat ovat täynnä vain lakimiehiä. Holborn on tosin tuttu myös Charles Dickensin romaanista Great Expectations (1860-1861, suom. Loistava tulevaisuus / Suuria odotuksia), jossa päähenkilö Pip asustaa majatalossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä työpaikastani.

Siinä siis Lontoon keskusta. Keskustaa paljon isompi alue sisä-Lontoo taas koostuu kahdestatoista eri hallintoalueesta, joissa kussakin on 160,000–280,000 asukasta. Asun yhdessä niistä: Westminsterissä, jossa on noin 230,000 asukasta. Samoin mainittu Camden, sattumoisin myös noin 230,000 asukkaan halllintoalue, on yksi sisä-Lontoon osista. (Tosin kun ensimmäisen kerran yllä mainitsin Camdenin, tarkoitin itse asiassa Camden Townia, joka on alue Camdenin hallintoalueella). Keskimäärin sisä-Lontoossa asuu siis pauttiarallaa 2,6 miljoonaa ihmistä.

Päivä oli harmaa, mutta lordi Nelsonin patsas jaksoi tönöttää Trafalgar Squarella neljän leijonansa ympäröimänä.

Bussiajelupäivä jokusen viikkoa sitten oli harmaa, mutta lordi Nelsonin patsas jaksoi tönöttää Trafalgar Squarella neljän leijonansa ympäröimänä.

Sisä-Lontoon jälkeen tulee vielä isompi alue, Outer London, eli ulko-Lontoo, joka on kuin rinkeli sisä-Lontoon ympärillä.  Yhdessä ne muodostavat alueen nimeltä Greater London, eli suur-Lontoo. Ulko-Lontoo koostuu 20 hallintoalueesta, joissa asuu yhteensä noin viitisen miljoonaa ihmistä. Kokonaisuudessaan suur-Lontoossa päästään näin ollen reiluun 7,5 miljoonaan asukkaaseen.

Lontoon Cityn rajaa merkitsee Thamesin rannalla lohikäärme, joka esiintyy myös Cityn vaakunassa. (Kuva viime viikonlopulta, kun Mallan kanssa kävelimme rantaa pitkin jalkamme puhki.)

Lontoon Cityn rajaa merkitsee Thamesin rannalla lohikäärme, joka esiintyy myös Cityn vaakunassa. (Kuva viime viikonlopulta, kun Mallan kanssa kävelimme rantaa pitkin jalkamme puhki.)

Mutta niin, kävin eilen Camdenissa. Metsästin sieltä vähän pikku juttuja Suomeen lähetettäväksi, mutta en tällä kertaa katsellut paikkaa sillä silmällä, että olisin ostanut sieltä itselleni jotain. Olin tosin alun perin ajatellut, että olisin voinut syödä lounaan Camdenissä — siellä on runsaasti ruokakojuja, joista saa intialaista, indonesialaista yms. ruokaa. Tuoksut olivatkin todella hyvät, mutta en ollut tarpeeksi nälkäinen lounastamaan vielä siinä vaiheessa.

Niinpä suuntasin maanalaisella Thames-joen etelärannalle, kohti Borough Marketia, yhtä maailman suurimmista ruokatoreista. En alun perin ollut suunnitellut käyväni siellä juuri nyt, vaan olin päättänyt kävellä pitkähkön matkan etelä-Lontoossa tiettyyn risteykseen, jossa seisoo toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen T-34, eli keskiraskas panssarivaunu. Mutta se jäi nyt toiseen kertaan, sillä ehdin saada jalkani kipeiksi kävelystä jo Camdenissä. Borough Market oli huomattavasti lähempänä metroasemaa, joten menin käymään vain siellä.

Borough Marketin tuntumassa oli sulassa sovussa uutta ja vanhaa.

Borough Marketin tuntumassa on sulassa sovussa uutta ja vanhaa.

Kävin Borough Marketilla ensimmäistä kertaa koskaan, ja siellä minua kohtasi väentungoksen lisäksi suuri määrä ruokakojuja, joissa tarjottiin maistiaisia ja joista huudeltiin ostamaan mitä milloinkin. Tarjolla oli vihannesten ja hedelmien lisäksi tuoretta kalaa ja kanaa, tavanomaista tuoretta lihaa sekä erikoislihoja (mm. strutsia), viinejä, oluita, hilloja, leipiä, leivonnaisia sekä valtava määrä erilaisia juustoja. Osa juustokiekoista oli sitä kokoa, että hyvä jos käsivarret olisivat riittäneet ottamaan niistä kiinni reunasta reunaan. Samoin homejuustopalat olivat noin ämpärin kokoisia. Epämiellyttävin näky olivat kokonaiset paistetut sianpäät yhdellä lihatiskeistä.

Borough Market mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1276.

Borough Market mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1276.

Kaiken kaikkiaan tori oli mukava kokemus, jota rytmittivät yllä menevällä sillalla oikeastaan aika tunnelmallisesti ohi rymistelevät junat. Ostin marketilta tuoretta rukiista maalaisleipää (joka tosin suomalaisesta näkökulmasta oli väriltään vain puolihappaman vehnäleivän väristä — ei siis varsinaista ruisleipää suomalaisessa merkityksessä). Samoin ostin pari palaa kakkua jäätelön kanssa syötäväksi. Toinen kakkupala oli suklaata ja toinen banaania, molemmat noin naisen kämmenen kokoisia ja painoivat kumpikin ehkäpä noin kuusi ja puoli kiloa. Banaanikakkupala meni eilen parempiin suihin — kahdella eri syöntikerralla. Suklaakakkupala jäi tälle päivälle: toinen puoli iltapäiväteelle ja toinen illalle.

Taidanpa itse asiassa lähteä teen keittoon. 😀

◊     ◊     ◊     ◊     ◊

Äiti on jo kysellyt, että milloin tulee postausta Lancasterin reissusta. Koitetaan saada se aikaiseksi tässä lähipäivinä. : )

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/03/2009 Kategoria/t: Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Maanantaina Lontoossa oli pakko kävellä…

…jos johonkin halusi päästä. Sunnuntain ja maanantain välisen yön lumimyräkkä teki tehtävänsä.

Suomalaisin silmin katsottuna maanantaiaamuna ikkunasta näkyi normaali talvinen maisema. En tosin ollut uskonut lunta Lontoossa koskaan näkeväni, joten olin itse asiassa aika ihastunut lumen näkemisestä oudossa kontekstissa. Suomessa lumi saa minut lähinnä vain pahalle päälle, mutta maanantaiaamuna kyllä totta puhuen hymyilytti. Mietin mielessäni, että olisi mielenkiintoista nähdä, miten paikalliset reagoivat erikoislaatuiseen talvisäähän.

Aamullinen näkymä ikkunastani 2.2.2009.

Aamullinen näkymä ikkunastani maanantaina 2.2.2009.

Ja erikoislaatuinen se kyllä tosiaankin oli. Lontoossa satoi lunta ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. Kokonainen sukupolvi oli kasvanut lumettomassa pääkaupungissa. Sitten lunta tulikin yhdessä vuorokaudessa noin 20 cm. Keskiviikkoon mennessä Lontoon alueella lunta oli tullut kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä senttimetriä.

Erikoista oli myös se – näin lumeen tottuneen suomalaisen näkökulmasta – miten lumen tulo vaikutti sekä päivittäiseen elämään että ihmisten mieliin.

Kaupunki alkoi vaipua talvihorrokseensa puoliltaöin viikon vaihtuessa toiseksi. Illallinen pieni lumentuhnutus oli yltynyt kunnon lumisateeksi. Puolen yön maissa sunnuntain puolella bussikuskit saivat yksi toisensa jälkeen käskyn palata varikolle. Kyydissä olleet matkustajat vietiin vielä pysäkeilleen, mutta uusia ei enää otettu kyytiin. Pian pyryttikin jo kunnolla.

Lentokenttiä suljettiin. Maan suurimmalla lentokentällä Heathrowlla 58 lumiauraa putsasivat kiitoratoja lumesta, mutta silti kaksi kiitorataa jouduttiin pistää välillä kiinni. British Airways perui kaikki lähtevät lentonsa.

Maanantaina tuhannet koulut olivat sulkeneet ovensa eri puolilla maata. Myös Lontoo lamaantui.

Yhtä linjaa lukuun ottamatta kaikki Lontoon maanalaisen linjat olivat kokonaan tai osittain suljettuja. Valtava määrä metroasemia oli kokonaan kiinni. Jo yksin tällä oli suunnaton merkitys kaupungin päivittäiseen elämään: Lontoon metro kuljettaa yli neljä miljoonaa ihmistä päivittäin.

Sunnuntain puolella 20 bussia oli suistunut yksin Lontoossa tieltä liukkaan kelin vuoksi. Maanantain osalta tehtiinkin pääkaupungissa historiallinen päätös: ensimmäistä kertaa miesmuistiin Lontoon bussit olivat maanantaina 2.2. kokonaan likennöimättä. Julkinen liikenne oli nyt käytännössä kokonaan lamaantunut; bussimatkoja kertyy Lontoossa kuutisen miljoonaa joka arkipäivä.

Lontoon pormestari Boris Johnson, joka on tunnettu villistä vaaleasta tukastaan ja erikoisista letkautuksistaan, kommentoi Lontoon lamaannuttanutta myräkkää sanomalla:

This is the right kind of snow, it’s just the wrong kind of quantities.

Eli kaupunkiin satanut lumi on oikeanlaista, sen määrä vain on väärä.

Lunta oli tullut yön aikana ihan mukavasti.

Lunta oli tullut yön aikana ihan mukavasti.

Heräsin normaalisti aamuseitsemältä. Aamutoimiani tehdessäni vuokraemäntäni huikkasi minulle, että bussit eivät liikennöi tänään lainkaan ja metrolinjat ovat tukossa.  Muistin katsoneeni Suomessa vielä ollessani Google Mapsista, että jos haluaisin kävellä töihin, minulta kuluisi siihen arviolta 1h 15 min. Mietin mielessäni, että taitaa tulla kävelyreissu töihin tänään.

En kuitenkaan ollut vielä ehtinyt edes aamupalalle, kun pomoltani tuli tekstiviesti klo 07.20: Ei tarvitse tulla töihin, pulju pysyy kiinni tämän päivän metrojen ja bussien liikennöimättömyyden takia. Pomoni toivotti minulle hauskaa päivää. Otin tietysti vapaapäivän yllättyneenä mutta iloisena vastaan.

Päätin hyödyntää vapaapäivän ja historiallisen sään lähtemällä pitkälle kävelylle kameran kanssa. Suuntasin kulkuni kohti Regent’s Parkia, joka on parin neliökilometrin kokoinen puisto noin puolen tunnin (jäisellä kelillä, korollisilla kengillä :)) kävelymatkan päässä kotoa.

Kuljin puistoon Grand Union -kanaalin vartta, mutta ennen kuin olin edes sinne saakka päässyt, kuulin jo riemunkiljahduksia lumisotalaisten suusta. Pari soturia ryntäsi kirjaimellisesti kadulle lumipallojensa kanssa. Molemmat näyttivät siltä, että kun edellisestä lumipeitteestä kaupungissa oli kulunut se 18 vuotta, he näkivät ja kokivat nyt molemmat ensimmäistä kertaa lunta Lontoossa.

Grand Union Canal / Regent's Canal

Grand Union Canal / Regent's Canal.

Puistossa oli aika mukavasti ihmisiä jo puoli kymmenen maissa kun sinne saavuin. Siellä ulkoilutettiin koiria, rakennettiin lumiukkoja, oltiin lumisotaa, laskettiin pulkkamäkeä ja räpsittiin kuvia. Ihmisiä yhdisti yksi asia: hymy oli kaikilla herkässä. En ollut ainut, joka oli saanut päivän vapaaksi. Kaiken kaikkiaan noin 6,4 miljoonaa työssäkäyvää ihmistä jäi maanantaina kotiin poikkeuksellisen sään vuoksi.

Joku on rakentanut lumiukon penkille Regent's Parkissa.

Joku oli rakentanut lumiukon penkille Regent's Parkissa.

Puisto itsessään oli lumipeitteen alla kaunis.

Näkymää Regent's Parkissa.

Näkymää Regent's Parkissa.

Kuljeskelin päämäärättömästi puistossa pari tuntia, kunnes nälkä alkoi kurnia. Näppäsin vielä muutaman kuvan ja käänsin nokkani kohti luodetta.

Sadat linnut pitivät puistossa kovaa mekkalaa.

Linnut pitivät puistossa kovaa mekkalaa.

Kun pääsin viimein takaisin St. John’s Woodiin, pitsankuvat silmissä ja väsyneenä, menin saman tien paikalliseen ruokakauppaan. Muistutin nälkäiselle itselleni, että muistaisin myös ostaa maitoa. Se oli se pääasia, nälän tyydyttämisen lisäksi. Viimeiset maidot olivat menneet aamukahviin, enkä mielelläni juo teetäkään mustana.

Kauppaan astuessani huomasin kuitenkin pian, etten ollut ainut, joka oli ruokaostoksilla. En todellakaan osannut odottaa, että kauppa olisi niin turvoksissa ihmisistä. Jono kassoille oli kymmeniä metrejä. Kun jono ennen oli pahimmillaan ollut lihatiskille saakka alkuillasta, kun ihmiset pääsevät töistä, kiemurteli se nyt melkein koko kaupan ympäri lihatiskiltä einestiskille, sieltä juusto- ja maitohyllylle, ja viimein vihanneshyllyiltä aina hedelmähyllyille ja köyhälle leipäosastolle asti.

Nappasin kaupan keskellä olevilta hyllyiltä tiivistemehupullon, ja totesin, että loput tavarat saankin sitten kerättyä jonottaessani.

Maitohyllyllä minua kohtasi yllätys: Kaikki rasvattomat ja kevytmaidot olivat poissa. Jäljellä oli vain laiha hyllyllinen täysmaitoa. Otin siis purkin täysmaitoa (joka täällä on muuten sinikorkkisessa kanisterissa, kun taas rasvaton on punakorkkisessa ja kevytmaito vihreäkorkkisessa kanisterissa), maitoa kun kerran kipeästi tarvitsin.

Kun pääsin kotiin ja paistetun pitsani (ja täysmaitokaakaoni) kanssa viimein tietokoneen ääreen, kerroin kauppakokemuksestani ja täysmaitopakotteesta rakkaille keskustelufoorumiystävilleni. Rob Skotlannista kommentoi:

Welcome to Britain; where panic buying all the milk and bread is common place at the hint of bad weather because, of course, all the trucks carrying basic provisions are more likely to skid off the icey roads and burst into flames.

Olin siis juuri omakohtaisesti kokenut sen, miten britit poikkeuksellisen sään iskiessä ostavat paniikissa kaupat tyhjiksi maidosta ja leivästä. Mielenkiintoinen sosiaalinen ilmiö sinänsä. Se, ja ihmisten aurinkoiset kasvot lumen tulon myötä.  🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 05/02/2009 Kategoria/t: Kaupunki, Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,