RSS

Avainsana-arkisto: City

Iltakuvia Lontoosta

Niin vain viikonloppu taas vierähti. Töissä oli ensimmäinen rauhallisempi viikko sitten alkuaikojen, pystyin tehdä roikkumaan jääneitä hommia eteenpäin myös. Toistaiseksi alkavakin viikko vaikuttaa aika rauhalliselta, mutta tiedä sitten mitä se tuo tullessaan.

Viikonloppu meni aika tavanomaisissa merkeissä: pyykinpesua perjantai-iltana, kynsihuolto lauantaiaamusta Dalstonissa ja sieltä matkasin suoraan keskustaan hiustenleikkuulle. Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt kulua noin viisi kuukautta. Kävin myös varaamassa parin viikon päähän ajan toiseen kampaamoon (tai ’hiusstudioon’, kuten nämä fiinimmät paikat itseään kutsuvat). Hiusteni väri on ollut nyt ”vaiheessa” jo puolitoista vuotta, aina siitä lähtien kun hankin värinpoiston. Sittemmin tukkaan on laitettu muutamaan otteeseen vaaleita raitoja ja tuloksena on blondi pää — joka ei ole ollut missään vaiheessa tavoitteenani. Edellisessä kampaamossa yritin selvittää kampaajalle, että en halua blondiksi, mutta heillä ei oikein riittänyt mielikuvitusta värien suhteen, joten vaaleita raitoja kummempaa sieltä ei taida irrota.

Niinpä ajattelin vaihtaa putiikkia selvästi parempaan ja tietysti myös hintavampaan. Varasin ajan ensin konsultaatioon ja sitten värjäykseen. Aion antaa seniorihiusstylisti (varsin pramea titteli) Edgarille aika lailla vapaat kädet. Saa nähdä minkälaisen pään kanssa sieltä parin viikon päästä ulos kävelen. Lompakko lienee noin 130 puntaa (150 euroa) kevyempi tuolloin, joten sopii toivoa, että hiukset saavat minut tyytyväiseksi myös. Aika on kyllä jo kovinkin päästä tästä välivaiheväristä eroon. Ei tahdo jaksaa enää peiliin katsoa, kun tukka ei ole miellyttänyt sitten ollenkaan noin puoleentoista vuoteen. Siinä on sitten joululahja minulta minulle.

Lähdin vähän myöhässä uudestaan liikenteeseen lauantaina iltapäivällä kun kampaajalta ja ruokakaupasta olin kotiutunut; tarkoitukseni oli mennä kokeilemaan ilotulitusvalokuvaamista, mutta erinäisten epäonnisten sattumien vuoksi ilotulituskuvat jäivät välistä (mm. sillan väärän puolen valitseminen; tietöiden vuoksi pystytetyn parin metrin korkuisen pressuaidan läpi ei hirveästi valokuvattu). Aikaa ei jäänyt paikanvaihtoon, mikä sinänsä oli ihan OK sekin, sillä unohdin kotiin kameran ”telakan”, jolla se kiinnitetään kolmijalkaan. Kuvaamisesta ei olisi tullut juuri mitään siitäkään syystä.

Ilotulituksen takana oli se, että Lontoon Cityn pormestari vaihtui nyt viikonloppuna. (Blondi vauhtitukka Boris Johnson on koko suur-Lontoon pormestari ja edelleen vallan kahvassa: Cityn pormestari on siis asia erikseen.) Perinteisesti virkavalan vannomista seuraavana päivänä järjestetään aina karnevaalityyppinen kulkue, jossa uusi pormestari siirtyy kaupungin läpi Citystä Westminsteriin vannomaan uskollisuuttaan kruunulle. Alkuillasta on kaiken tämän jälkeen aina ilotulitus joella, Waterloo Bridgen ja Blackfriars Bridgen välillä.

Ilma oli ihan mukava, vaikkakin vähän kostea ja sumuinen, joten päätin käveleskellä taas kerran päämäärättömästi ympäriinsä kuvaamassa pimentynyttä kaupunkia, mustavalkoisena tällä kertaa. Kävelin Waterloo Bridgeltä joen yli pohjoiseen ja Trafalgar Squarelle.

Sieltä kävelin Sohoon ja Covent Gardeniin, mutta kameran eteen ei oikein osunut mitään mielenkiintoista siellä tällä kertaa. Niinpä palasin takaisin alemmas Strandille ja sitä pitkin kohti St. Paulin katedraalia. Mielenkiintoisen näköinen sivukuja eksytti minut tosin päätieltä: päädyin kuljeskelemaan ylös Holborniin.

Vaikka venkuloin kadulta toiselle pelkästään sen mukaan, mikä näytti mielenkiintoiselta, tiesin kuitenkin suurin piirtein missä menen, joten lähdin uudelleen yrittämään St. Paulin katedraalia kohti.

City on viikonloppuisin aina hiljainen, suurin osa rakennuksista kun on toimistorakennuksia ja myös liikkeet, kahvilat ja pubit tuppaavat olemaan kiinni businessmiesten ja -naisten ollessa poissa kuvioista.

Viimein pääsin St. Paulille, jossa Vallatkaa Lontoo -mielenosoittajat edelleen pitivät leirejään. Tällä kertaa en tosin päästänyt ihmisiä kuvaan.

Sieltä jatkoin matkaani takaisin joen etelärannalle ja kohti London Bridgeä, josta voisin ottaa junan kohti kotia.

Pyörin vielä London Bridgen lähistöllä hetken aikaa ennen maanalaiseen hyppäämistä.

Oli oikein mukava kävelyilta. Ja vielä saisi näitä leudompia ilmoja pidellä jonkin aikaa. Emme ole vielä pistäneet kaasulämmitystä kotona päälle — kaasun kalleuden vuoksi yritämme vedättää niin pitkälle talveen kuin mahdollista ilman lämmitystä. Äidin kutomat villasukat ovat pesussa, joten nyt mennään vuorostaan Mallan kutomilla sukilla ja pienellä lämmittimellä, jonka ostin huoneeseeni pöhöttämään lämmintä ilmaa. Hyvin tarkenee vielä!

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 13/11/2011 Kategoria/t: Arki, Kaupunki, Valokuvaus

 

Avainsanat: , , , , , ,

Busseista ja Lontoosta

Pyörähdin eilen aamusta Camdenissä jälleen marketeilla. Lupasin nimittäin lähettää täältä pikku yllätyspaketin eräälle pienelle Iida-tyttöselle jossain välissä. Nyt oli minusta sen aika, joten ensi viikolla lähtee pikku paketti postiin. Ja samoin lähtee pieni lähetys Iidan parikuukautiselle serkulle naapurikylään. : )

Tällä kertaa menin Camdeniin bussilla. Viime viikonloppuna, kun armas naapurini Jyväskylästä oli käymässä, tuli reissattua busseilla täällä enemmänkin. Ennen Mallan tänne tuloa olin matkannut busseilla varmaan sen nelisen kertaa, pari kertaa päiväsaikaan ja pari kertaa yöaikaan. Siinä missä metrolla kulkeminen on aloittelijallekin simppeliä ja hyvin opastettua, minusta on ollut hankalaa saada kivuttomasti selville bussireittejä kaupungilla liikkuessa. Mutta nyt alkavat bussireitit Lontoossa pikku hiljaa hahmottua; nyt tiedän jo keskustassa pysäkkejä, joilta pääsee kotiin, ja ytimen ulkopuolella pysäkkejä, joilta taas pääsee ydinkeskustaan.

Bussissa näkee enemmän kuin maan alla matkatessa.

Bussissa näkee enemmän kuin maan alla matkatessa.

Tällaisessa tilanteessa lohduttava tieto on se, että kaikista Lontoon bussireiteistä tulen mahdollisesti tarvitsemaan, hyvin suurella todennäköisyydellä, vain kolmeasataa ensimmäistä. Bussireitit 1–199 nimittäin ovat sisä-Lontoon bussireittejä, joita operoidaan tutuilla punaisilla, kaksikerroksisilla double decker -busseilla. Bussireitit 200–299 ovat nekin sisä-Lontoon reittejä, mutta niitä ajetaan puolestaan yksikerroksisilla punaisilla busseilla. Kaupungin muut noin 400 bussireittiä voin jokapäiväisessä elämässäni jättää täysin vaille huomiota; minulla ei juurikaan ole asiaa sisä-Lontoon ulkopuolelle.

St. Paul's Cathedral (Pyhän Paavalin katedraali) bussin ikkunasta nähtynä.

St. Paul's Cathedral (Pyhän Paavalin katedraali) bussin ikkunasta nähtynä.

Sisä-Lontoo, eli Inner London, on eri asia kun Lontoon keskusta, eli Central London. Lontoon keskusta koostuu kolmesta alueesta Thamesin molemmin puolin. Keskustan alueet ovat:

1) muutaman neliökilometrin kokoinen finanssikeskus City Thamesin pohjoisrannalla,

2) edelleen pohjoisrannalla turistinähtävyyksien, teattereiden, elokuvateattereiden, yökerhojen, ravintoloiden, taidegallerioiden, opinahjojen, valtiohallinnon, lähetystöjen, instituuttien, mediatalojen ja lakimiesten ja -naisten West End sekä

3) etelärannalla nimensä mukaisesti siijaitseva South Bank, joka on tällä hetkellä Lontoon nopeimmin kasvava alue. South Bankissa on runsaasti teattereita, taidegallerioita ja konserttitaloja ja sen myötä se onkin Lontoon johtava kulttuurikeskus. Mielenkiintoista kyllä, South Bank on ollut töyräineen, kaiteineen, korokkeineen ja portaineen 1970-luvulta lähtien myös kaupungin katuskeittauskeskus.

Piccadilly Circus (West Endissä) bussin ikkunasta nähtynä.

Piccadilly Circus (West Endissä) bussin ikkunasta nähtynä.

Itse käyn siis töissä West Endissä, Holbornissa. Holborn on ollut lakipykälien parissa työskentelevien ihmisten keskus Lontoossa jo keskiajalta lähtien. Työkaverini ovatkin tuhahdelleet, että jos haluaa mennä pubiin drinkille töiden jälkeen, kaikki paikat ovat täynnä vain lakimiehiä. Holborn on tosin tuttu myös Charles Dickensin romaanista Great Expectations (1860-1861, suom. Loistava tulevaisuus / Suuria odotuksia), jossa päähenkilö Pip asustaa majatalossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä työpaikastani.

Siinä siis Lontoon keskusta. Keskustaa paljon isompi alue sisä-Lontoo taas koostuu kahdestatoista eri hallintoalueesta, joissa kussakin on 160,000–280,000 asukasta. Asun yhdessä niistä: Westminsterissä, jossa on noin 230,000 asukasta. Samoin mainittu Camden, sattumoisin myös noin 230,000 asukkaan halllintoalue, on yksi sisä-Lontoon osista. (Tosin kun ensimmäisen kerran yllä mainitsin Camdenin, tarkoitin itse asiassa Camden Townia, joka on alue Camdenin hallintoalueella). Keskimäärin sisä-Lontoossa asuu siis pauttiarallaa 2,6 miljoonaa ihmistä.

Päivä oli harmaa, mutta lordi Nelsonin patsas jaksoi tönöttää Trafalgar Squarella neljän leijonansa ympäröimänä.

Bussiajelupäivä jokusen viikkoa sitten oli harmaa, mutta lordi Nelsonin patsas jaksoi tönöttää Trafalgar Squarella neljän leijonansa ympäröimänä.

Sisä-Lontoon jälkeen tulee vielä isompi alue, Outer London, eli ulko-Lontoo, joka on kuin rinkeli sisä-Lontoon ympärillä.  Yhdessä ne muodostavat alueen nimeltä Greater London, eli suur-Lontoo. Ulko-Lontoo koostuu 20 hallintoalueesta, joissa asuu yhteensä noin viitisen miljoonaa ihmistä. Kokonaisuudessaan suur-Lontoossa päästään näin ollen reiluun 7,5 miljoonaan asukkaaseen.

Lontoon Cityn rajaa merkitsee Thamesin rannalla lohikäärme, joka esiintyy myös Cityn vaakunassa. (Kuva viime viikonlopulta, kun Mallan kanssa kävelimme rantaa pitkin jalkamme puhki.)

Lontoon Cityn rajaa merkitsee Thamesin rannalla lohikäärme, joka esiintyy myös Cityn vaakunassa. (Kuva viime viikonlopulta, kun Mallan kanssa kävelimme rantaa pitkin jalkamme puhki.)

Mutta niin, kävin eilen Camdenissa. Metsästin sieltä vähän pikku juttuja Suomeen lähetettäväksi, mutta en tällä kertaa katsellut paikkaa sillä silmällä, että olisin ostanut sieltä itselleni jotain. Olin tosin alun perin ajatellut, että olisin voinut syödä lounaan Camdenissä — siellä on runsaasti ruokakojuja, joista saa intialaista, indonesialaista yms. ruokaa. Tuoksut olivatkin todella hyvät, mutta en ollut tarpeeksi nälkäinen lounastamaan vielä siinä vaiheessa.

Niinpä suuntasin maanalaisella Thames-joen etelärannalle, kohti Borough Marketia, yhtä maailman suurimmista ruokatoreista. En alun perin ollut suunnitellut käyväni siellä juuri nyt, vaan olin päättänyt kävellä pitkähkön matkan etelä-Lontoossa tiettyyn risteykseen, jossa seisoo toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen T-34, eli keskiraskas panssarivaunu. Mutta se jäi nyt toiseen kertaan, sillä ehdin saada jalkani kipeiksi kävelystä jo Camdenissä. Borough Market oli huomattavasti lähempänä metroasemaa, joten menin käymään vain siellä.

Borough Marketin tuntumassa oli sulassa sovussa uutta ja vanhaa.

Borough Marketin tuntumassa on sulassa sovussa uutta ja vanhaa.

Kävin Borough Marketilla ensimmäistä kertaa koskaan, ja siellä minua kohtasi väentungoksen lisäksi suuri määrä ruokakojuja, joissa tarjottiin maistiaisia ja joista huudeltiin ostamaan mitä milloinkin. Tarjolla oli vihannesten ja hedelmien lisäksi tuoretta kalaa ja kanaa, tavanomaista tuoretta lihaa sekä erikoislihoja (mm. strutsia), viinejä, oluita, hilloja, leipiä, leivonnaisia sekä valtava määrä erilaisia juustoja. Osa juustokiekoista oli sitä kokoa, että hyvä jos käsivarret olisivat riittäneet ottamaan niistä kiinni reunasta reunaan. Samoin homejuustopalat olivat noin ämpärin kokoisia. Epämiellyttävin näky olivat kokonaiset paistetut sianpäät yhdellä lihatiskeistä.

Borough Market mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1276.

Borough Market mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1276.

Kaiken kaikkiaan tori oli mukava kokemus, jota rytmittivät yllä menevällä sillalla oikeastaan aika tunnelmallisesti ohi rymistelevät junat. Ostin marketilta tuoretta rukiista maalaisleipää (joka tosin suomalaisesta näkökulmasta oli väriltään vain puolihappaman vehnäleivän väristä — ei siis varsinaista ruisleipää suomalaisessa merkityksessä). Samoin ostin pari palaa kakkua jäätelön kanssa syötäväksi. Toinen kakkupala oli suklaata ja toinen banaania, molemmat noin naisen kämmenen kokoisia ja painoivat kumpikin ehkäpä noin kuusi ja puoli kiloa. Banaanikakkupala meni eilen parempiin suihin — kahdella eri syöntikerralla. Suklaakakkupala jäi tälle päivälle: toinen puoli iltapäiväteelle ja toinen illalle.

Taidanpa itse asiassa lähteä teen keittoon. 😀

◊     ◊     ◊     ◊     ◊

Äiti on jo kysellyt, että milloin tulee postausta Lancasterin reissusta. Koitetaan saada se aikaiseksi tässä lähipäivinä. : )

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/03/2009 Kategoria/t: Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,