RSS

Avainsana-arkisto: cocktail-suolaiset

Suurlähettilään kämpillä

Pääsin työn puolesta tiistai-iltana vierailemaan ensimmäistä kertaa elämässäni suurlähettilään residenssissä. Ruotsin suurlähettiläs järjesti pohjoismaisen vastaanoton, jonka kutsujina toimivat Ruotsin lisäksi myös Norjan, Tanskan ja Suomen suurlähettiläät.

Paikalle kutsuttiin Lontoon kirjamessujen (messuista tulee oma blogipostauksensa myöhemmin) tiimoilta pohjoismaisia kirja-alan ihmisiä, suurlähetystöjen ja kansallisten instituuttien edustajia sekä muita pohjoismaisia avaintoimijoita Lontoossa. Työpaikaltani kolme ihmistä sai kutsun vastaanotolle, mutta minä olin ainut, joka loppujen lopuksi pääsi paikalle. Muut kun huitelivat ympäri Eurooppaa työmatkoilla.

Kutsukortti.

Kutsukortti.

Ruotsin suurlähettilään residenssi sijaitsee Regent’s Parkin eteläpuolella, puiston itsensä ja Oxford Streetin välimaastossa — hyvin keskeisellä paikalla siis. Menin paikalle muutaman muun suomalaisnaisen seurassa (pääsin muuten tuona iltana kulkemaan perinteisellä Lontoon mustalla taksillakin ensimmäistä kertaa eläissäni!).

Olimme kenties noin 20–30 minuuttia myöhässä, joukon vanhemman polven edustajat kun halusivat ottaa vielä toisen lasin viiniä/olutta ennen lähtöä, heh. Myöhässä oloa ei kyllä huomannut sinänsä, sillä kun saavuimme paikalle, tervetulokättelyjonossa oli vielä muitakin vieraita odottamassa vuoroaan.

Suurlähettiläs kätteli meitä, kuningatar kätteli Ruotsin suurlähettilästä.

Ruotsin suurlähettiläs kätteli meitä, kuningatar kätteli suurlähettilästä.

Illan vastaanotto koostui käytännössä siitä, että Ruotsin suurlähettiläs piti tervetulopuheen kaikkien paikalla olleiden neljän lähettilään puolesta, ja loppuaika meni viiniä tai muita juomia ryystäessä ja ihmisten kanssa rupatellessa.

Ihmiset ovat pakkautuneet juomatarjoilupöydän läheisyyteen.

Ihmiset ovat pakkautuneet juomatarjoilupöydän läheisyyteen.

Minulla oli jo valkoviinilasi alla kun menin residenssiin, joten aloitin mehulla. Appelsiinimehu ei maistunut mitenkään tavallista arvokkaammalta. Seuraava lasini, roosanpunainen mehu, oli puolestaan hirveintä litkua, jota olen koskaan joutunut kurkustani alas kaatamaan. Tuttavani epäili, että se olisi ollut verigreippimehua. Saatoi ollakin, tosin en usko pelkän greippimehun voivan maistua niin pahalle. Näin tarjoilupöydällä myöhemmin Campari-pullon, joten on tietysti mahdollista, että juomassa oli sitä seassa. Karmean makuista se joka tapauksessa oli.

Seurustelua lasien äärellä.

Seurustelua lasien äärellä.

Juoman kitkerästä mausta oli hankkiuduttava eroon, joten join vielä valkoviinilasillisen. Koin tietysti myös velvollisuudekseni maistaa minkälaista valkkaria fiineissä bileissä tarjotaan. 😛 Valkoviini oli hyvää, ei mitenkään tajunnanräjäyttävää sinänsä, mutta hyvää.

Taulua, patsasta ja kynttilänjalkaa.

Taulua, patsasta ja kynttilänjalkaa.

Väenpaljouden seassa kierteli jatkuvasti tarjoilijoita hopeisine suolapalatarjottimineen. Tarjolla oli erilaisia cocktail-suolaisia, leipä- ja korppupaloja lähinnä katkarapu-, lohi- ja -mätitäytteellä. Suosikkini olivat kuitenkin ehdottomasti korppupalat, joilla oli tuoretta basilikaa, brie-juustoa ja aurinko”kuivattua” tomaattia (sun-blushed, siis oikeammin puolikuivattua — en tiedä, mitä se on suomeksi). Aivan taivaallinen yhdistelmä! Niitä tuli napsittua useampia, jo yksin siitä syystä, että lounaasta oli ehtinyt kulua jo 7–8 tuntia.

Huoneessa, jossa ei ollut juomatarjoilupöytää, oli enemmän tilaa.

Huoneessa, jossa ei ollut juomatarjoilupöytää, oli enemmän tilaa.

Illanvietto päättyi minun osaltani vähän yhdeksän jälkeen. Kävelin Oxford Circukselle ja otin metron kotiin. Olin mennyt vastaanotolle suoraan töistä, joten päivästä tuli pitkä.

Olin kymmenen maissa kotona, kävelin suoraan suihkuun, tarkastin sen jälkeen vielä parit keskustelufoorumin tapahtumat ja menin sitten unten maille.

Uni tuli huomaamatta.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/04/2009 Kategoria/t: Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , ,