RSS

Avainsana-arkisto: Edinburgh

Edinburghin pilvetön taivas… kolme kuukautta sitten…

Joo, jostain syystä jäi tämä Edinburghin reissu dokumentoimatta aikoinaan. Aloitin kirjoittamaan siitä blogipostausta joskus tuossa kesällä, mutta se jäi keskeneräisenä roikkumaan todella pitkäksi ajaksi, kuten nyt on osoittautunut asianlaidaksi. Korjaan asian nyt. Vihdoinkin. 😛

Reissussa meitä oli siis viisi ihmistä kaiken kaikkiaan: Rob Skotlannista, Mike ja sittemmin moottoripyöräonnettomuuteen joutunut Jon Englannista, John Irlannista ja minä.

Edinburghissa oli koko pitkän viikonlopun (toukokuun lopulla) hellekelit ja aurinko helotti kirkkaansiniseltä taivaalta aamusta iltaan. Ainut matkamuisto itselleni tuosta reissusta olikin kärvähtänyt iho käsivarsissa, rinnassa ja niskassa. Paloimme lahjakkaasti koko porukka.

Asustimme reissumme ajan isossa perhehuoneessa keskustan ulkopuolella. Majatalomme oli aika lailla sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan. Paitsi että se oli ehkä vähän fiinimpi. En nimittäin ollut osannut odottaa, että meidät istutetaan pöytään aamiaisella. Eikä mitään buffet-aamiaista, vaan menu, ja tarjoilija tuli ottamaan tilauksen pöydästä vastaan. Majapaikan laadun huomasi toki myös muita asukkeja katsomalla. Olimme selkeästi omituinen seurue: viisi nuorta aikuista (no, ainakin kolme, John ja minä olemme jo aika kurppia) ja vielä kaveriporukka. Muut asukkaat olivat keski-ikäisiä ja tuon virstanpylvään jo ylittäneitä pariskuntia sekä yksi lapsiperhe. Lisäksi paikassa vaikutti olevan yksi miespariskunta. Meidän seurueemme siis törrötti ruokasalissa aamupalalla erillään muusta joukosta kuin kipeä peukalo.

Edinburghin reissuumme sisältyi taidemuseokäynti (Skotlannin kansallisgalleriassa), käveleskelyä ympäriinsä, mukaan lukien Edinburghin linnalla, ja reissu merenrannalle päiväretkelle. Lisäksi otimme osaa yhtenä iltana opastetulle kävelyretkelle, jossa aiheena oli maanalainen Edinburgh ja South Bridge -sillan alla olevat tunnelit ja kammiot, joissa kodittomat ja hylkiöt elivät ja asuivat satapäin 1700- ja 1800-luvuilla. Niin, ja tietenkin söimme ja joimme hyvin.

Sen kummemmin reissua kuvaamatta postaan tähän kuvasarjan. Siitä nyt jonkinlaisen kuvan reissusta saa ainakin, paremman puutteessa.

Sir Walter Scott -monumentti.

Sir Walter Scott -monumentti, uusgotiikkaa vuodelta 1844.

 

Sir Walter Scott Monument lähikuvassa

Sir Walter Scott -monumentti lähikuvassa.

Kaupunkikuvaa kukkulalta.

Kaupunkikuvaa kukkulalta.

Herrat Carlton Hillillä sijaitsevan Napoleonin sodissa kaatuneiden muistolle pystytetyllä muistomerkillä istumassa.

Herrat Carlton Hillillä sijaitsevalla Napoleonin sodissa kaatuneiden muistolle pystytetyllä muistomerkillä istumassa.

John, Rob, Jon ja Mike edelleen samaisella monumentilla.

John, Rob, Jon ja Mike edelleen samaisella monumentilla.

Mike, minä, Rob ja Jon Halfway House -pubissa. Pubista tuli kantapaikkamme reissulla.

Mike, minä, Rob ja Jon Halfway House -pubissa. Pubista tuli kantapaikkamme reissulla.

Rob ja Jon keskustassa.

Rob ja Jon keskustassa, kansallisgallerian vieressä.

Rob näppäsi meistä muista kuvan Portobellossa, rannalla kaupungin itäpuolella.

Rob näppäsi meistä muista kuvan Portobellon kaupunginosassa, merenrannalla kaupungin itäpuolella.

 

Yritin saada miehet poseeraamaan rannalla siten, että roskista ei otettaisi mukaan kuvaan, mutta epäonnistuin.

Yritin saada miehet poseeraamaan rannalla siten, että roskista ei otettaisi mukaan kuvaan. Epäonnistuin.

John näppäsi meistä kuvan rannalla, ilman roskista.

John näppäsi meistä kuvan rannalla, ilman roskista.

Jon pubin etupihalla.

Jon merenrannan tuntumassa sijaitsevan pubin etupihalla Portobellossa.

Sama paikka, eri Rob.

Sama paikka, eri Rob.

Mike samaisessa paikassa.

Mike samaisessa paikassa. Robin ottama kuva.

Minä edelleen samassa paikassa. Kuuma oli kuin mikäkin, mutta piti yrittää huivilla suojautua auringolta.

Minä edelleen samassa paikassa, Rob valokuvaajana. Kuuma oli kuin mikäkin, mutta piti yrittää huivilla suojautua auringolta.

John samalla pubin etupihalla. Edelliset kuvat näpsi Rob.

John samalla pubin etupihalla. Robin kuva tämäkin.

Koonti kaikista. Kaksi ylintä kuvaa on otettu samaisen rantapubin etupihalla.

Koonti kaikista herrashenkilöistä. Kaksi ylintä kuvaa on otettu edellä olevan rantapubin etupihalla. Kuten Jonin kuvasta näkyy, söimme (Rob, Jon ja minä) siellä cupcaket, pienet päällystetyt muffinssit.

Oma cupcakeni.

Oma cupcakeni.

Mike, minä (tuulen tuivertamana) ja Jon taksissa matkalla kohti majataloa.

Mike, minä (tuulen tuivertamana) ja Jon taksissa matkalla kohti majataloa.

Ihanaiset toverini majatalomme edustalla.

Ihanaiset toverini majatalomme edustalla.

Näkymä linnalle majatalomme ikkunasta.

Näkymä linnalle majatalomme ikkunasta.

Rob ja John majatalolla.

Rob ja John majatalolla.

Mike ottaa rennosti majatalolla.

Mike ottaa rennosti majatalolla.

Mike ottaa rennosti puistossa.

Mike ottaa rennosti puistossa.

John ja Rob meksikolaisessa ravintolassa.

John ja Rob meksikolaisessa ravintolassa.

Mike ja John meksikolaisessa.

Mike ja John meksikolaisessa. Jonin ottama kuva.

Jon otti meistä panorama-kuvan samaisessa meksikolaisravintolassa.

Jon otti meistä panoramakuvan samaisessa meksikolaisravintolassa.

Jonin ottama kaupunkikuva.

Jonin ottama kaupunkikuva.

Jon otti kuvan Johnista.

Jon otti kuvan Johnista.

Jon otti kuvan Mikesta.

Jon otti kuvan Mikesta.

Jon otti kuvan Robista.

Jon otti kuvan Robista.

Jon otti kuvan minusta.

Jon otti kuvan minusta.

Edinburghin linna iltasella. Jonin ottama kuva.

Edinburghin linna iltasella. Jonin ottama kuva.

Kaupunkikuvaa.

Kaupunkikuvaa, linna taustalla.

Koko porukka viimeisenä päivänä, auringon kärventäminä.

Koko porukka viimeisenä päivänä, auringon kärventäminä.

Lontooseen palattuani heti seuraavana päivänä näin vanhan kaverini Facebook-sivustolla kuvan Edinburghissa sijaitsevasta puistosta. Kävin kommentoimassa kuvaa sanoen, että olin itse samaisella paikalla eilen, mutta että otin oman kuvani puiston vastakkaiselta reunalta. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli vastaus: ”no voi peffa. oisit soittanu, ni oltais käyty kalialla.”

En ole nähnyt kyseistä, nykyään Skotlannissa asustavaa, veteliläisherraa noin kymmeneen vuoteen, en sitten lukion viimeisten aikojen. Jos olisin tiennyt, että satumme molemmat yhtä aikaa Edinburghiin, olisimme totta vieköön käyneet olusella.

Mutta niin, tässä oli nyt viimein pikakelauksella reissu Skotlantiin alkukesästä. Tulipahan kirjoitettua jotain siitäkin. 🙂

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/09/2009 Kategoria/t: Ihmiset, Matkailu

 

Avainsanat: , , , ,

Skotlantia kohti

Buukkasimme nettituttuporukalla jälleen itsellemme pitkän lomaviikonlopun, ehtihän edellisestä kulua jo melkein kaksi kuukautta. 😛

Tällä kertaa matkaamme kaikki pois kotoa; viimeksihän Mike majoitti meidät asunnollaan Lancasterissa. Lennämme/matkaamme junalla/ajamme autolla kukin Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin kuun lopussa. Liikkeellä on yhtä lukuun ottamatta sama porukka kuin aikaisemmallakin viikonloppuriennolla, eli tällä kertaa meitä on neljä henkeä.

Varasin meille sievästä pikku majatalosta sievän pikku perhehuoneen, jonka voisi ainakin majatalon nettisivun antaman kuvan mukaan odottaa olevan herttaisen vaaleanpunainen sisustukseltaan.  Herroista pari yritti nimittäin etsiä meille majapaikkaa siinä kuitenkaan onnistumatta, joten saavat nyt sitten kiittää minua hempeästä valinnasta. 😛 Huono-onnisten etsintäyritysten puolustukseksi on sanottava kyllä se, että hyvin vähän oli kohtuuhintaisia huoneita/sänkyjä vapaana Edinburghissa tuolle viikonlopulle enää. Ei siis ihme, että heillä oli ollut hankaluuksia löytää sopivaa majapaikkaa.

Varaamamme majatalon kohdalla olen nähnyt kahta eri luokitusta. Yhden mukaan se on kolmen tähden paikka, toisen mukaan neljän. Parempi niin, koska ainakin Lontoossa hotellien tähtiluokitukset ovat suomalaisesta näkökulmasta vinksallaan. Kolmen tähden hotelli kun voi olla aikamoinen läävä täällä siinä missä Suomessa — ja monessa muussa paikassa — se olisi aivan kelpo paikka.

Kyseessä olevan kansallisen neljän tähden luokitussisällön mukaan meidän majapaikkamme pitäisi olla ”eri tarpeet huomioon ottava ja henkilökohtaisempaa palvelua tarjoava. Vähintään 50% huoneista on oma kylpyhuone. Erittäin hyvät sängyt ja laadukkaat huonekalut. Aamiaisella tarjotaan runsaammin vaihtoehtoja ja tuoreista raaka-aineista valmistetut ateriat asetellaan esille huolellisesti.”

Mikäli majoitustaho osoittautuu paikkansa pitäväksi kuvauksensa suhteen, tulee viikonlopusta meikäläisen mittapuun mukaan luksusviikonloppu. Minä kun olen tottunut yöpymään hostelleissa reissuillani. Sängyt ovat tähän saakka olleet paria Aasian matkakohdetta lukuun ottamatta mitäänsanomattomia lutjakepatjoineen, aamupala on ollut kötyinen, joskin parhaassa tapauksessa on saanut sämpylää ja leikkelettä (Amsterdamissa pari vuotta sitten) ainaisten murojen ja kylmän paahtoleivän lisäksi. Kodikasta ympäristöä hostelleista on saanut hakea turhaan, joskaan ei sitä ole koskaan edes odottanut.

Tällä kertaa selän alla pitäisi olla ihan oikea sänky kerroshetekan sijasta, majapaikka näyttää ainakin nettisivujensa perusteella kodikkaalta ja aamupalan pitäisi olla kunnon lämmin aamupala kananmunineen, pekoneineen ja niin edelleen. Eikä kylppärikään ole käytävän varrella vaan ihka omana osana huonetta! 😀

Odotan tuota viikonloppua jo kovasti. Koskaan en ole Edinburghissa käynyt, mutta kaikki aina kehuvat sitä kovasti. Näin ollen voisi olettaa, että jos kaupunki täyttää odotukset, majoitus täyttää odotukset ja sää on suosiollinen, viikonlopusta tulee erinomainen. Seura on ainakin mitä parhainta!

◊    ◊    ◊    ◊    ◊

Ja sitten loppuun kuva maailman parhaista hedelmäkarkeista.

Makuina ananas, mansikka ja appelsiini.

Ananas, mansikka ja appelsiini.

Äidille ja isälle lähtee pussi näitä ensi viikolla. Sen myötä äidille hyvää äitienpäivää ja isälle hyvää syntymäpäivää! 😀

(Vaikka isän syntymäpäivä meni jo ja tässä maassa äitienpäivä oli jo maaliskuussa, heh. 😛 )

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 10/05/2009 Kategoria/t: Arki, Matkailu

 

Avainsanat: , , , , ,