RSS

Avainsana-arkisto: energiaperiaate

Elämää kuoleman jälkeen

Lempilainaukseni irlantilaiselta näytelmäkirjalija Samuel Beckettiltä kuuluu suomeksi kuta kuinkin seuraavasti:

Olen vain hieman pinnan alapuolella, ensin yhtenäisenä, sitten pieninä ajelehtivina pirstaleina; halki koko maan ja kenties lopulta kallion läpi mereen, jotakin minusta. Tonni matoja eekkerillä, mikä ihana ajatus. Tonni matoja, sen uskon.

Olen joskus aiemminkin törmännyt Aaron Freemanin tekstiin vuodelta 2005, mutta tänä aamuna se ilmestyi taas Facebookin statuspäivityslistalleni erään seuraamani tiederyhmän kautta. Teksti on kuin pidempi versio Beckett-lainauksesta ja se kertoo siitä, miten tiede voi tarjota lohtua kuoleman hetkellä niille, joiden elämässä uskontoa tai uskoa jumalaan ei ole. Kuten Samuel Beckett yllä, se korostaa elämän jatkuvaa kiertokulkua, sitä, miten me emme todellisuudessa koskaan katoa mihinkään.

Käänsin Aaron Freemanin tekstin suhteellisen pikaisesti tähän alle, pieneksi sunnuntaipalaksi.

”Haluat fyysikon pitävän puheen hautajaisissasi. Haluat fyysikon kertovan surevalle perheellesi fysiikan energiaperiaatteesta, energian häviämättömyyden laista, niin että he ymmärtäisivät, että sinun energiasi ei ole kuollut. Haluat fyysikon muistuttavan itkevää äitiäsi termodynamiikan ensimmäisestä laista: ettei energiaa synny universumissa eikä sitä myöskään katoa. Haluat äitisi tietävän, että koko sinun energiasi, jokainen väre, jokainen lämmön yksikkö, jokainen aalto joka ikisestä partikkelista, joka joskus oli hänen rakas lapsensa, jää tähän maailmaamme hänen kanssaan. Haluat fyysikon kertovan kyynelehtivälle isällesi, että kaiken kosmoksen energian keskellä, annoit takaisin sen mitä sinulle oli annettu.

Ja toivot, että jossain vaiheessa fyysikko astuisi alas saarnastuolista ja kävelisi murtuneen puolisosi luo kirkon penkillä ja sanoisi tälle, että kaikki fotonit, jotka koskaan kimposivat kasvoiltasi, kaikki partikkelit, joiden matka keskeytyi hetkeksi hymyysi, hiustesi kosketukseen, ne sadat triljoonat partikkelit, ovat juosseet eteenpäin kuin lapset, ja sinä muutit niiden reittiä ikuisesti. Ja kun leskesi keinuu hiljaa rakastavan perheen lohduttavassa syleilyssä, kertokoon fyysikko hänelle, että kaikki fotonit, jotka kimposivat sinusta keräytyivät partikkelitunnistimille, hänen silmiinsä. Ja leskesi elektromagneettisesti varautunut neuronien tähdistö vastaanotti fotonit ja niiden energia säilyy iankaikkisesti.

Ja fyysikko muistuttakoon surevaa seurakuntaa siitä, miten suuri osa energiastasi vapautuu lämpönä. Paikalla olijoista kenties jotkut leyhyttelevät itseään, juuri sillä hetkellä. Ja hän kertokoon heille, että se lämpö, joka virtasi lävitsesi elämän aikana, on edelleen täällä. Se on edelleen osa olemassaolomme kaikkeutta, vaikka me surijat jatkamme eteenpäin oman elämämme lämmössä.

Ja haluat fyysikon selittävän niille, jotka sinua rakastivat, että heidän ei tarvitse uskoa, että heidän ei pidä uskoa. Haluat fyysikon kertovan heille, että mittaaminen on mahdollista, että tiedemiehet ovat mitanneet tarkalleen energian säilyvyyden ja todenneet sen paikkansa pitäväksi, todistettavaksi ja johdonmukaiseksi halki ajan ja avaruuden. Voit toivoa, että perheesi tutkii tieteellistä todistusaineistoa ja päätyy siihen, että tiede ajatuksen takana on tosi ja että perheesi saa lohtua siitä, että he tietävät energiasi olevan edelleen täällä. Energian häviämättömyyden lain mukaan ei pieninkään osa sinusta ole kadonnut. Sinä olet nyt vain vähemmän järjestäytynyt. Aamen.”

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 28/04/2013 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , , ,