RSS

Avainsana-arkisto: Garra rufa

Ateenan jälkeen

Lomareissu Ateenaan oli ja meni kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Reissu meni hyvin ja oli aika venkulia ajatella, että edellisen kerran kävin siellä 30 vuotta sitten. Helmikuun lomalla Suomessa katsoimme 80-luvun alun Ateenan lomakuvat perheen kanssa, kun isä oli laittanut ne DVD:lle. Nyt tällä reissulla mieleen ei kuitenkaan palannut mitään muistikuvia — reilun parin vuoden ikäinen matkaaja ei nähtävästi kyennyt muutama vuosikymmen sitten painamaan mitään mieleensä!

Sää oli aurinkoinen ja lämmin koko viikon ajan. Lämpötila huiteli kolmessa kymmenessä ja hotellilla sai olla ilmastointi päällä öisinkin. Ateena oli mukavan käveltävä kaupunki, joten sitä tulikin tehtyä oikein urakalla. Ostin viikon metrolipunkin varmuuden vuoksi, mutta saattoi olla, että sitä ei ihan koko rahan edestä tullut käytettyä.

Hotelli oli kävelymatkan päässä Syntagma-aukiosta (vähän yli kolme kilometriä) ja siitä olikin sitten kivenheitto Plakaan ja Akropolis-kukkulalle, Zeuksen temppelille, vanhalle agoralle ja muille välttämättömille Ateenan nähtävyyksille. En poistunut Ateenasta koko reissulla. Olin vähän ajatellut, että olisi ollut kiva tehdä reissu jollekin läheiselle saarelle, mutta se jäi toiseen kertaan.

Ateena on nyt suurin piirtein nähty turistin näkökulmasta, ensi kerralla voisikin sitten keskittyä vaikka saarihyppelyyn. En siis mennyt niin sanotusti merta edemmäs kalaan, en mennyt edes meren rannalle tällä reissulla. Viimeistä edeltävän lomapäivän iltana harkitsin vakavasti, että olisin vääntäytynyt vaikka vain Pireuksen satamaan käymään, mutta päädyinkin vain loikoilemaan hotellin katolla sijaitsevalla uima-altaalla, koska kunnon uima-allaslököilypäivää en ollut vielä pitänyt.

Ns. pakollisista nähtävyyksistä jäi käymättä Panathinaiko-stadion, vaikka vierestä kävelinkin. Siitä olisi saanut paremmin irti, jos olisi maksanut sisään ja ostanut kierrokselle audiokerronnan mukaan. Olin kuitenkin stadionin vieressä keskipäivän jälkeen ja aurinko porotti siihen malliin, että kiipeily stanionin penkkirivistöille iltapäivän kuumuudessa houkutteli vähemmän kuin viereisessä kansallispuistossa puiden varjossa käveleskely. Loman loppupäässä Kerameikos-hautausmaalla käynti olikin tästä syystä suhteellisen raskas. Olin mahduttanyt yhteen päivään aika monta kohdetta ja myöhäisiltapäivän kiertely lähestulkoon puuttomalla hautausmaalla oli suhteellisen lämpöinen kokemus.

Mukavan vilpoinen kokemus oli tosin pienessä Plakassa sijaitsevassa kauneus-/jalkahoitolassa käynti. Paikka on erikoistunyt jalkahoitoihin, joita tarjoavat karppien sukuun kuuluvat Garra rufa -kalat. Ne poistavat kuivaa ihoa imukuppisuunsa avulla ja jättävät terveen ihon sikseen. Turkista alun perin lähtenyttä hoitomuotoa käytetään myös mm. psoriasis- ja ekseemapotilainen oireiden lievittämiseen ja englanniksi kala tunnetaankin useimmiten nimellä ’tohtorikala’, doctor fish. Kävelystä raskaat jalat viilenivät kummasti, kun sai istuskella rauhassa ilmastoidussa hoitolassa puoli tuntia jalat viileässä vedessä töpöttäen kalojen kutkutellessa jalkateriä. Siinä jalkojani kalanruokana lilluttaessani amerikkalainen turistinainen pysähtyi kysymään minulta miltä hoito tuntui. Sanoin sen kutittavan vähän. Nainen ei kuitenkaan uskaltautunut kalojen tohtoroitavaksi vaan päätyi ottamaan tavanomaisen jalkahoidon. (Yhdysvalloissa kalajalkahoidot ovat laittomia useimmissa osavaltioissa, sillä hygienialait niissä vaatisivat heittämään kalat pois yhden hoitokerran jälkeen — tämä puolestaan tekisi hoidoista suhteettoman kalliita.) Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus, mutta vaatisi muutaman hoitokerran, että kaikista kovettumista ja kuivasta ihosta pääsisi eroon.

Lontoon päässä minulla oli sunnuntai vielä luonnollisesti vapaata ennen töihin paluuta. Siinä ehti hoitaa pyykinpesua ja muuta arkeen palaamisen valmistelua. Maanantaiaamuna otti sen tunnin tai kaksi ennen kuin loma olikin jo kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. 😆 Näin se menee näiden lyhyempien lomien kanssa ainakin. (Pisin lomani on tainnut olla 10 päivää viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana.) Täältä Britannian näkökulmasta katsottuna tuntuu suorastaan oudolta, että Suomessa ihmiset saattavat olla lomalla kuukauden tai ylikin putkeen. Täällä tyypillinen käytäntö on, että kahta viikkoa pidempiä lomia ei voi ottaa. Minun kesälomani onkin nyt tältä vuodelta pidetty, heh. Mutta Ateenasta on muistona oliiveja, pieni pullo valkoviiniä ja purkki kreikkalaisen salaatin maustesekoitusta. Niissä paistaa aurinko.

Lisää valokuvia Ateenasta löytyy Flickr-sivultani.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/06/2012 Kategoria/t: Kaupunki, Matkailu

 

Avainsanat: , , , , ,