RSS

Avainsana-arkisto: jouluaatto

2011/2012

Niin se vain johonkin tämä 2011 hujahti.

Joulu meni edellisvuoden tapaan ei-jouluisissa merkeissä. Kävin jouluaattona kävelyllä kameran kanssa keskustassa, mutta saldo ei ollut hääppöinen. Muutama otos alla.

Trafalgar Squaren ja Big Benin välillä oli muutama tusina poliiseja ja yksi heistä osoittautui olevan varsin huumoritunnelmissa. Kävelin kourallisen heistä kanssa osan matkaa kohti parlamenttitaloa ja kysyin yhdeltä konstaapeleista mitä alueella tapahtuu ja oliko kulku Westminsterin sillalle kenties estetty, sinnepäin kun suuntasin. Poliisin vastaus tiedusteluuni oli: ”avaruusolennot ovat laskeutuneet”. Jouluaaton jännityksestä ilmiselvästi riehaantunut konstaapeli kertoi kuitenkin heti kohta, että he olivat tulleet paikalle mielenosoitusta silmällä pitämään. Sillan sulkemisesta hänellä ei ollut tietoa, heidän tiiminsä kun oli vasta saapunut paikalle. Kävin kurkkaamassa — sillan sai ylittää normaalisti ja pääsin pyörähtämään etelärannallakin auringonlaskukuvan ottamassa.

Jouluaaton aurinko laskee.

Jouluvaloja Oxford Streetistä etelään.

Taksi Covent Gardenissa, työpaikan kulmilla.

Joulupäivän aamuna tein saman kuin viime vuonnakin, kävin pyöräilemässä keskustassa ja lähtö kotoa oli taas kello 07:00. Päädyin ex tempore rullaamaan aina St. John’s Woodiin saakka: kävin toivottamassa hyvät joulut entiselle vuokraemännälle ja -isännälle. Ehdin siinä noin puoli kymmenen maissa juuri sopivaan rakoon: he olivat päässeet sängystä ylös, mutta eivät vielä aamusaunaan. Vaihdoimme kuulumiset ja sain mukaani Töysän piparkakkuja. Kotimatka menikin sitten yhteen syssyyn ilman valokuvaustaukoja. Piti päästä kotiin syömään lounasta ja suihkuun. Noin 25 kilometrin pyörälenkki kävi hyvin joulun juhlinnasta.

Jouluaamuinen Westminster.

Autio Oxford Street, kuten viime vuonnakin.

Tuli pyöräillessä mieleen, että olisi mukava uskaltautua polkemaan liikenteen sekaan useamminkin. Pyörällä pääsee loppujen lopuksi niin kätevästi paikasta toiseen, varsinkin viikonloppuisin, jos/kun metrolinjat ovat korjaustöiden vuoksi suljettuna, kuten usein asian laita on. Saattaa olla, että ostan jossain vaiheessa kokeeksi vuoden pyörävuokrapassin, jolla saa puolen tunnin matkat ilmaiseksi (sen pidemmistä kulkemisista menee pieni maksu). Jos kokemukset ovat hyviä, voisi harkita kokoontaitettavan kaupunkipyörän ostamistakin tulevaisuudessa. Pyörällä työmatkakin taittuisi puolessa tunnissa ovelta ovelle, kun täyteen ahdetuilla ruuhka-aika junilla ja metroilla siihen menee noin 40 minuuttia.

Menneestä vuodesta mieleen jäivät asunnosta toiseen muuttaminen pääsiäisenä, vanhempien vierailu Lontooseen huhti-toukokuun vaihteessa, jääkiekon maailmanmestaruus, viimeisen isovanhemman kuolema toukokuun lopulla, lomamatka Maltalle kesäkuussa ja työpaikan vaihtaminen heinäkuussa. Muuten mentiin aikalailla tasaista rataa (ellen nyt sitten ihan tykkänään unohda jotain olennaista — vanhalla tahtoo olla harva pää).

Sosiaalinen elämä oli suhteellisen hiljaista koko vuoden aiempiin vuosiin verrattuna, tosin en sitä suuremmin kaipaakaan. Töissä saa olla ihan tarpeeksi sosiaalinen, vapaa-ajalla on mielellään omissa oloissaan. Ystäväni Letician kanssa näimme tuossa loppukesästä ja totesimme, että edellisestä kerrasta oli vierähtänyt yli puoli vuotta, jotenkin kummasti. Ihmiset, jotka asuvat reilun puolen tunnin junamatkan päässä toisistaan samassa kaupungissa näkevät toisiaan pari kertaa vuodessa. Joku voisi sanoa tuota jo säälittäväksi. 😛

Uutta vuotta en aio juhlia, kuten en juhlinut viime vuonnakaan. Sain kutsun vuoden vaihtumista juhlistamaan pubiin isommassa, noin parinkymmenen hengen seurueessa (josta suuri osa on nykyisiä työkavereita, tosin firman eri puolilta), mutta jätän välistä. Ei vanha jaksa väenpaljoutta, meteliä ja humalaisia ihmisiä, varsinkaan kun vuoden vaihtumisessa ei sinänsä ole mitään juhlimisen aihetta minulle henkilökohtaisesti.

Mitään uudenvuodenlupauksia en myöskään ole koskaan oikein harrastanut, mutta joitakin suunnitelmia tietysti on tulevaa silmällä pitäen. Ensi vuonna toivottavasti tulee tehtyä 1–2 reissua johonkin. Jossain lämpimässä olisi taas kiva käydä lomailemassa. Pistin eilen töissä sisään lomapäiväpyyntöjä muutaman. Suomen reissua varten helmikuun lopulla ja viikon pätkät huhtikuun ja kesäkuun alussa. Saa nähdä hyväksytäänkö ne. Jos hyväksytään, buukkaan ulkomaanreissun jommalle kummalle kevät-kesän viikolle. Jos Euroopassa pitäydyn, kohteena on todennäköisesti Rooma, Ateena tai Lissabon, kaupungit, joita harkitsin tänäkin vuonna vaikka Malta lopulta voitti. Muita vaihtoehtoja löytyy kyllä myös, aina Turkista Thaimaahan. Aurinko saisi paistaa ja jotain uutta nähtävää ja koettavaa saisi olla tarjolla. Mahdollisen toisen reissun voisi säästää koleammalle syksylle.

Toisen tatuoinnin ottaminen on myös pyörinyt päässä vuoden toisella puoliskolla. Saattaa olla, että hankin sen jossain vaiheessa alkavaa vuotta. Ideoita on pari, mutta ei vielä siihen kasaan mietittynä, että tatuoijan puheille kykenisi niiden kanssa menemään. Mietiskely on siis vielä työn alla.

Nettituttuni Misty Teksasista suunnittelee tulevansa Lontooseen ensi syksynä johonkin konserttiin. Tuolloin on todennäköisesti taas nettituttujen tapaaminen hieman isommalla kaavalla. Niitä ei olekaan tänä vuonna ollut yhtä tai kahta aivan minikokoontumista lukuun ottamatta (John Dublinista kävi täällä kerran tai pari työmatkalla, Letician syntymäpäivät osuivat samaan aikaan).

Siinäpä sitä jonkinlaista suunnitelmaa ensi vuodelle. Muuten mennään kuten aina ennenkin: virran mukana.

Vähemmän innostavaa tapahtumaa on tietysti tulossa kaupungin puolesta: olympialaiset tulevat vaikka kuinka pokkuroisi vastaan. Niitä olisi kiva päästä pakoon, mutta ei taida onnistua. Liian pitkät kisat lomapäivien ”tuhlaamiseen”. Täytynee vain kestää väkimassojen vyöryminen jo ennestään ruuhkaista kaupunkia tukkimaan. Ja sulattaa todennäköinen hintojen nousu, joka puolelta pursuava urheilukrääsä ja joka tuutista ulos pullahteleva imelä maailmansyleilyhenki, joka olympialaisissa aina on. Pah, humpuukia, sanon minä.

Tiesitkös muuten, että 1900-luvun alkupuolella olympialajeja olivat mm. kuumailmapalloilu, kroketti, köydenveto, runous ja kaupunkisuunnittelu (Suomen Yrjö Lindegren voitti kultaa ja Ilmari Niemeläinen sai pronssia Lontoon olympialaisissa vuonna 1948) ja ainutkertaisena tapahtumana vuonna 1900 pulujen ammunta? Tuolloin belgialainen Leon de Lunden ampui 21 pulua ja voitti kultaa.

Kuten aiempinakin vuosina, blogin ulkoasu muuttuu vuoden vaihteessa. Toivottavasti kärsii lukea tämänkin näköisenä.

Hyvää uutta vuotta!

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 31/12/2011 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , ,