RSS

Avainsana-arkisto: kävely

Töitä, töihin kävelyä ja kävelyä

Asetin itselleni vuoden alussa tavoitteeksi kävellä 1 500 kilometriä vuonna 2013. Huomenna paukahtaa 800 kilometriä rikki, joten yli puolivälin ollaan.

kavely

Reilu viikko sitten joka aamuinen työmatkakävelyni piteni reilulla kilometrillä, sillä siirryin firmassa toisen asiakkaan tiimiin ja tällä hetkellä koko tiimi tekee töitä asiakkaan toimistolla virallisen työnantajani tilojen sijasta. Nyt työmatkaa kertyy 7,2 kilometriä.

Uusi työpaikka on kivenheiton päässä Oxford Streetistä. Toimistotilat ovat aika hulppeat, mikä tietysti sopii kuvaan, kun kyse on yhdestä maailman menestyneimmistä yrityksistä (jonka nimeä en voi mainita sosiaalisessa mediassa, joten jääköön se siis tekemättä). Työnkuvani muuttui siinä mielessä, että teen projektinhallinnan (project management) sijasta nyt asiakashallintaa (account management), mikä toistaiseksi tuntuu vähemmän stressaavalta. Deadlinet ryskäävät herkeämättä kohti tässäkin työnkuvassa jatkuvasti, mutta omissa käsissä on vähemmän konkreettista vastuuta niiden toteutumisesta, kun itse teen vähemmän käytännön työtä kunkin projektin eteen. Tehtäväni on enemmänkin sitä, että patistan muita tekemään hommansa ajoissa ja pidän silmällä eri projektien vaiheita suhteessa lopulliseen aikarajaan.

Toisaalta joudu(i)n ikään kuin opettelemaan kokonaan uuden työn, sillä yhtään mikään ei toimi samoin kuin edellisen asiakkaani kohdalla, pienistä isoihin asioihin. Asiakkaan tuotteet ovat erilaisia. Mainonnan kieli on erilaista. Yrityskulttuuri on eri planeetalta. Ihmiset ovat kaikki uusia. En käytä projektinhallintajärjestelmää kuten ennen. Teen töitä eri palvelimella kuin ennen. Siirryin pöytäkoneesta läppäriin työn suuremman liikkuvuuden takia. Työtunnit kirjataan järjestelmään eri tavalla. Olen joutunut jopa opettelemaan sähköpostin hallinnan uudella tavalla: ei enää hoidettujen sähköpostien arkistointia alikansioihin pois edestä vaan kaikki sähköpostit on pidettävä Saapuneet-kansiossa, koska tässä tapauksessa tämä vain toimii paremmin — ja sähköpostivirta on niin suuri, että minulla menisi liian suuri osa päivästä viestien siirtelyyn, jos arkistoisin kaikki sähköpostit esim. projekteittain, kuten tein edellisen asiakkaan kohdalla jotta pysyin ajan tasalla hommien kanssa. Niinpä Saapuneet-kansiossani on tällä hetkellä noin 8 000 viestiä ja joka päivä tulee useampi sata lisää. Ylitsepursuavan inboxin kanssa on vain ollut pakko oppia elämään eikä parane suuremmin enää haikailla sen perään, että joskus Saapuneet-kansio oli minulle hyvin hoidettu ja trimmattu ”hoida nämä asiat tänään” -kansio. 😛

Vaikka toistaiseksi työ ei ole ollut stressaavaa, ensi viikosta alkaen seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan todella kiireisiä. Asiakas valmistelee uuden tuotteen lanseerausta (taikka muuta vastaavaa suurta tapausta — emme tiedä vielä mistä käytännössä on kysymys), mikä tarkoittaa tiivistä työtahtia ja pitkiä päiviä. Asiakas on lennättänyt luovat johtajansa ja editorinsa ympäri Euroopan kuukaudeksi Lontooseen tekemään töitä yhdessä saman katon alla. Projekti on ollut käynnissä suljettujen ovien takana jo reilun viikon, mutta meidän tiimimme siirtyy projektihuoneeseen vasta ensi viikosta alkaen. Projekti on ehdottoman salainen ja myös meitä sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Tästä syystä en tiedä projektin sisällöstä vielä mitään vaikka se samassa rakennuksessa jo pyöriikin. Ja sitten kun tiedän, siitä ei puhuta kuin oman tiimin sisällä ja tietysti asiakkaan kanssa — mutta vain niiden asiakaskontaktien kanssa, jotka projektihuoneessa seurana ovat.

Osa minusta odottaa sitä, että pääsen näkemään mitä tämä intensiivinen työskentely käytännössä on, sillä olen kuullut, että projektihuone on aivan oma maailmansa ja kun sieltä projektin päätyttyä kuoriutuu ulos, on erään kokeneemman kollegan mukaan ”muuttunut ihminen”. Toisaalta en odota pitkiä päiviä — työpäivien pituus on vähintään 10 tuntia kaikille projektiin osallistuville roolista riippumatta ja työviikot ovat vähintään kuusipäiväisiä. Tiimimme vetäjä teki edellisen vastaavan projektin ajan 16-tuntisia päiviä. Asiaan myös kuuluu, että jos työpäivä venyy ilta kymmeneen tai yli, saamme ottaa taksin kotiin ja asiakas maksaa. Joten pahimpaan on varauduttu asiakkaankin puolelta. Mutta vaikka pahin ja stressaavin skenaario toteutuisikin, kerran se vain kirpaisee. Vaikka sitten kirpookin sen viisi viikkoa putkeen.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/06/2013 Kategoria/t: Harrastukset, Työ

 

Avainsanat: , , ,

Jälkijättöinen lomapäivitys

Parin viikon takainen lomapätkäni meni niin sanotusti vähän harakoille (lat. Pica pica). Kuumeilin sängynpohjalla pari päivää ja tein tiistaina muutaman tunnin kävelylenkin turhauduttuani tarpeeksi – mikä puolestaan pitkitti flunssaa. Olin taas loman loppuajan kuin se kuuluisa jätkän räkä piikkilangassa.

Suunnitelmissa ei ollut alun perinkään sen kummempia, olin aikonutkin pysyä Lontoossa, mutta sentään tehdä jotain pientä kivaa joka päivä. Loppujen lopuksi suunnitelma toteutui vain osittain: ’jotain kivaa kahtena päivänä’.

Mainitsemani kävelylenkki oli yksi niistä. Kävin Lontoon reunamilla Essexin rajamailla, jossa sijaitsee Epping Forest, joka on laajalti suojeltu n. 2 500 hehtaarin metsäalue. Tyylilleni sopivasti lähdin matkaan ilman karttaa, joten en päässyt tällä kertaa metsän ytimeen vaan kuljin sen eteläisen kärjen läpi päämäärättömästi lopulta Gunpowder Parkiin päätyen. Epping Forestiin on palattava kesämmällä uudemman kerran, tällä kertaa syvemmälle puskien. Kenties vastaan tulee tuolloin joitakin paikallisia asukkeja: peuroja ja pitkäsarvisia longhorn cattle -merkkisiä lehmäeläimiä.

Matka Epping Forestiin on helppo, vain vajaan puolen tunnin junamatka Liverpool Streetin asemalta. Käveleskellessäni iltapäivällä takaisin kohti Chingfordin juna-asemaa kotimatkaa varten, huomasin horisontissa Lontoon Cityn korkeimmat rakennukset. Jos alla ei olisi ollut monen tunnin kävelyä, olisi ollut mielenkiintoista lähteä kävelemään Lontooseen. Kotona katsoin kartasta, että kävelymatkaa olisi kertynyt kotiovelle vain noin 17 kilometriä, mikä olisi taittunut alle neljässä tunnissa (olettaen, ettei eksy välillä!).

Maaseutumaisemaa Essexissä.

Kapea tie kulkee Epping Foresting eteläisen kärjen halki.

Otin matkaan ensikokeilulle uuden makrolinssini.

Matkan varrelle osui Osier Marsh -suoalue, jossa oli vähemmän märkää...

...ja enemmän märkää.

Kevät/kesä tuntuu olevan täällä vähän jäljessä tänä vuonna.

Käveleskelyä kertyi aamupäivälle ja alkuiltapäivälle kenties noin 15 kilometriä kaiken kaikkiaan.

Kotiin vääntäydyttyäni söin myöhäisen lounaan ja pikku hiljaa aloin valmistautua keskustaan lähtöön: olin varannut illalle lipun Absent Friends -nimiseen näytelmään. Halusin mennä katsomaan sen lähinnä Reece Shearsmithin takia, sillä olin pari vuotta aiemmin missanut mahdollisuuden nähdä Herrasmiesliiga-näyttelijä lavalla, kun hän oli muutamisen viikkoa yhdessä Ghost Stories -näytelmän rooleista.

Näytelmä itsessään ei ollut mikään erikoinen, mutta ihan viihdyttävä kyllä. Se oli hieman mustanpuhuva draamakomedia, jossa tuttavapiirin muutama pariskunta päättää järjestää teekutsut leskeksi jäänyttä miestä piristääkseen ja osoittaakseen, että tämä ei ole yksin. Pariskunnat vellovat kuitenkin kaikki omissa kriiseissään, antipatioissaan ja valheissaan ja kaikista positiivisimmaksi henkilöksi osoittautuu leskeksi jäänyt Reece Shearsmithin esittämä Colin, joka jaksaa aina nähdä asioiden positiiviset puolet surusta huolimatta.

Lomapätkän toinen ’jotain kivaa’ -päivä oli visiitti itään Romfordiin, jossa kävin tapaamassa eläkeläispariskuntaa, isän entistä koulukaveria bangladeshilaismiehineen. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta taisi olla kulunut jo yli kaksi vuotta. Riitta laittoi kevyttä lounasta ja jälkiruoaksi joimme kahvit mukanani tuoman sitruunakakun kera. Muutama tunti siellä vierähti ihan huomaamatta.

Muuten aika kuivakka loma. Sopii toivoa, että Ateenan loma kesäkuun alussa on hiukkasen parempi!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/04/2012 Kategoria/t: Harrastukset

 

Avainsanat: , , , , ,

”Lontoossa pitää kävellä”

”Lontoossa pitää kävellä,” sanoi pomoni pari viikkoa sitten, kun puhuimme viikonloppusuunnitelmista. Se viikonloppu meni minulla töiden parissa, mutta nyt – kun kello raksuttaa seitsemän jälkeen perjantai-iltana – olen suunnitellut kävelyreissua tälle viikonlopulle. Suuntana olisi Camden Town.

Camden Town on alue sisä-Lontoossa, joka on perinteisesti yhdistynyt popkultturiin ja vapaamieliseen asennoitumiseen kaikenkarvaisia tallaajia kohtaan. Muistan myöhäisiltä teinivuosiltani – silloin taisin siellä viimeksi käydä – että Camden High Street näytti (kesäaikaan ainakin) lähinnä sirkukselta kun ihmisiä siellä katseli. Mutta kenties sitä on tähän ikään mennessä ehtinyt jo nähdä sen verran, että näky vaikuttaa jo vähemmän kummalliselta. : )

Odotettavissa katukuvassa on kuitenkin hippejä, punkkareita, (cyber-)gootteja ja muita alternative-ihmisiä. Kenties myös metallipäitä – niitä olen tähän mennessä nähnyt tässä kaupungissa kokonaista neljä. Jyväskylässä raskaamman musiikin ihmisiä näki normaalilla ruokakauppareissulla jo moninkertaisen määrän. : )

Camdenista löytyy useita eri torialueita, joissa on uutta ja käytettyä katumuotia, kirjoja, levyjä, antiikkia, käsitöitä, luontaistuotteita yms. Käyn kurkkimassa siellä, josko sieltä irtoaisi vaikka jotain vaatetta. Tulin nimittäin Lontooseen vain yhden matkalaukun kanssa, ja olen pakostakin ollut aikalailla itseäni toistava vaatetukseni kanssa nämä muutamat viikot. Viikonloppuna vaatteet käyvät pesukoneessa ja palaavat käyttöön seuraavalla viikolla. Olisi sitä tietysti mukava välillä käyttää vähän muitakin vaatteita…

Mutta syy siihen, miksi päätin tämän blogimerkinnän nyt tehdä, oli itse asiassa juuri tuohon alussa mainitsemaani kävelemiseen liittyvä. Katselin nimittäin ensin bussimahdollisuuksia kotiportiltani Camdeniin. Matka kotiovelta sinne kestäisi bussilla noin 37 minuuttia, mukaan lukien aika, joka kuluu bussipysäkille kävelemiseen. Jos kuitenkin jättää bussit omaan arvoonsa ja kävelee koko matkan Camdeniin, kestää matka arviolta noin 41 minuuttia.

Jos huomenna aamusta ei sada, otan ja kävelen siis sinne. Näkeepähän siinä sitten vähän ympäristöäkin rauhassa samalla.

Tältä näyttää viikonlopun sää yhden ennusteen mukaan.

Tältä näyttää viikonlopun sää yhden ennusteen mukaan.

Huomiselle on siis luvattu pilvistä ja noin kuuden asteen lämpötilaa. Sunnuntaille on luvattu ihan auringonpaistettakin, mutta kenties on mukavampi käydä vaikka ihan vain nähtävyyksiä katsomassa sitten paremmalla ilmalla. Pilvinen sää ja shoppailu sopivat kuitenkin ihan mukavasti yhteen.

Tai mistä sitä tämän maan säistä ikinä tietää. Sateenvarjo kulkee mukana automaattisesti kuitenkin koko ajan, varmuuden vuoksi.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 30/01/2009 Kategoria/t: Kaupunki

 

Avainsanat: ,