RSS

Avainsana-arkisto: kulttuurierot

Thames jakaa Lontoon

Kun pankkikorttisotkusta oli selvitty, kävi ilmi, että asunnossa itsekin asuva vuokraisäntäni on aikamoinen ketku, joka on jättänyt välittämättä vuokrarahani eteenpäin asunnon omistajalle. Vuokria on rästissä kuukausikaupalla ja hänet on haastettu oikeuteen velkojen vuoksi. Vuokraisäntäni potkitaan parin kuukauden päästä ulos talosta ja meidät alivuokralaiset tietysti siinä samalla. Vuokraisäntäni ei tietenkään kertonut tätä minulle itse vaan sain sen selville juttelemalla itse asunnon omistajan kanssa. Vuokraisännälläni on velkoja muuallekin, joten mihinkään hänen kertomaansa (mm. siihen, että hän muka omistaa asuntoja Lontoossa useampiakin) ei ole enää uskomista. Samalla selvisi myös, että hän on maksattanut minulla kolmasosan koko neljän makuuhuoneen talon vuokrasta vaikka oma makuuhuoneeni on talon pienin. Suoraselkäinen mies siis kaikin puolin.

Shokki oli aluksi aikamoinen, mutta sittemmin olen nähnyt myös asian positiiviset puolet: ei enää teknoränkytystä yömyöhään ja kenties myös oman kodin tuntua voisi elämiseen saada taas vaihteeksi. Uuden asunnon etsiminen ja muutto on siis edessä seuraavan 7–8 viikon sisään. Siihen saakka pidän (yllättäen alkuviikosta ulkomaille ”yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi” lähteneen) vuokraisäntäni tietämättömänä siitä, että tiedän asioiden oikean laidan välttääkseni hankaluuksia. Olen asunnon omistajan kanssa keskusteluyhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse, eikä hänellä ole minun suuntaani mitään vaatimuksia, joten kaikki mennee hyvin loppun saakka, luulen. Lähtökuoppia kaivoin jo sen verran eilen illalla, että pakkasin pari laukkua ja repun valmiiksi muuttopäivää odottelemaan.

Näin paria tuttua — irlantilais-suomalainen pariskunta — viime lauantaina pubissa rugby-ottelun merkeissä (Irlanti voitti niukasti Skotlannin) ja keskustelimme mahdollisuudesta etsiä uusi asunto yhdessä: he ovat saaneet tarpeekseen vuokraemäntänsä jatkuvasti räkyttävästä koirasta. Pariskunnan sosiaalinen verkosto on etelä-Lontoossa, joten jos päädymme saman katon alle muuttamaan, siirtyisin ensimmäistä kertaa Thamesin eteläpuolelle. Tähän saakka olen asunut yksinomaan pohjois-Lontoossa (kirjaimellisesti, sillä Thamesin pohjoispuoli jakautuu länsi-Lontooseen, pohjois-Lontooseen ja koillis-Lontooseen ja sekä Dalston että St. John’s Wood kuuluvat pohjoiseen). Mikäli asunnon yhdessä vuokraamme, uusi asuinpaikkani olisi kaakkois-Lontoo, tarkemmin sanottuna Lewishamin hallintoalue (borough).

Thames jakaa Lontoon henkisessä ja kulttuurisessa mielessä. Tämän osoittaa paitsi mm. entisten työkavereitteni kanssa käydyt keskustelut myös viime vuonna CultureLinen toimesta julkaistu tutkimus. Pohjoislontoolaisista puolet ei koskaan ylitä jokea työn tai huvin vuoksi. Etelälontoolaiset ovat liikkuvaisempia: heistä kaksinkertainen määrä käy joen pohjoispuolella. 80% etelän asukeista käy vähintään kerran kuussa kulttuuririennoissa pohjoisessa, kun päinvastainen liikenne koskee vain 41% pohjoisen asukkaista.

Pohjois-Lontoossa vapaa-ajan harrasteiden kolmen kärki on ulkona syöminen, visuaalinen kulttuuri ja popmusiikki, etelässä puolestaan korkealle rankataan ulkona syömisen ja visuaalisen kulttuurin lisäksi esittävät taiteet, perinnekulttuuri, klassinen musiikki ja toreilla käynti. Pohjois-Lontoossa on suuri määrä kulttuuritarjontaa, mutta etelä-Lontoossa kulttuuriset kiinnostukset ovat kirjavampia.

Lontoon pormestari, pellavapäinen vauhtitukka Boris Johnson on rohkaissut lontoolaisia ylittämään kaupungin kulttuurisen rajan. Viime vuonna avattu pohjoinen-etelä -suuntainen Overground-linja, joka linkittää mm. Dalstonin New Crossiin, onkin auttanut pohjoisen ja etelän asukkeja liikkuvuuden suhteen.

Miellän itseni selkeästi pohjoislontoolaiseksi; etelä-Lontoo on minulle vieras ja outo. Mutta sopeudun yleensäkin uusiin tilanteisiin helposti, joten voisin kuvitella tottuvani myös etelä-Lontoon meininkiin kivuttomasti. Keskustelut kyseisen pariskunnan kanssa jatkunevat ensi viikolla. Ja rugbyn kiehtovaan maailmaan sukellan uudella ponnella, jos Johnin ja Sonjan kanssa saman katon alle päädyn, näin John minulle lupasi. Lisäksi tämänpäiväinen näöntarkastukseni paljasti, että oikea silmäni on optikon mukaan ”hieman rugbypallon muotoinen”, joten rugby lienee kohtaloni!

Mainokset
 
6 kommenttia

Kirjoittanut : 06/03/2011 Kategoria/t: Arki, Kaupunki, Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , ,