RSS

Avainsana-arkisto: kustantaja

Entävä hollantilainen

Juttelin marraskuussa erään vientityötä tekevän kustantajan kanssa suomalaisten vaikeudesta myydä itseään maailmalla. En tiedä puuttuuko suomalaisilta luovuutta, halua vai uskallusta, mutta jostain syystä moni suomalaisanti jää maan rajojen sisäpuolelle. Nostin kustantajan kanssa käymässäni keskustelussa esimerkiksi letut, tai kuten niitä meilläpäin kutsutaan, lätyt.

Joku innokas suomalainen yrittäjä olisi nimittäin voinut ponnistaa ulkomaille ja lanseerata letut, nuo ”suomalaiset pannukakut”, ja pistää rahoiksi samalla kun ihmisten tietoisuus Suomesta lisääntyy.

Mutta kukaan ei sitä tehnyt. Ei siis kukaan suomalainen. Hollantilaiset sen sijaan sen tekivät, täällä Lontoossa jo vuonna 1958. Maailmalla on laajemminkin tuttu käsite ”hollantilainen pannukakku”, joka on käytännössä aivan sama asia kuin suomalaiset letut. Lontoossa on pieni ketju My Old Dutch Pancake House, jossa näitä lettuja myydään neljässä eri ”pannukakkutalossa” ympäri keskistä Lontoota hyvään (= kalliiseen) hintaan. Menu sisältää myös muita hollantilaisherkkuja, sekä suolaisia että makeita. Lettuja samoin saa sekä suolaisella että makealla täytteellä.

Kävin yhdessä niistä aamiaisella syksyllä. Otin letun marjahillokkeella ja jäätelöllä.

Hollantilainen pannukakku

'Hollantilainen pannukakku' voisi ihan yhtä hyvin olla 'suomalainen pannukakku'.

Harmillista kyllä, tässä vaiheessa lettujen vieminen ulkomaille olisi kyseenalaista: meidät nähtäisiin vain hollantilaisten kopioijina.

Suomessa kyllä osataan makeiden leivonnaisten tekemisen taito, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta jostain syystä maailmalla sitä ei vain tiedetä. Lontoossakin on helppo kuvitella, että ranskalaiset ovat makeiden leivonnaisten osaajia. Paul on ranskalaisketju, jossa myydään samalla ankealla lehtitaikinamaisella pohjalla mutta vain eri täytteillä torttuja ja piirakoita, joista ihmiset maksavat maltaita (normaali pyöreä mustikkapiirakka hieman alle 20 euroa). Maultaan ne kaikki kalpenevat suomalaisten leivonnaisten rinnalla.

Paul-ketjulla on tosin yli satavuotiset perinteet Ranskassa ja sittemmin ulkomailla — ja perinteitähän tässä maassa arvostetaan — mutta se ei poista sitä tosiasiaa (eli minun mielipidettäni), että suomalainen taito pystyisi parempaankin. Kaiken tämän vänkyttämisen jälkeenkin Paulille on kuitenkin annettava kunniansa pienistä ja sievistä leivonnaisista, ikään kuin minimuffinsseista, jotka ovat erinomaisia.

Täällä kaupoissa paikalliset donitsit, muffinssit ja muut leivonnaiset ovat haamuja vain berliininmunkkeihin, kermamunkkeihin, Fazerin pieniin marja- ja omenapiiraisiin, korvapuusteihin ja pullapitkoihin verrattuna. Puhumattakaan kotikutoisista marjapiiraista, arabialaisista maustekakuista, vaniljapullista ja muista herkuista. Suomessa olisi vaikka kuinka ulkomaille lanseerattavia leivonnaisia. Sohossa sijaitseva Nordic Bakery on tuonut tänne korvapuustit ja bostonkakun, ruisleivän, karjalanpiirakat ja tiikerikakun. Se on ihan hyvä alku, vaikka valikoima on suppea. Vielä kun kahvikin olisi tässä skandikahvilassa hyvää, niin siellä istuisi mielellään useamminkin.

Suomalaista vientityötä ruoan ja minusta erityisesti leivonnaisten parissa tulisi tehdä huomattavasti aggressiivisemmin. Suomella olisi paljon viemisen arvoista herkkupuolta.

Mutta missä ovat intohimoiset, ammattitaitoiset ja kunnianhimoiset viejät?

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 09/01/2010 Kategoria/t: Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,