RSS

Avainsana-arkisto: loma

Oxford, 09.11.2012

Pitänee rykäistä Oxfordin päiväreissulta jokunen kuva vielä blogiin ennen vuoden vaihtumista, ettei jää tekemättä kokonaan.

Kävin siellä lomapäivänä marraskuun alkupuolella. Lähtö Paddingtonin asemalta oli aamukahdeksan jälkeen ja paluu Lontooseen illalla yhdeksän maissa.

Hieman ankeaan Bathin kaupunkiin verrattuna Oxford oli todella kaunis — upeita rakennuksia vieri vieressä ja Thames virtasi rauhallisesti paljon Lontoon vuolaasta juoksusta kapeammassa uomassaan.

Ympäriinsä kävelyn lisäksi en tehnyt muuta ”turistityötä” kuin että kävin Oxfordin linnassa opastetulla kierroksella. Olin suunnitellut käyväni lounaalla nepalilaisessa ravintolassa, mutta he eivät saaneet aikaiseksi avata ravintolaa aiottuun aikaan, joten nälkäisenä ja ajan kulusta tietoisena menin sen sijaan italialaiseen ravintolaan syömään, kun sellainen sattui sopivasti kohdalle. Muuten kävin maistelemassa pikku tuoppeja erilaisia aleja kolmessa eri pubissa, lueskelin kirjaa ja välillä käveleskelin keskustassa rakennuksia ihaillen. Illallinen oli grillikioskista mukaan napattu kebabrulla matkalla juna-asemalle.

Ilma oli kylmä ja pilvinen, mutta reissu oli siitäkin huolimatta mukava.

Radcliffe Camera

Radcliffe Camera – Radcliffe Science Library.

The Royal Blenheim -pubi

The Royal Blenheim -pubi.

Pikkutuoppeja

The Royal Blenheim ja ale-maistelua: War Horse, Inferno ja White Horse.

Oxford Castle

Oxford Castle ja kierrosoppaamme julisteessa.

Ruumishuone Oxfordin linnassa

Ruumishuone Oxfordin linnassa; oppaamme (oikealla) mukaan siellä kummittelee. 😛

Kaupunkinäkymää linnan tornista

Kaupunkinäkymää linnan tornista.

Thames-joki ulottuu Oxfordiinkin asti

Thames-joki ulottuu Oxfordiinkin asti.

Kaunista arkkitehtuuria

Kaunista arkkitehtuuria.

Katunäkymää keskustassa

Katunäkymää keskustassa.

Thames Oxfordissa

The Thames.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/12/2012 Kategoria/t: Kaupunki, Matkailu

 

Avainsanat: , , , , ,

Puerto del Carmen, Lanzarote

Ansaittu lomaviikko Lanzaroten Puerto del Carmenissa oli ja meni. Reissu meni suunnitelmien mukaan: en tehnyt mitään koko aikana. Jos ei syömistä, juomista, kävelemistä, auringon ottamista, uimista, television katselua ja lukemista lasketa.

Puerto del Carmen.

Puerto del Carmen.

Matkaan lähtö oli jonkinasteinen tuskien taival aikaisesta lennosta johtuen. Olin laskeskellut, että kenties saan muutaman tunnin nukutuksi sillä ylös piti nousta jo puoli kolmen maissa, jotta ehdin parilla yöbussilla Victorian asemalle aamu viiden junaan kohti Gatwickin lentoasemaa.

Lämmintä oli noin 22-23 astetta.

Lämmintä oli noin 22-23 astetta.

Töissä oli sen verran kiirettä koko viikon, että en ehtinyt/jaksanut pakata ennen viimeistä iltaa, joten sille puhteelle piti varata illasta toista tuntia, että saa kaivettua tarvittavat vaatteet ja kengät varastosta esiin ja niin edespäin.

Noh, työt tulivat sitten kuitenkin yöunien eteen. Minulla on työpöydällä tällä hetkellä kahdeksassa länsi-Euroopan maassa parin viikon päästä käynnistyvä promootio (tyyliin ”Osta tämä tulostin, niin saat kaupan päälle ohjelmiston!”), jonka aikataulut ovat asiakkaan viivyttelyjen takia todella tiukat. Tämä tekee omasta työstäni kiireistä, eikä ole mitään ongelmaa saada 9 tuntia päivässä kulumaan pelkästään tämän promon hoitamiseen. Työmäärää lisäsi vielä se, että tiiminvetäjämme oli lomalla keskiviikosta eteenpäin, joten jouduin hoitamaan hänenkin tehtävänsä siinä ”sivussa”. Lähdin töistä perjantai-iltana klo 22.20 ja totesin itsekseni, että kun olen yhdeltätoista kotona, en ole vielä syönyt, pakannut enkä käynyt suihkussa. Näin ollen lienee parasta etten nuku ollenkaan ennen kentälle lähtöä. Mieluummin valvon koko yön kuin herään viluissani, aivot solmussa ja entistä väsyneempänä tunnin, parin jälkeen.

Näkymä huoneeni parvekkeelta.

Näkymä huoneeni parvekkeelta.

Ja niin siinä sitten kävi: vedin unettoman yön ja nukuin vasta lentokoneessa ja pikku torkut iltapäivällä hotellissa. Hyvin meni siitäkin huolimatta.

Matkalla Puerto Caleroon.

Matkalla Puerto Caleroon.

Kuten sanottua, en tehnyt reissussa juuri mitään. Aktiivisin (ja pilvisin) päivä oli sunnuntai, jolloin kävelin Puerto Caleron kylään, joka siintää valkoisena vuorten juurella yllä olevassa kuvassa. Siellä söin jäätelöannoslounaan, koska siltä tuntui.

Olen aikuinen - saan syödä lounaaksi ihan mitä itse haluan!

Olen aikuinen – saan syödä lounaaksi ihan mitä itse haluan.

Muuten käveleskelin päämäärättömästi ympäriinsä ja istuin joko rannalla taikka uima-altaalla lukemassa (taisin yhtenä päivänä hieman torkahtaakin altaalla). Päivää rytmittivät puolihoitoon kuuluneet aamupala ja illallinen, jotka tarjottiin tien toisella puolella sijaitsevan hotellin ravintolassa. Ruokaa oli riittävästi ja laatu oli sen kolmen tähden arvoista kuten kyseiseen hotelliluokkaan sopikin.

Rannalla oli turistisesongin ulkopuolella mukavan hiljaista, myös keskipäivän auringossa.

Rannalla oli turistisesongin ulkopuolella mukavan hiljaista, ei pelkästään auringon laskiessa kuten yllä, mutta myös keskipäivän auringossa.

En ehtinyt ennen lähtöäni penkoa tavaroitani niin tarkkaan, että olisin löytänyt adapterini ja näin ollen vietin myös kännykätöntä elämää useamman päivän. Älypuhelinaikaan pari viikkoa sitten siirtyneenä nettiä oli välillä kyllä vähän ikävä! Aamuherätyksetkin siis hoituivat ilman kelloa: heräsin siinä seitsemän ja kahdeksan välillä itsekseni kuten aina jälkikäteen televisiosta aamu-uutisten aikaan näin.

Kivikkoisempaa rantaa.

Kivikkoisempaa rantaa.

Ostoksia en juuri tehnyt viikolla kuluneiden pikku ruokatavaroiden ja juomien lisäksi. Pari pulloa viiniä (hinta yhteensä noin neljä ja puoli euroa) ja pitkät housut ostin itselleni tuliaisiksi ja työpaikalle hieman makeanpuolta viemisiksi.

Matkalla Puerto Caleroon.

Matkalla Puerto Caleroon.

Kotimatka hoitui ihan mukavasti vaikka alku vaikutti hieman kehnolta hotellin onnistuttua sössimään taksivaraukseni. Kun taksi oli vartin myöhässä, menin kyselemään vastaanottoon sen perään ja he tilasivat toisen auton, joka onneksi saapui viiden minuutin sisään.

Kävelyllä.

Kävelyllä.

Kentällä lento oli sitten myöhässä (määräämättömän ajan kentän näyttöjen perusteella). Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Lontoon päässä en enää ehtisi maanalaiseen vaan joutuisin mennä yöbusseilla kotiinkin päin. Loppujen lopuksi lento taisi olla sen puolisen tuntia myöhässä ja busseilin kotiin Victorian asemalta. Kotona olin yhden maissa yöllä — meni hieman aikaa sompaillessa Lontoon päässä, sillä en ollut katsonut etukäteen millä busseilla pääsisin asemalta kotiin. Mutta suhteellisen kivuttomasti löysin ensimmäisen bussin kohti Trafalgar Squarea ja siellä pikku kävelyn jälkeen satuin huomaamaan bussin, joka meni itä-Lontooseen läheltä kotia.

Viimeisen iltapäivän auringonlaskua.

Viimeisen iltapäivän auringonlaskua.

Nyt pitäisi sinnitellä viikon päivät töissä. Sitten on taas pitkä viikonloppu — palaan töihin tapaninpäivän jälkeen. Joululomapäiville ei ole mitään suunnitelmia, mutta ajan saanen varmasti kulumaan.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 16/12/2012 Kategoria/t: Matkailu

 

Avainsanat: , ,

Ateenan jälkeen

Lomareissu Ateenaan oli ja meni kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Reissu meni hyvin ja oli aika venkulia ajatella, että edellisen kerran kävin siellä 30 vuotta sitten. Helmikuun lomalla Suomessa katsoimme 80-luvun alun Ateenan lomakuvat perheen kanssa, kun isä oli laittanut ne DVD:lle. Nyt tällä reissulla mieleen ei kuitenkaan palannut mitään muistikuvia — reilun parin vuoden ikäinen matkaaja ei nähtävästi kyennyt muutama vuosikymmen sitten painamaan mitään mieleensä!

Sää oli aurinkoinen ja lämmin koko viikon ajan. Lämpötila huiteli kolmessa kymmenessä ja hotellilla sai olla ilmastointi päällä öisinkin. Ateena oli mukavan käveltävä kaupunki, joten sitä tulikin tehtyä oikein urakalla. Ostin viikon metrolipunkin varmuuden vuoksi, mutta saattoi olla, että sitä ei ihan koko rahan edestä tullut käytettyä.

Hotelli oli kävelymatkan päässä Syntagma-aukiosta (vähän yli kolme kilometriä) ja siitä olikin sitten kivenheitto Plakaan ja Akropolis-kukkulalle, Zeuksen temppelille, vanhalle agoralle ja muille välttämättömille Ateenan nähtävyyksille. En poistunut Ateenasta koko reissulla. Olin vähän ajatellut, että olisi ollut kiva tehdä reissu jollekin läheiselle saarelle, mutta se jäi toiseen kertaan.

Ateena on nyt suurin piirtein nähty turistin näkökulmasta, ensi kerralla voisikin sitten keskittyä vaikka saarihyppelyyn. En siis mennyt niin sanotusti merta edemmäs kalaan, en mennyt edes meren rannalle tällä reissulla. Viimeistä edeltävän lomapäivän iltana harkitsin vakavasti, että olisin vääntäytynyt vaikka vain Pireuksen satamaan käymään, mutta päädyinkin vain loikoilemaan hotellin katolla sijaitsevalla uima-altaalla, koska kunnon uima-allaslököilypäivää en ollut vielä pitänyt.

Ns. pakollisista nähtävyyksistä jäi käymättä Panathinaiko-stadion, vaikka vierestä kävelinkin. Siitä olisi saanut paremmin irti, jos olisi maksanut sisään ja ostanut kierrokselle audiokerronnan mukaan. Olin kuitenkin stadionin vieressä keskipäivän jälkeen ja aurinko porotti siihen malliin, että kiipeily stanionin penkkirivistöille iltapäivän kuumuudessa houkutteli vähemmän kuin viereisessä kansallispuistossa puiden varjossa käveleskely. Loman loppupäässä Kerameikos-hautausmaalla käynti olikin tästä syystä suhteellisen raskas. Olin mahduttanyt yhteen päivään aika monta kohdetta ja myöhäisiltapäivän kiertely lähestulkoon puuttomalla hautausmaalla oli suhteellisen lämpöinen kokemus.

Mukavan vilpoinen kokemus oli tosin pienessä Plakassa sijaitsevassa kauneus-/jalkahoitolassa käynti. Paikka on erikoistunyt jalkahoitoihin, joita tarjoavat karppien sukuun kuuluvat Garra rufa -kalat. Ne poistavat kuivaa ihoa imukuppisuunsa avulla ja jättävät terveen ihon sikseen. Turkista alun perin lähtenyttä hoitomuotoa käytetään myös mm. psoriasis- ja ekseemapotilainen oireiden lievittämiseen ja englanniksi kala tunnetaankin useimmiten nimellä ’tohtorikala’, doctor fish. Kävelystä raskaat jalat viilenivät kummasti, kun sai istuskella rauhassa ilmastoidussa hoitolassa puoli tuntia jalat viileässä vedessä töpöttäen kalojen kutkutellessa jalkateriä. Siinä jalkojani kalanruokana lilluttaessani amerikkalainen turistinainen pysähtyi kysymään minulta miltä hoito tuntui. Sanoin sen kutittavan vähän. Nainen ei kuitenkaan uskaltautunut kalojen tohtoroitavaksi vaan päätyi ottamaan tavanomaisen jalkahoidon. (Yhdysvalloissa kalajalkahoidot ovat laittomia useimmissa osavaltioissa, sillä hygienialait niissä vaatisivat heittämään kalat pois yhden hoitokerran jälkeen — tämä puolestaan tekisi hoidoista suhteettoman kalliita.) Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus, mutta vaatisi muutaman hoitokerran, että kaikista kovettumista ja kuivasta ihosta pääsisi eroon.

Lontoon päässä minulla oli sunnuntai vielä luonnollisesti vapaata ennen töihin paluuta. Siinä ehti hoitaa pyykinpesua ja muuta arkeen palaamisen valmistelua. Maanantaiaamuna otti sen tunnin tai kaksi ennen kuin loma olikin jo kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. 😆 Näin se menee näiden lyhyempien lomien kanssa ainakin. (Pisin lomani on tainnut olla 10 päivää viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana.) Täältä Britannian näkökulmasta katsottuna tuntuu suorastaan oudolta, että Suomessa ihmiset saattavat olla lomalla kuukauden tai ylikin putkeen. Täällä tyypillinen käytäntö on, että kahta viikkoa pidempiä lomia ei voi ottaa. Minun kesälomani onkin nyt tältä vuodelta pidetty, heh. Mutta Ateenasta on muistona oliiveja, pieni pullo valkoviiniä ja purkki kreikkalaisen salaatin maustesekoitusta. Niissä paistaa aurinko.

Lisää valokuvia Ateenasta löytyy Flickr-sivultani.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/06/2012 Kategoria/t: Kaupunki, Matkailu

 

Avainsanat: , , , , ,