RSS

Avainsana-arkisto: metallimusiikki

Keikkakuumetta

Ei ole iskenyt ”sikainfluenssa” ei, mutta keikkakuumetta alkaa pikku hiljaa pukata tosissaan. Jyväskylässä asustaessa tuli käytyä keikoilla kerran pari kuukaudessa, mutta nyt edellisestä livekeikasta on kulunut jo yli neljä kuukautta. Olen tässä tänä iltana katsellut videoita YouTubessa keikalta, jolla viimeksi olin.

Kävin ystäväni Merjan kanssa katsomassa Helsingissä amerikkalaista bändiä nimeltä Cynic ja heitä lämpännyttä saksalaispoppoota nimeltä The Ocean. Keikkailtaan olisi pitänyt alun perin kuulua myös ruotsalainen progressiivista metallia soittava Opeth, mutta he peruivat keikkansa viime hetkellä laulajan kurkunpään tulehduksen vuoksi. Opethia me pääasiassa menimme katsomaan, joten pettymys oli suuri kun vasta keikkapaikalla saimme paperitulosteelta seinällä lukea Opethin keikan peruuntumisesta.

Loppujen lopuksi Opethin peruuntuminen oli ihan hyvä asia. Hyvä siinä mielessä, että pääbändin puuttuessa lämppärit pääsivät oikeuksiinsa. The Ocean (yhdistelmä progressiivista metallia, klassista musiikkia ja elektronista äänimaailmaa) tunnelmoi oikein mukavasti, mutta Cynic räjäytti pankin. Keikka oli todella upea.

Minulla ei edes ollut tuona iltana montaakaan olutta alla — en ole mitenkään reipas alkoholin käyttäjä, vappukin menee nyt kuivin suin — mutta jälkikäteen nauratti lukea puhelimesta lähetettyjä tekstiviestejä. Olimme viestitelleet irlantilaisen nettituttuni Johnin kanssa (joka oli joitakin viikkoja aiemmin käynyt Cynicin keikalla kotikaupungissaan Dublinissa) muutaman kerran puolin toisin keikan aikana ja olin hehkuttanut Cyniciä hänelle kovasti. Olin mitä ilmeisimmin pitänyt bändin laulajaa herttaisena mutta hieman säälittävänä, sillä olin yhdessä viesteistäni verrannut laulajaa autistiseen poikaan, joka soittaa pianoa, lukee runoja ja haluaa lemmikkivuohen. (Tästä syystä en käytä juurikaan alkoholia humaltumistarkoituksessa. :lol:) John oli pitänyt hiprakkaisia viestejäni sen verran huvittavina, että niistä tiesi hetken päästä koko kaveriporukkamme. 😳

Tässä videopätkää YouTubesta edelliseltä keikalta, jolla olin. Paikkana Dante’s Highlight Helsingissä, päivämääränä 15. joulukuuta 2008. Esiintymisvuorossa Autistinen Vuohipoika & bändinsä, eli Cynic.

Mutta niin, voisi yrittää saada itsensä keikalle täällä kohtapuoliin. Katselin jo alkuvuodesta, että Camdenissa kävivät keikkailemassa helmi-maaliskuussa mm. Gojira ja Protest the Hero, molemmat bändejä, jotka näkisin mielelläni livenä. Gojiran olen nähnytkin ja keikka oli sen verran hyvä, että toinen kerta ei olisi ollut pahitteeksi. Nyt kun keikkakuume alkaa oikeasti nousta, niin toivottavasti nousisi myös pehva penkistä, että pääsisin keikkapaikalle asti!

Sen isompaa kannustinta en tosin tiedä, kuin se, että yksi suosikkibändeistäni, belgialainen Aborted (herkkäkorvaisia ja -silmäisiä kehotan olemaan klikkaamatta linkkiä — sen takana on ns. metalliestetiikkaa), on tulossa heittämään täällä keikan noin kuukauden päästä. Kerran olin jo Jyväskylässä menossa heitä katsomaan, mutta he peruivat tulonsa muistaakseni noin viikkoa ennen keikkapäivää. (Muut illan bändit tosin vetivät keikkansa normaalisti, mikä oli hienoa, ja Abortedin tilalle saatiin korvaava bändi muistaakseni Ruotsista.) En uskalla odotella liikoja nytkään keikan onnistumisen suhteen, kun on tullut jo vuosia toivottua, että näkisi Abortedin livenä, mutta voisi ainakin yrittää mennä paikalle, vähän sillä lailla mukapuolihuolimattomasti. 😛

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30/04/2009 Kategoria/t: Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , ,

Internet-ystäviä <3

Ensimmäinen ”virallinen” ulkonakäynti-ilta tällä Lontoon reissulla oli eilen. Tapasin eilen alkuillasta kaksi internet-ystävääni ensimmäistä kertaa oikeassa elämässä. Internet-tuttujen tapaaminen on minulle jo aikalailla arkipäivää, olin ennen eilisiltaa tavannut jo useampia nettituttuja ympäri maailmaa. Kaikki heistä tuntevat toisensa ainakin suurin piirtein netissä, koska olemme kaikki alunperin saman metallibändin keskustelupalstalle kirjautuneet.

Useimmat meistä ovat yhä edelleen aktiivisia pienemmällä ja intiimimmällä keskustelufoorumilla, jossa jäseniä on 25, ja jossa kuulumisia vaihdetaan ja iloja ja suruja jaetaan päivittäin. Viime vuonna teimme porukalla myös esimerkiksi ”lahjakierroksen”, jolloin jokainen vastaanotti ja lähetti pienen yllätyspaketin, johon oli saanut ostaa mitä halusi tietyllä, yhdessä sovitulla rahasummalla. Minä sain upean luontoaiheisen kuvakirjan Yhdysvalloista Davidilta, ja itse lähetin muun muassa teemukin, avainnauhan ja Muumi-käsipyyhkeen Mikelle Englantiin.

 

sta viime vuonna.

Yllätyspaketti Davidilta USA:sta viime vuonna.

)

David kirjoitti kirjan alkuun myös kirjeen ja piirsi lahjan sisältöön sopivan luontoaiheisen kuvan, heh. : )

Ensimmäinen nettituttutapaamiseni oli Tuska-festivaaleilla, muistaakseni vuonna 2005, jolloin tapasin helsinkiläisen Tomaksen. Sitä seurasi kesäkuun 2006 reissu Berliiniin Metallican keikalle – Berliinissä vietin muutaman päivän ruotsalaisen Alexin kanssa, joka oli silloin Saksassa vaihdossa.

Kolmas nettiystävyys, joka siirtyi oikeaan elämään, taisi olla sitten vuonna 2007, Tuska-festareilla taas, jolloin Sandra Tukholmasta liittyi minun ja parin kaverini seuraan metallimusiikkia kuuntelemaan. Sandra teki Tuska-keikan meidän kanssamme toistamiseen heti seuraavana vuonna. Seuraava nettiystävätapaaminen oli jälleen ulkomailla, tällä kertaa Amsterdamissa (marraskuussa 2007), jossa kävin ystäväni kanssa, ja jossa seuraamme liittyi Rens etelämpää Hollannista.

Sitten vuorossa olikin massiivisempi kokoontuminen, syyskuussa 2008. Suunnittelimme porukalla pari isompaa tapaamista, toisen Dubliniin ja toisen Amsterdamiin. Dublinissa meitä oli seitsemän: John ja Stephen Irlannista, Rob Skotlannista, Mike Englannista, Laura ja Misty Yhdysvalloista (Washingtonista ja Texasista) ja minä. Mike näytti siellä minulle aiemmin lähettämäni avainnauhan, joka hänellä oli ollut käytössä siitä saakka, kun posti pakettini hänelle perille toukokuussa 2008 vei.

Tapaamisessa mukana olleiden ihmisten taustat olivat hyvin erilaiset, mutta silti meillä on paljon yhteistä, muutakin kuin raskaampi musiikkimaku. (Yksi yhdistävä tekijä oli mm. se, että monella oli vaikeuksia ymmärtää, mitä John vahvalla irlantilaisaksentillaan oikein yritti sanoa.) Tapaamisen ikäjakauma oli kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneenkahteen, mukana oli työttömiä, valtion virkamiehiä, tietokonenörttejä, opiskelijoita ja yksi filosofian tohtori.

Täytyy sanoa, että Guinness ei koskaan ole maistunut niin hyvältä kuin Dublinissa, Guinnessin kotikonnuilla ja siinä mahtavassa seurassa.

Irlantilaismiehiä lukuun ottamatta koko porukka jatkoi parin päivän päästä matkaa Amsterdamiin, jossa seuraan liittyivät vielä Bev Walesista, Jon Englannista, vanha tuttu Rens Hollannista, sekä Marcus ja Linnéa Ruotsista. Amsterdamin jälkeen porukka hajosi. Osa lähti kotiin, osa Belgiaan, osa etelä-Hollantiin, ja minä jäin vielä Amsterdamiin. Yllätykseksemme kohtasimme tosin Marcuksen, Linnéan ja Robin kanssa vielä muutaman päivän päästä Eindhovenin lentokentällä – Rob lähti kohti Skotlantia, ja meillä muilla sattui olemaan sama lento Tukholmaan. Itse tapasin Tukholmassa vielä vanhan kunnon Sandran, sekä toisen tukholmalaisnettitutun, Björnin.

Kaikki tapaamiset tähän mennessä ovat olleet ihania – kuten kaikki asianosaiset ihmisetkin. Sama kaava jatkui myös eilen illalla.

Eilen tapaamistani nettitutuista toinen oli lontoolainen, iranilaista syntyperää oleva Ali, joka asuu itse asiassa aika lähellä minua. Alin kanssa olimme samalla keskustelufoorumilla vuosina 2004-2006, ja sittemmin olemme pitäneet yhteyttä satunnaisin sähköpostiviestein. Toinen tämän illan online-elämätuttavuus oli Dana, joka asuu Arabiemiraateissa (nopeasti ja loisteliaasti rakennetussa Dubaissa), mutta oli nyt käymässä englantilaisen poikaystävänsä luona täällä. Danan kanssa olemme tunteneet toisemme muistaakseni vuodesta 2007.

Koska olemme toisillemme tuttuja metallihenkisistä piireistä, aiheeseen sopivasti aloitimme illan metallibaarista nimeltä The Intrepid Fox (suom. Peloton kettu), joka sijaitsee aivan Lontoon ytimessä. Sen jälkeen siirryimme Sohoon illalliselle, Nando’s-nimiseen ravintolaan, joka on erikoistunut tarjoamaan kanaa erilaisissa muodoissa. Sieltä vääntäydyimme ruokaa hieman sulateltuamme vielä Leicester Squaren tuntumaan, jossa on Ciao, spagettiravintola/jäätelöbaari (kyllä, Ciaon menu koostuu spagetista ja jäätelöstä), joka oli auki puoleen yöhön. Siellä söimme herkulliset jälkiruoat ennen kuin nukkumatti alkoi kutsua.

 

Dana, Ali ja minä Ciaon ulkopuolella.

Dana, Ali ja minä Ciaon ulkopuolella.

Ali ja hänen australialainen tyttöystävänsä Maureen veivät minut illan päätteeksi bussipysäkille Trafalgar Squarelle, ja Ali tuuppasi minut oikeaan suuntaan menevään bussiin. Pääsinkin turvallisesti perille, vaikka bussissa siinä puoliltaöin istuessa hieman mietityttikin, että missäs hemmetissä sitä kuuluu ihmisen jäädä pois kyydistä. Kyseessä oli vasta kolmas bussimatkani – sekä ensimmäinen yöbussireissu ja ensimmäinen matka St. John’s Woodiin.

Mutaisen ikkunan – lumisateen jäljiltä rapa on roiskunut täällä ihan kiitettävästi – läpi oli vähän hankala seurata tienviittoja ja kadunnimikylttejä, mutta lopulta rupesi tulemaan vastaan tuttuja kadunnimiä, ja pystyin paikantamaan bussin olinpaikan tarpeeksi ajoissa. Niin paljon rakastamani maanalainen kun ei tosiaan enää kulkenut tuohon aikaan, eikä se ole muutenkaan ilta-aikaan maailman turvallisin kulkuväline, joten ihan hyvä saada harjoitusta iltabusseilla kulkemisessa.

(Ennätykseni ruuhkametroloukussa on muuten nykyään seitsemän. Eli mahduin St. John’s Woodin asemalla aamuruuhkan aikaan vasta seitsemänteen laiturille tulleeseen junaan. Täytyy sanoa, että kuudennen junan kohdalla alkoi otsasuoni jo vähän sykkiä. Myöhästyin töistä tuona aamuna 21 minuuttia.)

Lontoossa olisi vielä yksi nettituttu, jonka kanssa olemme suunnitelleet menevämme tuopille tai parille tässä joskus. Tätä Leticiaa en tunne kovinkaan hyvin vielä, mutta oli selvää heti alusta alkaen, kun hän tälle samalle metalliaiheiselle keskustelufoorumille liittyi, että meillä natsaa hyvin yhteen. Koitetaan kehittää tapaamista tässä lähiaikoina. : )

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 08/02/2009 Kategoria/t: Ihmiset

 

Avainsanat: , , , , , ,