RSS

Avainsana-arkisto: National Galleries of Scotland

Edinburghin pilvetön taivas… kolme kuukautta sitten…

Joo, jostain syystä jäi tämä Edinburghin reissu dokumentoimatta aikoinaan. Aloitin kirjoittamaan siitä blogipostausta joskus tuossa kesällä, mutta se jäi keskeneräisenä roikkumaan todella pitkäksi ajaksi, kuten nyt on osoittautunut asianlaidaksi. Korjaan asian nyt. Vihdoinkin. 😛

Reissussa meitä oli siis viisi ihmistä kaiken kaikkiaan: Rob Skotlannista, Mike ja sittemmin moottoripyöräonnettomuuteen joutunut Jon Englannista, John Irlannista ja minä.

Edinburghissa oli koko pitkän viikonlopun (toukokuun lopulla) hellekelit ja aurinko helotti kirkkaansiniseltä taivaalta aamusta iltaan. Ainut matkamuisto itselleni tuosta reissusta olikin kärvähtänyt iho käsivarsissa, rinnassa ja niskassa. Paloimme lahjakkaasti koko porukka.

Asustimme reissumme ajan isossa perhehuoneessa keskustan ulkopuolella. Majatalomme oli aika lailla sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan. Paitsi että se oli ehkä vähän fiinimpi. En nimittäin ollut osannut odottaa, että meidät istutetaan pöytään aamiaisella. Eikä mitään buffet-aamiaista, vaan menu, ja tarjoilija tuli ottamaan tilauksen pöydästä vastaan. Majapaikan laadun huomasi toki myös muita asukkeja katsomalla. Olimme selkeästi omituinen seurue: viisi nuorta aikuista (no, ainakin kolme, John ja minä olemme jo aika kurppia) ja vielä kaveriporukka. Muut asukkaat olivat keski-ikäisiä ja tuon virstanpylvään jo ylittäneitä pariskuntia sekä yksi lapsiperhe. Lisäksi paikassa vaikutti olevan yksi miespariskunta. Meidän seurueemme siis törrötti ruokasalissa aamupalalla erillään muusta joukosta kuin kipeä peukalo.

Edinburghin reissuumme sisältyi taidemuseokäynti (Skotlannin kansallisgalleriassa), käveleskelyä ympäriinsä, mukaan lukien Edinburghin linnalla, ja reissu merenrannalle päiväretkelle. Lisäksi otimme osaa yhtenä iltana opastetulle kävelyretkelle, jossa aiheena oli maanalainen Edinburgh ja South Bridge -sillan alla olevat tunnelit ja kammiot, joissa kodittomat ja hylkiöt elivät ja asuivat satapäin 1700- ja 1800-luvuilla. Niin, ja tietenkin söimme ja joimme hyvin.

Sen kummemmin reissua kuvaamatta postaan tähän kuvasarjan. Siitä nyt jonkinlaisen kuvan reissusta saa ainakin, paremman puutteessa.

Sir Walter Scott -monumentti.

Sir Walter Scott -monumentti, uusgotiikkaa vuodelta 1844.

 

Sir Walter Scott Monument lähikuvassa

Sir Walter Scott -monumentti lähikuvassa.

Kaupunkikuvaa kukkulalta.

Kaupunkikuvaa kukkulalta.

Herrat Carlton Hillillä sijaitsevan Napoleonin sodissa kaatuneiden muistolle pystytetyllä muistomerkillä istumassa.

Herrat Carlton Hillillä sijaitsevalla Napoleonin sodissa kaatuneiden muistolle pystytetyllä muistomerkillä istumassa.

John, Rob, Jon ja Mike edelleen samaisella monumentilla.

John, Rob, Jon ja Mike edelleen samaisella monumentilla.

Mike, minä, Rob ja Jon Halfway House -pubissa. Pubista tuli kantapaikkamme reissulla.

Mike, minä, Rob ja Jon Halfway House -pubissa. Pubista tuli kantapaikkamme reissulla.

Rob ja Jon keskustassa.

Rob ja Jon keskustassa, kansallisgallerian vieressä.

Rob näppäsi meistä muista kuvan Portobellossa, rannalla kaupungin itäpuolella.

Rob näppäsi meistä muista kuvan Portobellon kaupunginosassa, merenrannalla kaupungin itäpuolella.

 

Yritin saada miehet poseeraamaan rannalla siten, että roskista ei otettaisi mukaan kuvaan, mutta epäonnistuin.

Yritin saada miehet poseeraamaan rannalla siten, että roskista ei otettaisi mukaan kuvaan. Epäonnistuin.

John näppäsi meistä kuvan rannalla, ilman roskista.

John näppäsi meistä kuvan rannalla, ilman roskista.

Jon pubin etupihalla.

Jon merenrannan tuntumassa sijaitsevan pubin etupihalla Portobellossa.

Sama paikka, eri Rob.

Sama paikka, eri Rob.

Mike samaisessa paikassa.

Mike samaisessa paikassa. Robin ottama kuva.

Minä edelleen samassa paikassa. Kuuma oli kuin mikäkin, mutta piti yrittää huivilla suojautua auringolta.

Minä edelleen samassa paikassa, Rob valokuvaajana. Kuuma oli kuin mikäkin, mutta piti yrittää huivilla suojautua auringolta.

John samalla pubin etupihalla. Edelliset kuvat näpsi Rob.

John samalla pubin etupihalla. Robin kuva tämäkin.

Koonti kaikista. Kaksi ylintä kuvaa on otettu samaisen rantapubin etupihalla.

Koonti kaikista herrashenkilöistä. Kaksi ylintä kuvaa on otettu edellä olevan rantapubin etupihalla. Kuten Jonin kuvasta näkyy, söimme (Rob, Jon ja minä) siellä cupcaket, pienet päällystetyt muffinssit.

Oma cupcakeni.

Oma cupcakeni.

Mike, minä (tuulen tuivertamana) ja Jon taksissa matkalla kohti majataloa.

Mike, minä (tuulen tuivertamana) ja Jon taksissa matkalla kohti majataloa.

Ihanaiset toverini majatalomme edustalla.

Ihanaiset toverini majatalomme edustalla.

Näkymä linnalle majatalomme ikkunasta.

Näkymä linnalle majatalomme ikkunasta.

Rob ja John majatalolla.

Rob ja John majatalolla.

Mike ottaa rennosti majatalolla.

Mike ottaa rennosti majatalolla.

Mike ottaa rennosti puistossa.

Mike ottaa rennosti puistossa.

John ja Rob meksikolaisessa ravintolassa.

John ja Rob meksikolaisessa ravintolassa.

Mike ja John meksikolaisessa.

Mike ja John meksikolaisessa. Jonin ottama kuva.

Jon otti meistä panorama-kuvan samaisessa meksikolaisravintolassa.

Jon otti meistä panoramakuvan samaisessa meksikolaisravintolassa.

Jonin ottama kaupunkikuva.

Jonin ottama kaupunkikuva.

Jon otti kuvan Johnista.

Jon otti kuvan Johnista.

Jon otti kuvan Mikesta.

Jon otti kuvan Mikesta.

Jon otti kuvan Robista.

Jon otti kuvan Robista.

Jon otti kuvan minusta.

Jon otti kuvan minusta.

Edinburghin linna iltasella. Jonin ottama kuva.

Edinburghin linna iltasella. Jonin ottama kuva.

Kaupunkikuvaa.

Kaupunkikuvaa, linna taustalla.

Koko porukka viimeisenä päivänä, auringon kärventäminä.

Koko porukka viimeisenä päivänä, auringon kärventäminä.

Lontooseen palattuani heti seuraavana päivänä näin vanhan kaverini Facebook-sivustolla kuvan Edinburghissa sijaitsevasta puistosta. Kävin kommentoimassa kuvaa sanoen, että olin itse samaisella paikalla eilen, mutta että otin oman kuvani puiston vastakkaiselta reunalta. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli vastaus: ”no voi peffa. oisit soittanu, ni oltais käyty kalialla.”

En ole nähnyt kyseistä, nykyään Skotlannissa asustavaa, veteliläisherraa noin kymmeneen vuoteen, en sitten lukion viimeisten aikojen. Jos olisin tiennyt, että satumme molemmat yhtä aikaa Edinburghiin, olisimme totta vieköön käyneet olusella.

Mutta niin, tässä oli nyt viimein pikakelauksella reissu Skotlantiin alkukesästä. Tulipahan kirjoitettua jotain siitäkin. 🙂

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/09/2009 Kategoria/t: Ihmiset, Matkailu

 

Avainsanat: , , , ,