RSS

Avainsana-arkisto: overground

Pikkujoulua ja ei

Tapasin eilen illalla muutaman tutun naaman illallisella. Ali ja Maureen olivat kutsuneet muutamia ystäviään illalliselle iranilaiseen ravintolaan. Ali on itse iranilainen; kuulin eilen ensimmäistä kertaa ikinä hänen puhuvan persiaa, kun hän teki pöydän ruokatilauksen. Muutoin olen kuullut vain Alin erinomaisen ”vihainen arabi” -imitaation pariin kertaan. 😆 (Ali ei tosiasiassa puhu arabiaa.)

Paikalla oli myös vanha tuttu muilta illallisilta tai sunnuntai-iltapäivisiltä lautapelisessioilta pubeissa, turkkilainen Ozan (lyhyemmin Oz) sekä minulle uusi tuttavuus Nazneen (lyhyemmin Naz). Mukana olisi ilmeisesti pitänyt olla myös Nazin aviomies, mutta hän ei päässyt paikalle.

Ravintola sijaitsi luoteis-Lontoossa Kensal Greenissä. Harmittelin kovasti sitä, että en saanut itseäni talosta ulos paria tuntia aiemmin, sillä aivan Kensal Greenin Overground-aseman vieressä sijaitsee Kensal Greenin hautausmaa, joka on yksi Seitsemästä suuresta (joista yhdessä — Abney Parkissa — olen jo käynyt). Se on Seitsemästä suuresta ensimmäinen ja vanhin; se perustettiin vuonna 1832. Olisin mielelläni käynyt siellä kuljeskelemassa kameran kanssa ennen ruokailua, mutta se jää nyt toiseen kertaan. Pitkän tähtäimen tavoitteenani on käydä kamerani kanssa jokaisessa näistä seitsemästä viktoriaanisesta hautausmaasta — tälle päivälle olen itse asiassa suunnitellut Tower Hamlets Cemeteryä, joka on noin puolen tunnin junamatkan päässä.

Alkuruoat ovat pöydässä. Samoin illallistajat: Ali, Maureen, Oz ja Naz.

Ali ja Maureen ovat jossain määrin ravintolasnobeja. Ei snobeja siinä mielessä, että kaiken pitäisi olla kallista ja fiiniä, mutta snobeja siinä mielessä, että he ovat tarkkoja ruoan laadusta ja autenttisuudesta (Alille esimerkiksi on tärkeää se, että iranilaiseksi itseään väittävässä ravintolassa ei käytetä mausteena chiliä, sillä chili ei kuulu perinteiseen iranilaiseen ruokaan). Samalla he ovat hintatietoisia: ruoan on oltava hyvää eikä se saa olla sellaisenaan ylihinnoiteltua. Heidän kanssaan kun illalliselle menee, saa olla varma siitä, että ruoka on laadukasta ja täyden illallisen saa noin 20 punnalla. Näin oli myös eilen illalla.

Alkupaloina oli lajitelma hummusta, yrteillä maustettua jogurttista kurkkusalaattia, kesäkurpitsasalaattia sekä kermaista kaalisalaattia ja iso lautasellinen tuoreita yrttejä kera juuston, pähkinöiden ja retiisien. Pääruoaksi tilasimme kaikille yhteisen grillilautasen, jossa oli salaatin lisäksi paria sorttia kanaa ja paria sorttia lammasta sekä mustaksi paistettuja tomaatteja. (Tomaatit olivat parhaita paistettuja tomaatteja, joita olen koskaan maistanut.) Lisäksi pöytään tuli muutama annos kana- ja lammasruokia sekä ylimäärin riisiä. Ohutta ja rapeahkoa kiviuunissa paistettua vaaleaa leipää oli tarjolla runsaasti myös. Juomana oli vettä ja dooghia, jogurttipohjaista ja yrteillä maustettua suolaista juomaa. (Ravintolassa ei islamin lakien mukaisesti tarjoilla lainkaan alkoholia, eikä sinne saa myöskään tuoda esim. omaa viinipulloa.) Jälkiruoaksi joimme pannullisen teetä sokerin kera.

Pääruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Illallinen oli erinomainen ja ruokaa jäi vielä kotiinviemisiksikin — tämän päivän lounas on siis hoidossa!

Eilisilta korvasi enemmän kuin hyvin sen, että jouduin jättää ylitöiden vuoksi firman pikkujoulut välistä perjantai-iltana. Muut lähtivät pubiin seitsemän maissa (laskutusten hoitajaa lukuun ottamatta, hän lähti hieman ennen kahdeksaa) ja ravintolavaraus oli puoli yhdeksältä. Minulla on maanantai vapaa, joten jouduin jäädä delegoimaan maanantain työni muille projektipäälliköille, mikä vei runsaasti aikaa, sillä projektilistani on tällä hetkellä noin kaksi kertaa niin pitkä kuin se normaalisti on. Oli siis paljon delegoitavaa.

Esimieheni soitti toimistolle varttia vaille yhdeksän ja käski minun jättää loput hommat sikseen ja ottamaan firman piikkiin taksin ravintolaan, jossa muut odottavat minua. Siinä vaiheessa olin kuitenkin lopettelemassa joka tapauksessa, ja sen verran huonolla tuulella, että ajatus fiinistä illallisesta hiprakassa olevien työtoverien kanssa ei kuulostanut kovin houkuttelevalta. Halusin vain pois työkuvioista ja kotiin. Niinpä pyysin heitä olemaan odottamatta minua ja sanoin jättäväni pippalot tällä kertaa välistä. En ollut syönyt aamuseitsemän jälkeen mitään, sillä jätin lounaan välistä ajatellen, että siten ehtisin varmasti saamaan kaikki valmiiksi ennen pikkujouluja. Nälkä oli ollut joskus iltapäivällä, mutta kun viimein pääsin ruokakaupan kautta kotiin kymmenen maissa illalla ja olin saanut väkerrettyä itselleni salaatin illalliseksi, jouduin syödä sen puoli väkisin, koska nälkä oli mennyt ohi päivän mittaan. Että sellaiset firman pikkujoulut minulla. 🙂 Mutta kuten sanottua, eilisillan ravintolaillallinen hyvässä seurassa oli varmasti monin verroin mukavampi kokemus kuin se, mitä perjantaina menetin.

Eilen matka ravintolaan ja sieltä pois bussilla ja Overgroundilla sujui muuten yllättävän hyvin siihen nähden, että kaupungissa on suhteellisen paljon lunta. Overground joutui seisomaan Eustonin asemalla noin 10 minuuttia ilmeisesti edellä menevän junan vuoksi, mutta muuten kaikki meni mukavasti. Näppäsin kodin lähistöllä lumisesta maisemasta kuvan matkallani illalliselle.

Dalston eilen hieman ennen iltakuutta.

Lontoolle epätyypillisesti talvi on siis jälleen kerran luminen, nyt jo toista vuotta putkeen.

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 19/12/2010 Kategoria/t: Ihmiset, Ruoka ja juoma, Työ

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Merimieskirkon joulumyyjäiset

Pyörähdin eilen päivällä Rotherhithessä joen etelärannalla suomalaisen merimieskirkon perinteisissä joulumyyjäisissä, jotka tänä vuonna järjestetään 19.–27. marraskuuta. Porukkaa oli paikalla kuin  pipoa; sisään joutui jonottaa jonkin aikaa, koska kaikki eivät mahtuneet kerralla sisään, joten tunkua oli säännösteltävä ovella.

Paikalla oli runsaasti ihmisiä — odottelin kuvan ottamista varten hiljaisempaa hetkeä, joten tämä kuva valehtelee. : )

Myyjäisissä oli perinteiseen tapaan ruokapuolta ja käsitöitä. Valitettavasti silmään ei osunut itse tehtyjä ruokia, piparkakkuja, torttuja jne. vaan kaikki oli valmista tavaraa. Tosin menekkinsä niilläkin täällä on: suomalaiset löytävät tiensä kirkolle muinakin aikoina suomalaisen ravinnon ja herkkujen perässä — kirkko pitää pientä kioskia tiloissaan ympäri vuoden. Sieltä saa suklaat, hapankorput, hernekeitot, HK:n siniset, karjalanpiirakat, leipäjuustot ja lakkahillot.

Mukaan irtosi suklaata, glögiä, ruisleipää, salmiakkia ja kasvishernekeittoa.

Olin harmillisesti juuri syönyt aamupalan ennen lähtöä, joten nälkää ei ehtinyt kehiä noin puolen tunnin yhdistetyllä kävely- ja junamatkalla. (Kun maanalaisella matkatessa joutui kävellä vähän pidemmän matkan kirkolle siellä päässä, aiemmin tänä vuonna avattu, laajennettu maanpäällinen Overground-juna vie nyt lähestulkoon kirkon ovelle).

Yläkerrassa tarjolla oli käsitöitä ja sivuhuoneessa lämmintä jouluruokaa. Alakerta oli omistettu lähinnä ruokatavaralle kauraryyneistä makkaraan.

Kirkon terassilla oli ulkoilmakeittiö, josta sai ostaa grillimakkaraa ja poronkäristystä perunamuusin kera sekä olutta (Lapin kultaa ja Stellaa) tai glögiä palanpainikkeeksi. Kun istuin ulkona jututtamassa Finn-Guildin eli Suomi-killan pääsihteeriä Ossia, poronkäristys loppuikin kesken. Ja kello taisi olla siinä vaiheessa vasta noin puoli kaksi!

Tuttuja koristeita pöytä täynnä.

Alakerrassa vierailijoita viihdytti ”elävä jukeboksi”, pianistinainen, joka otti vastaan joululaulutoiveita. Joulupukkikin tupsahti jossain vaiheessa paikalle, totta kai. Pääasiassa ihmiset olivat paikalla ostosten perässä ja tapaamassa tuttuja. Itse törmäsin sattumalta nykyään jo Helsinkiin palanneeseen Samuun, johon tutustuin viime vuonna kun Samu vietti vuoden kirkolla töissä ja itse olin vielä omassa työssäni Suomi-kuvioissa kiinni. Samulla on tosin ollut hieman vaikeuksia irrottautua Lontoosta, kun tänä vuonna on tullut käymään täällä jo muutaman kerran. : )

Suomalainen suklaa — varsin runsasmääräisenä — varasti alakerran keskuspöydässä ja viereisellä hyllyllä ihmisten huomion.

Tuotteet oli hinnoiteltu aika lailla pilviin, joten ei tuolla varastoja ihan joka kuukausi käydä täyttämässä. Pikkuriikkisiin ostoksiini upposi noin 30 euroa, mikä on aikamoinen hinta muutamasta tavarasta. Mutta aina silloin tällöin raaskii ruisleipää ja suklaata käydä hakemassa. Ja sitä ruisleipää kaipaisi kohta taas lisää: melkein puolet on tässä reilun vuorokauden aikana varastosta jo syöty. : )

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 21/11/2010 Kategoria/t: Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , ,