RSS

Avainsana-arkisto: projektipäällikkö

Työrintamalla tapahtuu

Töissä on viimeisen hieman yli kuukauden aikana tullut eteen joitakin muutoksia. Asiakastiimistämme (joka itsessään koostuu kolmesta erillisestä tiimistä: kahdesta käännösprojektitiimistä, jotka erikoistuvat eri tyyppisiin teksteihin, ja taittajatiimistä) on kaksi projektipäällikköä siirretty toisiin asiakastiimeihin firmassa. Myös taittajatiimiä on supistettu. Tämä johtui siitä, että asiakkaamme päätti keväällä, että toukokuusta lähtien he antavat osan projekteista halvemmalle firmalle (mikä ei tule toimimaan laaduntarkkailua ajatellen, mutta monesta muustakin syystä; tosin tämä on asiakkaan ongelma ja ennen kaikkea heidän oma valintansa).

Toinen muutoksiin vaikuttanut seikka on se, että toinen senioriprojektipäälliköistä jäi äitiyslomalle parisen viikkoa sitten. Jäljelle jäänyt senioriprojektipäällikkö ei pysty hoitamaan kahden tiimin töitä yksin, joten me projektipäälliköt olemme ottaneet harteillemme osan budjettien laskemisesta. (Mikä sinänsä on minulle tuttua jo edellisestä työpaikasta, mutta käytännöt ovat tietenkin erilaiset.) Lisäksi kahden projektipäällikön poistuttua meitä yhden käännöstiimin projektipäälliköitä on koulutettu tekemään toisen tiimin projekteja, jotka ovat kompleksisempia kuin oman tiimimme projektit. Tämä toinen tiimi tuottaa digitaalisia projekteja, esimerkiksi mainosbannereita nettisivuille. Viimeisten viikkojen aikana on tullut näin ollen paljon uutta opeteltavaa.

Kaiken tämän uuden opeteltavan lisäksi viimeisen kuukauden on pitänyt kiirettä, sillä asiakas ei vielä tähän mennessä ole vähentänyt työmäärää meidän osaltamme, mutta meidän päässämme on siis kolme ihmistä vähemmän hoitamassa hommia. En kuitenkaan valita. Päivät ovat hieman pidempiä ja ruokatunnit ovat jääneet välistä, mutta edelliseen työpaikkaan verrattuna tämä ei kuitenkaan tunnu pahalta. Töissä on ihan kiva olla tästäkin huolimatta, työilmapiiri kun on hyvä.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Torstaiaamuna heti töihin päästyäni asiakastiimimme johtaja sieppasi minut kokoushuoneeseen ja sanoi haluavansa puhua kanssani. Ensimmäinen ajatus, joka päässä ehti vilahtaa lyhyen kokoushuoneeseen kävelyn aikana oli, että mitähän minä nyt olen tehnyt väärin. Odotin jonkinlaista epävirallista huomautusta jostain, mutta olin onneksi väärässä.

Asiakkaamme, yksi maailman johtavista tulostimien ja projektoreiden valmistajista, oli pyytänyt yhtä tiimistämme tulemaan osa-aikaisesti tekemään töitä asiakkaan toimistolla. Tiimijohtajamme oli päätynyt valinnassaan minuun, koska olen kuulemma ”kypsä projektipäällikkö” ja tulen hyvin toimeen vaativan asiakkaan kanssa. Asiakas on jossain määrin hankala: heidän projektipäällikkönsä ovat töykeitä, joustamattomia eikä heillä ole juuri ymmärrystä siitä, miten lokalisaatioprojektit toimivat ja mitä kaikkea meidän täytyy pystyä tekemään tiukissa aikatauluissa pysytellen. He tuottavat harmaita hiuksia itse kullekin harva se päivä, ja joskus ovat jopa antaneet aihetta meidän johtajallemme olla yhteydessä heidän johtajaansa, sillä asiakkaan projektipäälliköt ovat kohdelleet projektipäälliköitämme epäasiallisesti (kuten sanottua, he todella ovat töykeitä ja hankalia ihmisiä jokapäiväisiksi työkumppaneiksi). Jollakin keinolla olen kuitenkin tullut heidän kanssaan toimeen ihan mukavasti, ja yksi jokusen viikkoa sitten toiseen firmaan siirtynyt asiakkaan projektipäälliköistä sanoi jopa lähtiessään minulle, että minä ja italialainen Silvia olimme hänen suosikkejaan työkumppaneina. Hänen suunnaltaan kuukausien ajan tulleesta tylytyksestä ei olisi kyllä uskonut. 😀 Eli niin, toistaiseksi on mennyt olosuhteisiin nähden ihan mukavasti asiakkaan kanssa. Joskus tekisi kyllä mieli sanoa heille pari valittua sanaa takaisin, mutta kiroilen sen sijaan hiljaa mielessäni ja valitan kollegoille, jotka nyökyttelevät ymmärtäväisesti päitään, aivan kuten minäkin teen heidän valittaessaan minulle.

Tästä viikosta alkaen minut lähetetään siis kolmena päivänä viikossa Lontoon ulkopuolelle asiakkaan toimistoon, jossa työnkuvani on vielä suhteellisen avoin, mutta ilmeisesti tulen tekemään lähinnä heidän projektipäälliköittensä töitä, en niinkään omiani (vaikka saattaa olla, että käytännössä tulen tekemään molempia hommia asiakkaan työpaikalla sillä minulle annetaan työläppäri, joka mahdollistaa yhteydenoton firmamme palvelimiin — ja tietysti omia hommiani sitten kahtena päivänä viikossa Covent Gardenin toimistollamme). Joten paljon uutta opeteltavaa on tiedossa edelleen.

Tässä vaiheessa tämä järjestely on vain väliaikainen: yhdestä kahteen kuukautta. Toivon hartaasti, että tämä pitää paikkansa, eikä minun tarvitse ruveta tekemään tätä kahden toimiston hommaa yhtään kauempaa.

On sinänsä mielenkiintoista päästä näkemään mitä asiakkaan projektipäälliköt käytännössä tekevät, sillä meidän näkökulmastamme he eivät juuri tiedä mistään mitään eivätkä tee muuta kuin välitä sähköposteja meidän ja omien tuotepäälliköittensä välillä. Kenties saamamme kuva on väärä — toivottavasti on. 😆 Tiimijohtajamme sanoi kuitenkin, että tällä meidän osa-aikaisjärjestelyllämme saattaa olla se vaikutus, että asiakas huomaa heidän omien projektipäälliköittensä tarpeettomuuden. Saattaa nimittäin olla, että meidän projektipäällikkömme voisivat ihan hyvin hoitaa myös sen, mitä asiakkaan omat projektipäälliköt hoitavat välikätenä. Tämä mahdollisuus kuitenkin varmistunee siinä vaiheessa, kun näen, mitä he asiakkaan päässä oikeasti tekevät. Ja varsinkin, jos loppuviimein tulen tekemään sekä heidän hommiaan että omiani, mikä osoittaisi asiakkaalle sen, että yksi projektipäällikkö pystyy hoitamaan projektit alusta loppuun asiakkaan tuotepäälliköitten kanssa asioiden, eikä asiakkaan projektipäälliköitä tarvita siinä ovenkynnyksellä pönöttämässä.

Olen osittain innoissani tästä muutoksesta siinä mielessä, että se tarjoaa mahdollisuuden ammatilliseen kasvuun ja kenties auttaa palkankorotusneuvotteluissa myöhemmin tänä vuonna. Toisaalta se tulee olemaan myös raskasta. Kuten mainittua, asiakkaan toimisto on Lontoon ulkopuolella, joten työmatkat pitenevät noin 35–40 minuutista reiluun puoleentoista tuntiin. Kolme päivää viikosta työmatkoihin menee siis kolmisen tuntia päivässä. Lähden aamulla kotoa ennen puolta kahdeksaa, olen kotona illalla puoli kahdeksan maissa. Firma tulee kuitenkin siinä mielessä vastaan, että he a) maksavat junalippuni Eustonin asemalta Hertfordshiren kreivikunnan alueella sijaitsevaan 81 000 asukkaan pikkukaupunkiin ja b) tarjoavat pienen palkankorotuksen tämän työjärjestelyn ajaksi. Tiimijohtajamme kutsui tätä ”kipurahaksi”. Tuskallista se todellakin saattaa olla, mikäli tähänastinen kokemus kirnuun piereskelevistä noita-akoista pitää sitten paikanpäälläkin paikkansa. Ilmeisesti työilmapiiri asiakkaan työpaikalla on jossain määrin ”haasteellinen”.

Mutta aika näyttää, tulevasta keskiviikosta lähtien. Huomenna on vielä normaali päivä Covent Gardenin toimistolla, ja tästä kansallisesta vapaapäivästä ja näin ollen pitkästä viikonlopusta ehtii vielä nauttia tämän pilvisen maanantain verran.

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 07/05/2012 Kategoria/t: Työ

 

Avainsanat: , , , , , ,