RSS

Avainsana-arkisto: Rotherhithe Tunnel

Rotherhithestä Limehouseen

Viime lauantaina tuli uusi kokemus taas vyön alle, kun kävin merimieskirkon kioskilla suklaaostoksilla ja päätin kävellä sieltä takaisin kotiin.

Menin kirkon kioskilla käymään, kun ”korkeintaan 1–2 kuukauden” mitasta kolmeen kuukauteen venynyt pätkäni asiakkaan toimistolla tulee kohta päätökseensä. Vein viimeisenä päivänäni tänään sinne suomalaista suklaata maisteltavaksi. Työni asiakkaan puolella tosin jatkuu vielä ainakin kuun loppuun, mutta voin hoitaa loppuajan hommiani virallisesta työpaikastani käsin, eikä minun tarvitse enää matkata Lontoon ulkopuolelle muutamana päivänä viikossa.

Merimieskirkko sijaitsee Rotherhithessä, joen eteläpuolella. Se ei ole turhan kaukana kotoani, mutta siltojen puute lähistöllä pidentää matkaa, jos kävellä tahtoo. Itä-Lontoon puolella ei ole siltoja joen yli ja reilu kuukausi sitten avattuun gondolihissiin menen toisen kerran — sillä pääsee joen yli Greenwichistä Royal Docksiin. Joten takaisin pohjoispuolelle pääsee vain parilla lautalla taikka hieman keskemmältä kaupunkia Tower Bridgen yli, mutta ylityspaikoille on matkaa. Tunneleita joen alitse idässä kulkee kuitenkin useampia.

Siinä missä Tower Bridge on tullut ylitettyä jo lukemattomia kertoja, joen alta en ole vielä jalkaisin koskaan kulkenut. Sadetta pikkuisen ropsautteleva lauantainen alkuiltapäivä oli oikein sopiva ajankohta tunneliin laskeutumista ajatellen: pysyisi ainakin kuivana puolentoista kilometrin matkan tunnelissa ja joen pinnan alla.

Rotherhithen Overground-aseman lähettyvillä on tunnelin eteläpää, joka laskee loivasti alas suuren, noin 10 metriä halkaisijaltaan olevan metallirengaspuoliskan alitse. Metallirenkaan puoliska on ikään kuin portti tunneliin ja se toimii samalla epävirallisena mittatikkuna sille, mahtuuko sen alta kulkeva ajoneuvo tunneliin. Portti on itse asiassa tunnelin rakentamisessa käytetyn valtavankokoisen poran osa.

Rotherhithen tunnelin eteläpuolinen suuaukko vuonna 1909.

Rotherhithen tunnelia rakennettiin 1900-luvun alussa nelisen vuotta, paikallisten asukkaiden raivoisasta vastustuksesta huolimatta. Noin 3 000 ihmistä sai lähteä kävelemään tunnelin tieltä. Tunneli rakennettiin alkujaan jalankulkijoiden ja hevosvetoisten kulkuneuvojen käyttöön ja tästä syystä sen kaksi kaistaa ovat kapeita vain 2,3 metrin leveydessään.

Alkuperäinen käyttötarkoitus saneli myös sen, miksi tunnelissa on pari suhteellisen tiukkaa käännöstä lähellä sen alku- ja loppupäätä: mutkat rakennettiin tunneliin, jotta hevoset eivät näkisi päivänvaloa turhan aikaisin ja innostuisi ryntäämään suuna päänä sitä kohti. Mutkat myös sallivat tunnelin väistää tärkeitä lastauslaitureita, jotka olivat rakentamisen aikoihin joen kummallakin puolella. Ja alkuperäisellä suunnittelulla on tietysti vaikutuksensa nykypäivän kalustoon: kovin pitkät ajoneuvoyhdistelmät eivät tiukoista mutkista selviä, joten autojen pituusraja kulkee kymmenessä metrissä.

Moottoriajoneuvot ottivat kuitenkin tilan haltuun hyvin pian. Alkuaikoina tunnelia käytti noin 2 600 kulkuneuvoa päivittäin, mutta 1950-luvun puolivälille tultaessa lukumäärä oli jo nelinkertaistunut yli kymmeneentuhanteen. Tätä nykyä tunnelia käyttää noin 34 000 autoa joka päivä. Lisäksi tunnelin läpi ajaa päivittäin noin 40 polkupyörää ja kävelee noin 20 jalankulkijaa (minä näin matkallani kaksi polkupyörää ja kaksi lenkkeilijää). Jalankulkijat ovat sen verran harvinainen näky tunnelissa, että yhdestä pakettiautosta piti pelkääjänpaikan pitäjän oikein kurottua avoimesta autonikkunasta ihmettelemään tätä suklaakasseineen etenevää kävelijää.

Vuonna 2003 Rotherhithen tunneli sai kyseenalaista kunniaa, kun se listattiin Euroopan kymmenenneksi vaarallisimmaksi tunneliksi kehnojen turvallisuusjärjestelyittensä vuoksi. Sittemmin tunneliin on asennettu muun muassa yhdeksän valvontakameraa, hätäpuhelimia ja sen ilmastointijärjestelmät on uusittu.

Loppupää siintää.

Tunneli viistää menemään enimmillään 23 metriä vedenpinnan alapuolella. Kun tunnelin kaksi kaistaa syövät jo melkein viisi metriä tunnelin leveyttä, siinä ei jalankulkijoille ja pyöräilijöille hirveästi tilaa jää. Autokaistojen kapeudesta johtuen pyöräilijät valitsevat turvallisuussyistä ajoväyläkseen mieluummin jalkakäytävän, toisin kuin normaaliliikenteessä maan pinnalla. Jalkakäytävät tunnelin molemmin puolin ovat nekin kapeat ja mekkala vilkkaasti liikennöidyssä tunnelissa aikamoinen, kun korkeutta tunnelilla on maksimissaan vain noin neljä ja puoli metriä. Tilan kapoisuudesta johtuen tunnelin nopeusrajoitus on alhainen: vain 32 km/h. Pakokaasun katkuja saa hengitellä yltäkyllin tietysti myös ja viimeisten satojen metrien kohdalla rupesikin jo kaipaamaan tuulenvirettä ja raitista ilmaa.

Jos ankeat tunnelikuvat kiinnostavat tylsistynyttä sielua, niin alla voi katsoa jonkun kuvaaman automatkan kyseisen tunnelin kautta.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/08/2012 Kategoria/t: Kaupunki

 

Avainsanat: , , , ,