RSS

Avainsana-arkisto: Rotherhithe

Rotherhithestä Limehouseen

Viime lauantaina tuli uusi kokemus taas vyön alle, kun kävin merimieskirkon kioskilla suklaaostoksilla ja päätin kävellä sieltä takaisin kotiin.

Menin kirkon kioskilla käymään, kun ”korkeintaan 1–2 kuukauden” mitasta kolmeen kuukauteen venynyt pätkäni asiakkaan toimistolla tulee kohta päätökseensä. Vein viimeisenä päivänäni tänään sinne suomalaista suklaata maisteltavaksi. Työni asiakkaan puolella tosin jatkuu vielä ainakin kuun loppuun, mutta voin hoitaa loppuajan hommiani virallisesta työpaikastani käsin, eikä minun tarvitse enää matkata Lontoon ulkopuolelle muutamana päivänä viikossa.

Merimieskirkko sijaitsee Rotherhithessä, joen eteläpuolella. Se ei ole turhan kaukana kotoani, mutta siltojen puute lähistöllä pidentää matkaa, jos kävellä tahtoo. Itä-Lontoon puolella ei ole siltoja joen yli ja reilu kuukausi sitten avattuun gondolihissiin menen toisen kerran — sillä pääsee joen yli Greenwichistä Royal Docksiin. Joten takaisin pohjoispuolelle pääsee vain parilla lautalla taikka hieman keskemmältä kaupunkia Tower Bridgen yli, mutta ylityspaikoille on matkaa. Tunneleita joen alitse idässä kulkee kuitenkin useampia.

Siinä missä Tower Bridge on tullut ylitettyä jo lukemattomia kertoja, joen alta en ole vielä jalkaisin koskaan kulkenut. Sadetta pikkuisen ropsautteleva lauantainen alkuiltapäivä oli oikein sopiva ajankohta tunneliin laskeutumista ajatellen: pysyisi ainakin kuivana puolentoista kilometrin matkan tunnelissa ja joen pinnan alla.

Rotherhithen Overground-aseman lähettyvillä on tunnelin eteläpää, joka laskee loivasti alas suuren, noin 10 metriä halkaisijaltaan olevan metallirengaspuoliskan alitse. Metallirenkaan puoliska on ikään kuin portti tunneliin ja se toimii samalla epävirallisena mittatikkuna sille, mahtuuko sen alta kulkeva ajoneuvo tunneliin. Portti on itse asiassa tunnelin rakentamisessa käytetyn valtavankokoisen poran osa.

Rotherhithen tunnelin eteläpuolinen suuaukko vuonna 1909.

Rotherhithen tunnelia rakennettiin 1900-luvun alussa nelisen vuotta, paikallisten asukkaiden raivoisasta vastustuksesta huolimatta. Noin 3 000 ihmistä sai lähteä kävelemään tunnelin tieltä. Tunneli rakennettiin alkujaan jalankulkijoiden ja hevosvetoisten kulkuneuvojen käyttöön ja tästä syystä sen kaksi kaistaa ovat kapeita vain 2,3 metrin leveydessään.

Alkuperäinen käyttötarkoitus saneli myös sen, miksi tunnelissa on pari suhteellisen tiukkaa käännöstä lähellä sen alku- ja loppupäätä: mutkat rakennettiin tunneliin, jotta hevoset eivät näkisi päivänvaloa turhan aikaisin ja innostuisi ryntäämään suuna päänä sitä kohti. Mutkat myös sallivat tunnelin väistää tärkeitä lastauslaitureita, jotka olivat rakentamisen aikoihin joen kummallakin puolella. Ja alkuperäisellä suunnittelulla on tietysti vaikutuksensa nykypäivän kalustoon: kovin pitkät ajoneuvoyhdistelmät eivät tiukoista mutkista selviä, joten autojen pituusraja kulkee kymmenessä metrissä.

Moottoriajoneuvot ottivat kuitenkin tilan haltuun hyvin pian. Alkuaikoina tunnelia käytti noin 2 600 kulkuneuvoa päivittäin, mutta 1950-luvun puolivälille tultaessa lukumäärä oli jo nelinkertaistunut yli kymmeneentuhanteen. Tätä nykyä tunnelia käyttää noin 34 000 autoa joka päivä. Lisäksi tunnelin läpi ajaa päivittäin noin 40 polkupyörää ja kävelee noin 20 jalankulkijaa (minä näin matkallani kaksi polkupyörää ja kaksi lenkkeilijää). Jalankulkijat ovat sen verran harvinainen näky tunnelissa, että yhdestä pakettiautosta piti pelkääjänpaikan pitäjän oikein kurottua avoimesta autonikkunasta ihmettelemään tätä suklaakasseineen etenevää kävelijää.

Vuonna 2003 Rotherhithen tunneli sai kyseenalaista kunniaa, kun se listattiin Euroopan kymmenenneksi vaarallisimmaksi tunneliksi kehnojen turvallisuusjärjestelyittensä vuoksi. Sittemmin tunneliin on asennettu muun muassa yhdeksän valvontakameraa, hätäpuhelimia ja sen ilmastointijärjestelmät on uusittu.

Loppupää siintää.

Tunneli viistää menemään enimmillään 23 metriä vedenpinnan alapuolella. Kun tunnelin kaksi kaistaa syövät jo melkein viisi metriä tunnelin leveyttä, siinä ei jalankulkijoille ja pyöräilijöille hirveästi tilaa jää. Autokaistojen kapeudesta johtuen pyöräilijät valitsevat turvallisuussyistä ajoväyläkseen mieluummin jalkakäytävän, toisin kuin normaaliliikenteessä maan pinnalla. Jalkakäytävät tunnelin molemmin puolin ovat nekin kapeat ja mekkala vilkkaasti liikennöidyssä tunnelissa aikamoinen, kun korkeutta tunnelilla on maksimissaan vain noin neljä ja puoli metriä. Tilan kapoisuudesta johtuen tunnelin nopeusrajoitus on alhainen: vain 32 km/h. Pakokaasun katkuja saa hengitellä yltäkyllin tietysti myös ja viimeisten satojen metrien kohdalla rupesikin jo kaipaamaan tuulenvirettä ja raitista ilmaa.

Jos ankeat tunnelikuvat kiinnostavat tylsistynyttä sielua, niin alla voi katsoa jonkun kuvaaman automatkan kyseisen tunnelin kautta.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/08/2012 Kategoria/t: Kaupunki

 

Avainsanat: , , , ,

Merimieskirkon joulumyyjäiset

Pyörähdin eilen päivällä Rotherhithessä joen etelärannalla suomalaisen merimieskirkon perinteisissä joulumyyjäisissä, jotka tänä vuonna järjestetään 19.–27. marraskuuta. Porukkaa oli paikalla kuin  pipoa; sisään joutui jonottaa jonkin aikaa, koska kaikki eivät mahtuneet kerralla sisään, joten tunkua oli säännösteltävä ovella.

Paikalla oli runsaasti ihmisiä — odottelin kuvan ottamista varten hiljaisempaa hetkeä, joten tämä kuva valehtelee. : )

Myyjäisissä oli perinteiseen tapaan ruokapuolta ja käsitöitä. Valitettavasti silmään ei osunut itse tehtyjä ruokia, piparkakkuja, torttuja jne. vaan kaikki oli valmista tavaraa. Tosin menekkinsä niilläkin täällä on: suomalaiset löytävät tiensä kirkolle muinakin aikoina suomalaisen ravinnon ja herkkujen perässä — kirkko pitää pientä kioskia tiloissaan ympäri vuoden. Sieltä saa suklaat, hapankorput, hernekeitot, HK:n siniset, karjalanpiirakat, leipäjuustot ja lakkahillot.

Mukaan irtosi suklaata, glögiä, ruisleipää, salmiakkia ja kasvishernekeittoa.

Olin harmillisesti juuri syönyt aamupalan ennen lähtöä, joten nälkää ei ehtinyt kehiä noin puolen tunnin yhdistetyllä kävely- ja junamatkalla. (Kun maanalaisella matkatessa joutui kävellä vähän pidemmän matkan kirkolle siellä päässä, aiemmin tänä vuonna avattu, laajennettu maanpäällinen Overground-juna vie nyt lähestulkoon kirkon ovelle).

Yläkerrassa tarjolla oli käsitöitä ja sivuhuoneessa lämmintä jouluruokaa. Alakerta oli omistettu lähinnä ruokatavaralle kauraryyneistä makkaraan.

Kirkon terassilla oli ulkoilmakeittiö, josta sai ostaa grillimakkaraa ja poronkäristystä perunamuusin kera sekä olutta (Lapin kultaa ja Stellaa) tai glögiä palanpainikkeeksi. Kun istuin ulkona jututtamassa Finn-Guildin eli Suomi-killan pääsihteeriä Ossia, poronkäristys loppuikin kesken. Ja kello taisi olla siinä vaiheessa vasta noin puoli kaksi!

Tuttuja koristeita pöytä täynnä.

Alakerrassa vierailijoita viihdytti ”elävä jukeboksi”, pianistinainen, joka otti vastaan joululaulutoiveita. Joulupukkikin tupsahti jossain vaiheessa paikalle, totta kai. Pääasiassa ihmiset olivat paikalla ostosten perässä ja tapaamassa tuttuja. Itse törmäsin sattumalta nykyään jo Helsinkiin palanneeseen Samuun, johon tutustuin viime vuonna kun Samu vietti vuoden kirkolla töissä ja itse olin vielä omassa työssäni Suomi-kuvioissa kiinni. Samulla on tosin ollut hieman vaikeuksia irrottautua Lontoosta, kun tänä vuonna on tullut käymään täällä jo muutaman kerran. : )

Suomalainen suklaa — varsin runsasmääräisenä — varasti alakerran keskuspöydässä ja viereisellä hyllyllä ihmisten huomion.

Tuotteet oli hinnoiteltu aika lailla pilviin, joten ei tuolla varastoja ihan joka kuukausi käydä täyttämässä. Pikkuriikkisiin ostoksiini upposi noin 30 euroa, mikä on aikamoinen hinta muutamasta tavarasta. Mutta aina silloin tällöin raaskii ruisleipää ja suklaata käydä hakemassa. Ja sitä ruisleipää kaipaisi kohta taas lisää: melkein puolet on tässä reilun vuorokauden aikana varastosta jo syöty. : )

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 21/11/2010 Kategoria/t: Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , ,