RSS

Avainsana-arkisto: RunKeeper

Töitä, töihin kävelyä ja kävelyä

Asetin itselleni vuoden alussa tavoitteeksi kävellä 1 500 kilometriä vuonna 2013. Huomenna paukahtaa 800 kilometriä rikki, joten yli puolivälin ollaan.

kavely

Reilu viikko sitten joka aamuinen työmatkakävelyni piteni reilulla kilometrillä, sillä siirryin firmassa toisen asiakkaan tiimiin ja tällä hetkellä koko tiimi tekee töitä asiakkaan toimistolla virallisen työnantajani tilojen sijasta. Nyt työmatkaa kertyy 7,2 kilometriä.

Uusi työpaikka on kivenheiton päässä Oxford Streetistä. Toimistotilat ovat aika hulppeat, mikä tietysti sopii kuvaan, kun kyse on yhdestä maailman menestyneimmistä yrityksistä (jonka nimeä en voi mainita sosiaalisessa mediassa, joten jääköön se siis tekemättä). Työnkuvani muuttui siinä mielessä, että teen projektinhallinnan (project management) sijasta nyt asiakashallintaa (account management), mikä toistaiseksi tuntuu vähemmän stressaavalta. Deadlinet ryskäävät herkeämättä kohti tässäkin työnkuvassa jatkuvasti, mutta omissa käsissä on vähemmän konkreettista vastuuta niiden toteutumisesta, kun itse teen vähemmän käytännön työtä kunkin projektin eteen. Tehtäväni on enemmänkin sitä, että patistan muita tekemään hommansa ajoissa ja pidän silmällä eri projektien vaiheita suhteessa lopulliseen aikarajaan.

Toisaalta joudu(i)n ikään kuin opettelemaan kokonaan uuden työn, sillä yhtään mikään ei toimi samoin kuin edellisen asiakkaani kohdalla, pienistä isoihin asioihin. Asiakkaan tuotteet ovat erilaisia. Mainonnan kieli on erilaista. Yrityskulttuuri on eri planeetalta. Ihmiset ovat kaikki uusia. En käytä projektinhallintajärjestelmää kuten ennen. Teen töitä eri palvelimella kuin ennen. Siirryin pöytäkoneesta läppäriin työn suuremman liikkuvuuden takia. Työtunnit kirjataan järjestelmään eri tavalla. Olen joutunut jopa opettelemaan sähköpostin hallinnan uudella tavalla: ei enää hoidettujen sähköpostien arkistointia alikansioihin pois edestä vaan kaikki sähköpostit on pidettävä Saapuneet-kansiossa, koska tässä tapauksessa tämä vain toimii paremmin — ja sähköpostivirta on niin suuri, että minulla menisi liian suuri osa päivästä viestien siirtelyyn, jos arkistoisin kaikki sähköpostit esim. projekteittain, kuten tein edellisen asiakkaan kohdalla jotta pysyin ajan tasalla hommien kanssa. Niinpä Saapuneet-kansiossani on tällä hetkellä noin 8 000 viestiä ja joka päivä tulee useampi sata lisää. Ylitsepursuavan inboxin kanssa on vain ollut pakko oppia elämään eikä parane suuremmin enää haikailla sen perään, että joskus Saapuneet-kansio oli minulle hyvin hoidettu ja trimmattu ”hoida nämä asiat tänään” -kansio. 😛

Vaikka toistaiseksi työ ei ole ollut stressaavaa, ensi viikosta alkaen seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan todella kiireisiä. Asiakas valmistelee uuden tuotteen lanseerausta (taikka muuta vastaavaa suurta tapausta — emme tiedä vielä mistä käytännössä on kysymys), mikä tarkoittaa tiivistä työtahtia ja pitkiä päiviä. Asiakas on lennättänyt luovat johtajansa ja editorinsa ympäri Euroopan kuukaudeksi Lontooseen tekemään töitä yhdessä saman katon alla. Projekti on ollut käynnissä suljettujen ovien takana jo reilun viikon, mutta meidän tiimimme siirtyy projektihuoneeseen vasta ensi viikosta alkaen. Projekti on ehdottoman salainen ja myös meitä sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Tästä syystä en tiedä projektin sisällöstä vielä mitään vaikka se samassa rakennuksessa jo pyöriikin. Ja sitten kun tiedän, siitä ei puhuta kuin oman tiimin sisällä ja tietysti asiakkaan kanssa — mutta vain niiden asiakaskontaktien kanssa, jotka projektihuoneessa seurana ovat.

Osa minusta odottaa sitä, että pääsen näkemään mitä tämä intensiivinen työskentely käytännössä on, sillä olen kuullut, että projektihuone on aivan oma maailmansa ja kun sieltä projektin päätyttyä kuoriutuu ulos, on erään kokeneemman kollegan mukaan ”muuttunut ihminen”. Toisaalta en odota pitkiä päiviä — työpäivien pituus on vähintään 10 tuntia kaikille projektiin osallistuville roolista riippumatta ja työviikot ovat vähintään kuusipäiväisiä. Tiimimme vetäjä teki edellisen vastaavan projektin ajan 16-tuntisia päiviä. Asiaan myös kuuluu, että jos työpäivä venyy ilta kymmeneen tai yli, saamme ottaa taksin kotiin ja asiakas maksaa. Joten pahimpaan on varauduttu asiakkaankin puolelta. Mutta vaikka pahin ja stressaavin skenaario toteutuisikin, kerran se vain kirpaisee. Vaikka sitten kirpookin sen viisi viikkoa putkeen.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/06/2013 Kategoria/t: Harrastukset, Työ

 

Avainsanat: , , ,

Vuosi vaihtuu

Niin vain livahti taas johonkin kokonainen vuosi!

2012 on henkitoreissaan, pari päivää on enää jäljellä. Kuten ei aiemmistakaan vuosista, ei mitään mullistavaa jää tästäkään käteen, ei hyvässä eikä pahassa. Joitakin kohokohtia se sentään toi mukanaan. Vanhemmat kävivät Lontoossa syksyllä ja nettituttujen kanssa oli tapaaminen tuolloin myös. Mukaan mahtui myös muutama ulkomaan reissu: Suomeen helmi-maaliskuussa, Ateenaan kesäkuussa ja Lanzarotelle joulukuussa. Kävin katsomassa näytelmiä ja musikaaleja noin kymmenisen kappaletta tänä vuonna. Muutaman mielenkiintoisen museon kolusin myös ja yhden elokuvan taisin käydä katsomassa.

Jossain vaiheessa vuotta kokeilin reilun kuukauden palvelua, jossa muutamalla punnalla sai töihin toimitettuna pienen napostelulaatikon, jossa oli neljää sorttia satunnaisia syötäviä, kuten pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, oliiveja ja tummaa suklaata. Olivat ihan mukavia viikottaisia herkkupaloja työlounaaksi, mutta luovuin siitä kuitenkin loppujen lopuksi. Pärjään työpäivän sillä banaanilla, joka on normaalisti lounaani, ja hätävarana on laatikossa aina myslipatukoita ja kuivattuja mansikoita. Halvemmaksikin tulee.

Luovuin myös LOVEFiLM-jäsenyydestäni jossain vaiheessa vuotta, muistaakseni kesän alussa. Vuokrasin postitse DVD:itä reilun vuoden ajan (kenties puolitoista), mutta läppärini DVD-asema ei ole enää uuden veroinen ja monet levyt jämivät katselun aikana, joten hinnalle ei enää saanut vastinetta koneen vuoksi. Lisäksi siinä oli tietysti se, että huomasin katselevani vain vähemmän ja vähemmän elokuvia ja sarjoja, joten yksi vuokralevy saattoi pölyttyä nurkissa jopa kuukauden ennen kuin sain sen katsottua ja palautettua postitse seuraavan vuokralevyn toivossa. Eipä siinäkään sitä vastinetta rahoille tule, kuukausimaksu kun juoksee joka tapauksessa.

Samoin tietokoneella pelaaminen väheni selvästi kuluneena vuonna, mikä on harmi. Töissä oli sen verran kiirettä, että pelien vaatima paneutuminen oli jotenkin liian kovan työn takana. Muutaman pelin ostin kuitenkin vuoden aikana, tuoreimpana niistä Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper ja Thief. Ensimmäisessä nimensä mukaisesti selvitellään Viiltäjä Jackin murhia Sherlock Holmesin roolissa. Ostin pelin, koska se oli halpa, ja ihan yleisestä mielenkiinnosta sillä peli sijoittuu asuinympäristööni, Whitechapeliin, jossa murhat vuonna 1888 pääosin tapahtuivat. Itse peli ei ollut mikään erikoinen. Thief on puolestaan peli, jossa hiiviskellään varkaan roolissa ympäriinsä — vaikuttaa tähän mennessä erittäin hyvältä ja pelaaminen jatkunee tänä viileänä ja pilvisenä viikonloppuna.

Töissä uudenlaista haastetta toi kolmen kesäkuukauden pätkä asiakkaan toimistolla kolme päivää viikossa. Tämä auttoi rakentamaan asiakassuhdetta aivan uudella tasolla, sillä olin osa heidän tiimiään pitkän ajan ja opin tuntemaan heitä ja heidän toimintatapojaan paremmin.

Olympialaiset onnistuin välttämään melkein kokonaan, paria sunnuntaista kävelyreissua lukuun ottamatta, jolloin jouduin maratonien vuoksi mutkittelemaan ohi suljettujen teiden. Olympialaisten alusta, eli heinäkuun lopulta lähtien, ryhdyin kävelemään töihin aamuisin välttääkseni ihmispaljouden (jota käytännössä ei sitten ollutkaan — metro oli olympialaisten aikaan hiljaisempi kuin normaalisti). Olenkin kävellyt sittemmin töihin poikkeuksetta joka aamu, satoi tai paistoi.

Joulukuun alussa hankin itselleni entisen puhelimen tehtyä tenän ensimmäisen älypuhelimeni, mikä oli erinomainen päätös: tavalliseen puhelimeen ei enää ole paluuta. Puhelimeni avulla voin muun muassa seurata liikuntaharrastustani, sillä loggaan RunKeeper-palveluun aamuiset työmatkani ja muut pidemmät kävelyt. GPS-paikannuksen avulla puhelimeni tallentaa reitin ja laskee sen pituuden sekä tallentaa myös matkaan kuluneen ajan. Lisäksi se kartoittaa nousujen kokonaismäärän ja arvioi kalorikulutuksen. Nyt tiedän esimerkiksi, että työmatkani on keskimäärin viisi ja puoli kilometriä, matka kestää keskimäärin 50 minuuttia ja olen joulukuun aikana kävellyt tähän mennessä sata kilometriä. Keskimääräinen viikkokävelyni on ollut noin 27 kilometriä pelkästään työkävelyjä, mikä on aikalailla enemmän kuin kokonaiskävelyni ennen työmatkakuntoilun aloittamista. Ennen kun kävelin lähinnä vain viikonloppuisin, ehkä yhteensä jonkun 10 kilometriä viikossa.

Ja tietysti älypuhelin on oiva esine internet-addiktille, nettiin kun pääse melkein milloin vain.

Ryhdyin myös pitämään silmällä mitä suuhuni pistän tammikuun alkupuolella, sillä edellisen työpaikan aiheuttama lohtusyömisen tarve oli saanut painon kipuamaan reippaasti yli lääkärin suositteleman määrän. Sittemmin paino on mennyt alas 12 kiloa. Vielä on matkaa jäljellä — jos vuonna 2013 saisin vielä noin 8 kiloa pois, olisin normaalipainon ylärajalla ja tyytyväinen (siitä voisi vielä ottaa 15 kiloa pois ja olisin edelleen normaalipainoinen, tosin se kuulostaa sulalta hulluudelta!). Tai ehkä voisin yrittää pudottaa 9–10 kiloa ensi vuonna; joulun ja uuden vuoden ajan ruokoton syöpöttely sekä aiemman lomareissun jäätelöt ja runsaat ateriat näkynevät ensi viikonloppuna vaa’alla! (Tänä viikonloppuna vaaka saa ihan rauhassa pölyttyä kirjahyllyn nurkkaan nojaten. Ja viikolla en vaa’alle jaksa/viitsi koskaan kiivetä.)

Siinäpä kai se. Ellen sitten unohda jotain olennaista, mikä on aina tietysti mahdollista. 😛 Uuden vuoden alkuun liittyy minulla myös perinteisesti blogin ulkoasun uudistaminen, kun uutta vuotta en yleensä muuten juhli. Joten se on hoidettu pois päiväjärjestyksestä nyt.

Hyvää uutta vuotta!

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 29/12/2012 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , , , ,