RSS

Avainsana-arkisto: sauna

Julkkisbongaus! (eli iloa pienistä asioista)

Bongasin viikko sitten lauantaina ensimmäisen vahvistetun julkkikseni Lontoossa. Aiemmin kuvittelin nähneeni Kyllä Jeeves hoitaa -sarjasta varsinkin vanhemman polven suomalaisille tutun Hugh Laurien St. John’s Woodissa, mutta en pysty sataprosenttisen varmasti sanomaan, että kyseessä oli juuri hän. Laurie on tuttu myös House-sarjasta, jota Suomessa on ilmeisesti näytetty jo useamman vuotta. (Olen täysin pihalla Suomen televisiosta kolmen ulkomailla asutun vuoden jälkeen, mutta myös siksi, että hankkiuduin omasta televisiostani eroon vuonna 2003.)

Eräs kaverini näki nappisilmäisen koomikko David Mitchellin pohjois-Lontoossa joskus viime vuoden puolella. Vierustoverini ja työkaverini toimistolta on nähnyt puolen vuoden aikana jo pari julkkista Covent Gardenissa lounastunnilla käydessään: muusikko Sealin ja näyttelijä Jude Lawn.

Oma bongaukseni meni myös koomikkokategoriaan: Sean Lock, joka tuskin Suomessa on juuri kenellekään tuttu. Minulle hän on tuttu Quite Interesting (QI) -televisiovisailusarjasta, jossa koomikot tai muuten sanan säilänsä hyvin teroittaneet ihmiset vastailevat mielenkiintoisiin ja usein mahdottomiin kysymyksiin aina ihastuttavan Stephen Fryn johdolla.

Alla pätkä QI:sta, Sean Lock ja David Mitchell vieretysten, aiheena juusto.

Sean Lockin huumori on joskus hieman äkäistä ja negatiivista, David Mitchell puolestaan purkaa ärsyyntymistään eri asioista hauskalla tavalla. Molemmat erittäin miellyttäviä ja hauskoja seurata.

*     *     *     *     *

Lennähdys Suomeen tapahtuu tänään. Edellisestä visiitistä onkin ehtinyt kulua jo kohta puolitoista vuotta. Pyörähdän läntisessä Suomessa viettämässä kourallisen päiviä; rauhaa ja hiljaisuutta on siis tiedossa pienellä paikkakunnalla. Lontoon seitsemisen miljoonaa asukasta vaihtuvat alle viiteen tuhanteen.

Saunassa käyntiä odotan kovasti. Luulen, että tässä saattaa olla takana nyt elämäni pisin pätkä ilman saunaa (riippuen siitä kuinka vanha olin ensimmäisen saunakäynnin aikaan). Samoin elän toivossa, että jonain päivänä ruokana olisi äidin tekemiä perunoita ja makkarakastiketta!

Suunnittelen myös leipovani jotakin — asuntomme uuni on kaasu-uuni, joka ei toimi kunnolla. Sen saa kyllä jonkun aikaa vääntämällä päälle, mutta pois päältä sitä on hankalampi saada. Sen sai kämppikseni huomata pari viikkoa sitten illalla, kun yritti paistaa iltaruoaksi pitsaa. Hän luuli saaneensa uunin pois päältä ja meni huoneeseensa, mutta jonkun ajan päästä vessassa käydessään havahtui siihen, että koko kämppä haisi kaasulta. Hän tuli sitten kolkuttelemaan ovelleni ja yritimme yhdessä saada uunin kaasunsyöttöä pois päältä. Lopulta jouduin mennä iltamyöhään hakemaan naapurin apuun, koska emme tienneet missä kaasun pääkytkin asunnossa on. (Ainut kämppis, joka uunia osaa käyttää oli yötöissä sairaalalla eikä vastannut puhelimeen.) Naapuri luultavasti onnistui saamaan uunin pois päältä, mutta käänsimme pääkytkimen pois päältä varmuuden vuoksi joka tapauksessa. Itse en ole koskaan uunia käyttänyt, koska en edes saa sitä päälle, enkä usko, että kämppiksenikään yrittää toista kertaa. Sairaanhoitajakämppikseni on nyt pari viikkoa tapellut vuokraisännän kanssa uuden kaasulieden ostamisesta. Vuokraisäntä kun on pihi kuin mikä. Mutta olisihan se mukava, jos talossa olisi turvallinen uuni, jota kaikki pystyvät käyttämään. Saa nähdä milloin sen saamme. Vuokraisäntä on tosin kieltäytynyt ostamasta uutta: saamme käytetyn sitten kun hän sellaisen käsiinsä saa. Että näin ihastuttava vuokraisäntä meillä!

Mutta niin. Leipomaankin pitäisi Suomessa päästä. Myös siksi, että tulin vähän luvanneeksi työkavereille leipomustuliaisia Suomesta. Lupaus kai tulee pitää. 😀

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/02/2012 Kategoria/t: Arki, Kaupunki

 

Avainsanat: , , , , , ,

Ihana syntymäpäivä

Kello on nyt noin kymmenen illalla ja vietin juuri kenties parhaan mahdollisen syntymäpäiväiltani.

Vuokraemäntäni ja isäntäni lähtivät tänä aamuna kesäksi pois maasta, joten asustan talossa nyt yksin seuraavat kaksi kuukautta. Nautin siitä jo nyt: ehdin asua Jyväskylässä omillani kymmenisen vuotta ja pidän yksin olosta ja rauhasta. On mukava tulla kotiin tyhjään taloon raskaan työpäivän jälkeen. Juhlistin uudistunutta itsenäisyyttäni töistä tultuani siivoamalla jääkaapin ja lämmittämällä saunan.

Istuin pitkään saunassa — ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen — kera VB-pulloni ja nautin elämästä. Oli ihmeellinen tunne olla pikkuisessa kahden hengen saunassa ja heittää vettä pienelle kiukaalle pikkuruisesta kiulusta pienen pienellä kauhalla. Siinä kun suljin silmäni pimeässä saunassa ja nojasin seinään, mietin mielessäni, että ympärilläni on noin kahdeksan miljoonaa ihmistä, jotka olivat sillä hetkellä niin, niin kaukana.

Saunan jälkeen pistin hameen ja hihattoman topin päälle ja menin ulos leppoisaan, hämärtyneeseen kesäiltaan vilvoittelemaan. Kävelin rauhallisen kotikatuni päähän, jossa on penkki ja tuhkakuppi, isuin alas ja poltin tupakan. Katselin matkustajalentokoneen lentoa taivaalla. Kuuntelin, kun muutaman kymmenen metrin päässä kulmankaupan myyjä sulki liikkeen ja veti metallisen turvakaihtimen julkisivun eteen. Sitten kävelin takaisin kotiin ja tein mikrossa juustovoileipiä.

Nyt istun syömässä toista leipäpalaani ja mietiskelen, miten mukava tässä onkaan olla.

Täytyy kai vielä käydä profiilisivulleni päivittämässä iäksi 29 vuotta. Ettei tule kerrottua epätotuuksia.

Ja kupin lämmintä kaakaota voisin myös tehdä, jälkkäriksi.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/06/2009 Kategoria/t: Arki, Kaupunki

 

Avainsanat: , ,