RSS

Avainsana-arkisto: SETA

Presidenttiä äänestämässä

Suomen suurlähetystö Lontoossa pitää ovensa auki iltakahdeksaan torstaisin ennakkoäänestysten aikaan, joten kävin siellä töiden jälkeen molemmilla äänestyskierroksilla piirtämässä numeron lappuun. Viikonloppuisin kun jonot venyvät pitkiksi — ensimmäisen kierroksen aikana suurlähetystö ilmoitti Facebook-sivullaan jonon olevan noin 45 minuuttia lauantaina. Viikonloppuna lienee parempaakin tekemistä kun seisoa jonossa. 😛

Oma valintani molemmilla kierroksilla oli varsin helppo. Helsingin Sanomat uutisoivat tänään otsikolla Ulkosuomalaiset: rasismimaine pilaa Suomi-kuvaa, että ”[t]ärkeimmäksi aiheeksi ulkosuomalaisten [äänestys]valinnoissa nousi ihmisoikeuksien edistäminen maailmalla. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat vienninedistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja rauhansovittelu kansainvälisissä kriiseissä”. Näiden perusteella voisi kuvitella, että Haavisto on ykkössuosikki meille ulkosuomalaisille. Niin oli ainakin minulle, ja saman kakkosen sai onneksi raapustaa lappuun toisellakin kierroksella.

Suomen tasavallan presidentti on ulkopoliittinen johtaja yhdessä valtioneuvoston kanssa, sanoo perustuslaki. Haaviston kansainvälinen kokemus on varsin kunniotusta herättävä. Siinä missä Niinistön kokemus kansainvälisissä tehtävissä painottuu pankkialalle ja rahoitustoimintaan, Haavisto ”johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–” (Juuso Koposen artikkeli Facebookissa 23.1.2012).

Koponen kertoo edelleen, että ”Ulkopolitiikka-lehti pyysi vuonna 2009 neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä. Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla. Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti. Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut.”

Suomen tasavallan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö. Haaviston vastustajien kommentit siitä, miten sivari ei voi toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä ovat, Waltarin sanoin, lähinnä kärpäsen surinaa korvissa. Varsinkin kun ylipäällikkönä on viimeiset 12 vuotta ollut nainen, joka ei ole myöskään asepalvelusta suorittanut. Siviilipalvelusmieheksi Haavistolla on kuitenkin komea saavutus: hän on saanut sotilasansiomitalin työstään kriisialueilla.

Samoin Haaviston vastustajat saivat netissä aikaan pienen myrskyn vesilasissa, kun he ymmärsivät väärin Haaviston tittelin ”Visiting Professor” niiltä ajoilta, jolloin hän luennoi Bristolin yliopistossa. (Englanniksi ’professor’ ei tarkoita samaa kuin suomen kielen sana ’professori’, mitä tittelin muka väärinkäytöksestä vauhkonneet eivät tuntuneet tietävän.) Edelleen Haavistoa parjataan yliopistotutkinnon puutteesta, mikä tuntuu olevan vahvasti suomalainen ilmiö: pätevyyttä mitataan edelleen herkästi tutkinnolla, ei osaamisella ja kokemuksella. Kuitenkin meillä on, tai on ollut, politiikassa muun muassa ylioppilaat Tarja Filatov ja Jouni Backman ja vailla edes ylioppilastutkintoa esimerkiksi Eero Heinäluoma ja Lauri Ihalainen. Eikä sovi unohtaa sitä, että korkeakoulututkinto ei ole edellytys presidenttinä toimimiselle.

Kaikista turhinta tuntuu olevan negatiivinen puuttuminen Haaviston seksuaaliseen suuntautumiseen. Tällä ei ole käytännössä mitään merkitystä presidentin toimen hoitamisessa, sillä presidentti ei tee työtään sänkykamarin puolella, eikä sillä, missä penis käy (tai on käymättä) tai mitä vagina vastaanottaa (tai on vastaanottamatta), ole ulko- tai sisäpoliittista painoarvoa. Se, että joku metsäläinen kokisi homoseksuaalisen presidentin häpeäksi maalle on hänen ongelmansa. Islannissa hävetään pääministeri Johanna Sigurdardottiria, Britanniassa ministeri Ben Bradshaw’ta ja yhtätoista kansanedustajaa, Ranskassa kulttuuriministeri Frédéric Mitterrandia, Saksassa ulkoministeri Guido Westerwelleä, ja niin edelleen. Kansalaiset yllä mainituissa Euroopan maissa varmasti suoranaisesti kiemurtelevat häpeäntuskissaan päivästä toiseen, eivät oikein tiedä miten päin olisivat.

Jos presidentin vähemmistöseksuaalisella suuntautuneisuudella jotain merkitystä on, on se käytännössä nyky-Suomen tilanteessa positiivista: ulkosuomalaisten HS:n kyselyssä mainitsema — vieläpä oma-alotteisesti, siitä ei ollut erikseen kysymystä — ongelmakohta, suvaitsemattomuuden nousu Suomessa, osoittautuisi kyseenalaiseksi. Ei kansa sentään täysin suvaitsematon voi olla, jos kykenevät tukemaan ja kannattamaan homoseksuaalia valtionpäämiestä. Samoin tämä lähettäisi vahvan positiivisen viestin kaikille Suomen seksuaalivähemmistöille (ja miksei ulkomaidenkin seksuaalivähemmistöille, jotka jotain Suomesta tietävät) siitä, miten heidän oma lasikattonsa voi myös alkaa murtua. Ruotsissa tutkimusten mukaan lesbo- ja bi-naiset yrittävät itsemurhaa yli kolme kertaa useammin kuin heteronaiset ja homo- ja bi-miehet lähes neljä kertaa useammin verrattuna muihin nuoriin. Transseksuaalinuorten keskuudessa tutkimuksen mukaan itsemurha-ajatuksia esiintyi jopa 65 prosentilla vastanneista ja itsemurhayrityksiä yli neljänneksellä, kertoo Suomen SETA. Nämä nuoret, jos ketkään, tarvitsevat positiivisia viestejä siitä, että heidän kaltaisensa vähemmistön edustaja hyväksytään. Olisi varsin sydäntä lämmittävää, jos voisimme lähettää Haaviston valinnalla viestin myös niille perussuomalaisille, jotka ovat keksineet vääntää suvaitsevaisuudesta uuden haukkumasanan: ’äärisuvaitsevainen’. Voi siis suvaita vähän, ja joitakin heidän hyväksymiään kohteita, mutta jos suvaitsee ”liikaa”, on jo jonkinmoinen fundamentalisti. Taidan olla ’äärisuvaitsevainen’ itsekin — paitsi silloin kun pitäisi suvaita suvaitsemattomuutta.

Jännät paikat on siis viikon päästä. Mutta vaikka Haavistosta ei presidenttiä tällä kertaa tulisikaan, hänen kansainvälinen uransa jatkuu varmasti menestyksekkäästi edelleen.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/01/2012 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,