RSS

Avainsana-arkisto: Southwark

Katu Lontoossa: Mandela Way, Bermondsey

Bermondsey sijaitsee Thamesin eteläpuolella, Southwarkin hallintoalueella. Noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä Elephant & Castlen metroasemalta itään päin haarautuu isommalta päätieltä pienempi katu nimeltä Mandela Way.

Mandela Wayn alkupää Bermondseyssä.

Mandela Wayn alkupää Bermondseyssä.

Katu ei itsessään ole mitenkään erikoinen: katu on kapea ja hiljainen, sen varrella on pari riviä vaatimattomia ruskeita tiilitaloja. Erikoista sen sijaan on kadun päässä olevalla pienellä kitumaalla heinikon keskellä lepäävät 30 tonnia terästä: paikalla seisoo vanha panssarivaunu.

Tankin omistaja on nimennyt sen Stompieksi. Panssarivaunu on nimetty Stompie Moeketsi Seipein mukaan, 14-vuotiaan eteläafrikkalaispojan, joka oli aktiivinen apartheidin vastustaja ja jonka Nelson Mandelan ex-vaimon Winnien henkivartija kidnappasi ja murhasi 1980-luvun lopulla. Stompie on siis sopivasti paikallaan Mandela Wayllä.

Panssarivaunu pilkistää pensaasta.

Panssarivaunu Stompie pilkistää pensaasta.

Mandela Wayn panssarivaunu on neuvostoliittolainen, pääosin toisen maailmansodan aikaan tuotannossa ollut keskiraskas T-34, jonka suunnitteli alun perin makeiskondiittorin työstä insinööritielle lähtenyt Mihail Koshkin. Vuonna 1898 syntynyt Koshkin kuoli keuhkokuumeeseen syyskuussa 1940. Tähän tautiin Koshkin sairastui raastavalla 2 000 kilometrin vaunumatkallaan läntisessä Neuvostoliitossa loppukeväästä 1940. Koshkin kiisi panssarivaunullaan (huippunopeus 55km/h) mammuttimaisen matkan Ukrainan Harkovasta Moskovaan, Moskovasta Mannerheim-linjalle, sieltä Valko-Venäjälle Minskiin ja edelleen Ukrainaan, Kiovan kautta takaisin Harkovaan.

Kuvateksti tähän.

Stompien kavereina on pari graffititaiteilijan työtä. Sienipilviteoksen nimi on We All Fall Down (Me kaadumme kaikki) ja sen on tehnyt katutaidetaiteilija nimeltä Mantis. Arofish-nimellä kulkevan graffititaiteilijan lentäjätyö on puolestaan nimeltään Eject and Survive (Käytä heittoistuinta ja selviä hengissä).

T-34 oli toisen maailmansodan aikaan kova pala saksalaisille, jotka Operaatio Barbarossan tuiskeessa Neuvostoliittoon hyökätessään saivat huomata, etteivät heidän aseensa pysty T-34:n panssaria läpäisemään. Ja Neuvostoliitolla oli valtava arsenaali T-34-tankkeja: vuoden 1945 loppuun mennessä niitä oli valmistettu maassa lähes 60 000 kappaletta ja myöhemmin niitä rakennettiin vielä lisää, myös muiden maiden tehtailla. Vuonna 1944 Saksan itärintamalla noin kolmeasataa Panther-tankkia oli vastassa moninkertainen määrä neuvostotankkeja; Neuvostoliitto tuotti uusia T-34-panssarivaunuja tuolloin 1 200 kappaleen kuukausivauhdilla.

Tankki muuttaa väritystään vähän väliä.

Bermondseyn T-34 sai tämänhetkisen vaaleanpuna-valkoisen ulkomuotonsa keväällä 2009. Tankin väritys muuttuu aina välillä.

Samaista panssarivaunua on aikoinaan ollut käytössä myös Suomessa, kun toisen maailmansodan aikaan saatiin sotasaaliiksi viisitoista T-34:sta. Suomessa näiden Sotkaksi kutsuttujen vaunujen käytöstä luovuttiin 1960-luvun alussa, mutta monissa maissa T-34-panssarivaunuja oli käytössä vielä 90-luvun puolivälissä. Joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi Pohjois-Korealla olisi niitä edelleen käytössään.

Rauhaa ja rakkautta.

Rauhaa ja rakkautta.

Britanniassa kyseinen panssarivaunu ei kuitenkaan koskaan ole ollut oikeassa sotilaskäytössä. Tämä Mandela Wayn yksilö saapui alun perin maahan neuvostoarmeijan poistona Tšekkoslovakiasta tekemään elokuvaroolin.

Mandela Wayn T-34 on monta asiaa yhtä aikaa: pala sotahistoriaa, elokuvaproppi, lahja lontoolaisisältä 7-vuotiaalle pojalleen ja poliittinen viesti. Se on myös eräänlainen kapinan symboli.

Bermondseyn tankki on seissyt paikallaan eteläisessä Lontoossa vuodesta 1995 ja sen omistaa aivan lähistöllä asuva keski-ikäinen kiinteistöjen kehittäjä nimeltä Russell Gray. Sotahistoriasta kiinnostunut Gray hankki ”Prahan kevään” aikaan 1960-luvun lopulla neuvostomiehityksen käytössä olleen tankin maatilkulleen, johon hän ei ollut saanut paikallisilta viranomaisilta rakennuslupaa. Gray osti tankin kenttiläiseltä käytöstä poistettujen sotakalustojen myyjältä 7 000 punnalla (eli silloisessa rahassa noin 45 000 Suomen markalla). Paria kuukautta aiemmin tankki oli ollut mukana Ian McKellenin tähdittämässä modernissa Shakespeare-adaptaatiossa Richard III.

Rakennuslupaa ei siis irronnut, mutta Graylle oli kuitenkin myönnetty lupa laittaa maapalalle ”tankki”. Viranomaiset tosin luulivat kysessä olevan likavesitankin. Rakennusluvan myöntämisen nihkeydestä viranomaisille suivaantunut Gray suuntasi tankkinsa kanuunan osoittamaan kohti mainittuja päättäjiä. Panssarivaunu onkin uhannut Southwarkin viranomaisia jo neljätoista vuotta.

Lapset pyörivät piirissä sienipilven ympärillä.

Lapset pyörivät piirissä sienipilven ympärillä. Tämän kuvan on luonut katutaidetaiteilija (hänenlaisiaan jotkut tahot kutsuvat myös "töhrijöiksi") nimeltä Mantis.

Tankki on esillä myös käynnissä olevan Irakin sodan viidennen syntymäpäivän kunniaksi sävelletyn kappaleen ”Happy Birthday, War” musiikkivideolla. Kappaleen takana (ja sen esittäjänä) on brittiläinen muusikko ja stand up -koomikko Mitch Benn. Kappale on kuitenkin vain näennäisen leppoisa: se on vahvan kriittinen kannanotto Irakin sotaa vastaan.

Nykyisessä pinkissä asussaan tankki on ollut vasta vähän aikaa ja onkin odotettavissa, että se saa pian taas uuden maalipinnan. Sen verran negatiivista huomiota nykyinen huolimaton roiskaisumaalaus on nimittäin nettipiireissä saanut.

Eikä mikään ihme, kun katselee kuvia tankin menneistä vuosista. Tankin ulkonäkö nimittäin muuttuu vähän väliä, joko graffitien maalaajien toimesta tai sitten taiteilijoiden toimesta. Alla on kokoamani Wikimedia Commons/Copyleft -kuvasarja tankin vaiheista. Kuvat on otettu aikajärjestyksessä maaliskuussa ’05, heinäkuussa ’05 ja maaliskuussa ’09. Itse otin kuvani huhtikuussa, joten kuukaudessa mentiin aikalailla erinäköiseen tankkiin. Harmi kyllä. Nykyistä edeltävä maalipinta oli nimittäin aika upea.

Valokuvaajina ylhäältä alas: David Edgar, Paul Egan ja Eugene Goh.

Valokuvaajina ylhäältä alas: David Edgar, Paul Egan ja Eugene Goh.

Ties vaikka olisi tankki ehtinytkin jo taas muuttaa muotoaan — onhan siitä jo kuukausi ehtinyt vierähtää, kun panssarivaunun kuvaamassa kävin.

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 25/05/2009 Kategoria/t: Kaupunki, Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,