RSS

Avainsana-arkisto: Star Trek

Amhara

Käännös- ja kielipalvelualan työssäni on se kiinnostava puoli, että joka päivä pääsee tekemisiin erilaisten kielten kanssa. Entisenä kielitieteen opiskelijana se on tietysti nörttimielessä mielenkiintoista. Työkavereina minulla on muutama britti, italialainen, espanjalainen, tanskalainen, pari saksalaista, puolalainen, virolainen, ruotsalainen ja latvialainen. Tämän lisäksi on tietysti päivittäiset kontaktit asiakkaisiin ja palveluntarjoajiin ympäri maailman.

Hoidin viime viikolla ensimmäisen projektini amharan kieleen ja täytyy myöntää, että kielitieteilijänörtti minussa hihkui innosta, kun sain käännöksen viimein käsiini kääntäjältä.

Osa kielistä on ”käsiteltävissä”. Vaikka ei sinänsä osaisi espanjaa tai saksaa, joitakin sanoja ymmärtää joka tapauksessa esimerkiksi englannin kautta. Monet näiden kielten sanoista ovat myös läheistä sukua mm. suomen sivistyssanoille esimerkiksi latinan välityksellä, joten niitä voi ymmärtää yhteisen ”välikäden” kautta.

Samoin esimerkiksi eri afrikan kieliä voi pikku hiljaa oppia ”ymmärtämään”, koska ne käyttävät latinalaisia aakkosia. Olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta töitä valtavan projektin parissa, jossa englannin kielipareina on ollut kuusi Intian kieltä (mm. tamil ja kannada) sekä kourallinen afrikkalaisia kieliä kuten zulu ja xhosa. Siinä kun dokumentteja käy läpi, oppii väkisinkin tunnistamaan joitakin sanoja, kuten esimerkiksi sen, että englannin sana ”please” kääntyy setswanaksi muotoon ”tsweetswee” tai että ”gender” (sukupuoli) on ”bong”.

Kielissä on tietysti valtava määrä sellaisia, joista kieltä tuntematon ei saa juuri mitään käsitystä, kuten muun muassa heprea. Kiinan kieli on myös yksi niistä. Merkistö on vieras, eikä siitä ymmärrä mitään vaikka kuinka tekstiä lukisi. Silmäni ei ole vielä edes harjaantunut tekemään eroa yksinkertaistettujen ja perinteisten kiinan merkkien välillä, vaikka joskus osunkin oikeaan. Yleensä joutuu kuitenkin varmistamaan asian luottokääntäjältä, jos asiakas ei erikseen mainitse, onko lähtökieli esimerkiksi kiinasta englantiin perinteisin vai yksinkertaistetuin merkein kirjoitettu. Lisäksi kaikki kiinan kielen kääntäjät eivät käännä perinteisille merkeille, joten tekstiä on turha heille lähettää, jos asiakas haluaa käännöksensä kiinaan nimenomaan perinteisin merkein kirjoitettuna.

Amharan kieli on outoudessaan omaa luokkaansa. Sitä puhutaan lähinnä Etiopiassa ja se on seemiläinen, eli afroaasialainen kieli. Seemiläisiin kieliin kuuluvat myös mm. arabia, heprea ja tigrinja (toinen Eritrean pääkielistä), aramea, sekä lukuisat kuolleet kielet kuten foinikia, akkadi ja puuni.

Olen lähes viikottain tekemisissä amharan kanssa, sillä eräs asiakkaistamme tarvitsee säännöllisesti amharan kielen tulkkia. En ole kuitenkaan koskaan itse kuullut amharaa puhuttavan, ja kirjoitetussa muodossa siis törmäsin siihen ensi kertaa viime viikolla.

Kun näin amharankielisen dokumentin ensimmäistä kertaa, ensimmäinen ajatukseni oli Star Trek ja Klingonin kieli. Eräs työkaverini puolestaan ajatteli ensimmäisenä Tarua sormusten herrasta ja haltijoiden kieltä. (Tosin minusta esimerkiksi intialainen telugu näyttää enemmän haltijoiden kieleltä kuin amhara, varsinkin jos sitä katselee ylösalaisin. :P) Amharan kirjaimisto on kuin ulkoavaruudesta. Tai tulos siitä, kun luolamaalaukset yhtäkkiä olisivat muuttuneet kirjoitukseksi.

Ote amharankielisestä tekstistä.

Koeta siinä sitten pähkäillä missä on verbi ja missä substantiivi. Ei onnistu.

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 18/11/2010 Kategoria/t: Työ

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Teatterielämys lauantaina

Koin yhden elämäni hienoimmista elämyksistä nyt menneenä lauantai-iltana.

Olen ollut jo vuosikaudet Samuel Beckett -fani. Erityisesti hänen näytelmänsä Godot — huomenna hän tulee (En attendant Godot / Waiting for Godot) noin 60 vuoden takaa on ollut minun suosikkejani. Se oli jollain tasolla tajunnanräjäyttävä kokemus, kun sen televisiosta ensi kertaa näin. Samoin kuin Uuno Kailaan runot, jotka kolahtivat minuun yläasteella — joskin hieman kevyemmin kuin Beckett.

Se taisi olla tuossa joskus 2000-luvun alussa, kun Yle esitti Samuel Beckettin näytelmätuotannon sarjana. Se oli yksi niistä harvoista ajanjaksoista elämässä, jolloin koin television tarpeelliseksi; seurasin näytelmiä innoissani. (En ole aivan varma asiasta, mutta saattaa olla, että näytelmät on esitetty Ylellä tähän mennessä pariinkin otteeseen. Muistelisin, että ne tulivat jonain kesänä vielä uusintoina.)

Kuva Royal Theatre Haymarketin sisäänkäynnillepäin näytelmän väliajalla.

Kuva Theatre Royal Haymarketin sisäänkäynnille päin näytelmän väliajalla.

Kun huomasin eräässä taidegalleriassa ohimennen tiedotteesta, että Waiting for Godot esitetään täällä Lontoossa tänä kesänä, päätin, että minun oli se nähtävä, keinolla millä hyvänsä. Pettymys oli karvas, kun huomasin olevani kuukauden myöhässä: näytelmää ei enää esitetty. Joitakin viikkoja myöhemmin eräs kaverini kuitenkin huomasi, että näytelmä pyörii yhä, toisin kuin gallerian tiedotelappunen kertoi. Kenties esityksiä oli tullut lisää. Paria päivää myöhemmin menin teatterille ostamaan itselleni lipun.

Tästä Lontoon Waiting for Godot -tuotannosta erityislaatuisen tekee se, että sen pääosissa ovat kaksi maailmanluokan näyttelijää, joiden kasvot ovat kuta kuinkin kenelle tahansa tutut. Ensimmäisen osalta luultavimmin Star Trekistä, toisen osalta Taru sormusten herrasta -elokuvista, tai molempien kohdalla X-Men -elokuvista. Näytelmän pääosissa ovat siis Patrick ”Kapteeni Jean-Luc Picard” Stewart ja Sir Ian ”Gandalf” McKellen.

Näytelmän juliste.

Näytelmän juliste.

Näytelmässä muita osia esittävät kirjailijanakin tunnettu Simon Callow ja Ronald Pickup, joka nähdään mm. Jerry Bruckheimerin tulevassa elokuvassa Prince of Persia, joka perustuu samannimiseen tietokonepeliin. Jotta lapsinäyttelijöiden illat eivät kävisi liian raskaaksi, nimettömän Pojan pientä roolia näyttelevät vuorotellen eri iltoina neljä eri 11-vuotiasta poikaa.

Ian McKellen on Estragon eli Gogo. (Kuva teatterin julkaisemasta vihkosesta.)

Ian McKellen on Estragon eli Gogo. (Kuva teatterin julkaisemasta vihkosesta, jonka ostin muistoksi.)

Patrick Stewart on Vladimir eli Didi. (Kuva teatterin julkaisemasta vihkosesta.)

Patrick Stewart on Vladimir eli Didi.

 

Simon Callow on Pozzo.

Simon Callow on Pozzo.

 

Ronald Pickup on Lucky. (Kuva teatterin julkaisemasta vihkosesta.)

Ronald Pickup on Lucky.

Näytelmän lavasteet olivat yksinkertaisuudessaan hienot ja itse teatteri upea. Alla olevan kuvan nappasin ennen näytelmän alkua. Oletin, että kuvaaminen on kiellettyä, siksi en roiskinut kameraani ympäriinsä ja koettanut saada kuvia koko teatterista. Mutta jonkinlaisen kuvan tästäkin otoksesta saa.

Theatre Royal Haymarket. Se sijaitsee lähellä Piccadilly Circusta.

Theatre Royal Haymarket. Se sijaitsee lähellä Piccadilly Circusta.

Theatre Royal Haymarket on Lontoon kolmanneksi vanhin teatteri. Se on peräisin vuodelta 1720, mutta alkuperäinen rakennus korvattiin uudemmalla sata vuotta myöhemmin. Joten ikää tällä teatterivanhuksella on jo lähestulkoon 200 vuotta. Yleisöä teatteriin mahtuu 888 henkeä.

Tämän vuosituhannen puolella teatterin lavalla on nähty mm. Helen Mirren, Judi Dench, Ralph Fiennes, Rob Lowe ja Luke Perry (jonka tähdittämän näytelmän aikana osa katosta sortui kesken esityksen; kenties teatterillakin oli jotain Beverly Hills 90210:aa vastaan).

Ian McKellen ja Patrick Stewart ovat tehneet ennenkin yhteistyötä: näytelmässä Every Good Boy Deserves Favour, X-Men -elokuvissa ja nyt Beckettin parissa.

Ian McKellen ja Patrick Stewart ovat tehneet ennenkin yhteistyötä: Tom Stoppardin näytelmässä 'Every Good Boy Deserves Favour' vuonna 1977, X-Men -elokuvissa ja nyt Beckettin parissa. (Kuva teatterin julkaisemasta vihkosesta.)

Itse näytelmän ohjaus jäi mielestäni toiseksi Michael Lindsay-Hoggin televisiolle vuonna 2001 ohjaamalle versiolle. (Joka kuului aiemmin mainitsemaani Ylen lähettämään Beckett-sarjaan ja joka löytyy pätkissä myös YouTubesta.) Haymarket-tuotannon ohjaaja Sean Mathias on pitkän linjan ohjaaja, mutta mielestäni hän otti näytelmän kenties hieman liian kevyesti.

Waiting for Godot on toki hauska näytelmä kaikessa synkkyydessäänkin, mutta Mathiaksen ohjauksessa komiikka oli mielestäni hiukkasen liikaa pinnalla. Paremminkin se olisi sopinut kuplimaan pinnan alle, pilkistämään silloin tällöin absurdin asetelman takaa, tarjoamaan helpotusta epätoivoon. Nyt komiikkaa irrotettiin välillä hieman halvanlaisesti muun muassa Pozzon vaikeuksilla istua alas normaalisti. Ja ikävä kyllä yksi näytelmän koomisimmista hetkistä — sanaa ’kriitikko’ käytetään äärimmäisenä haukkumanimenä — ei ollut ajoituksensa puolesta ja haukutun henkilöhahmon liioitellun reaktion vuoksi täysin kohdallaan. Hillitympi ote olisi mielestäni toiminut paremmin.

Toisaalta näyttelijäkaartista paistoi esille se, että he nauttivat lavalla olemisesta. Simon Callow Pozzona oli muutamista halvoista nauruista huolimatta erinomainen: värikäs, pramea ja yliampuva, riemastuttavalla tavalla sirkustirehtöörimäinen. Ian McKellen heitti juurilleen uskollisesti pohjoisenglantilaisen aksentin valloilleen. Yksin Patrick Stewartin vaikuttavan äänen kuuleminen livenä oli hieno kokemus. Ja Ronald Pickup alistettuna Luckyna veti puoleensa kaiken sen säälin, jota tuon kaltainen hahmo vain voi puoleensa vetää.

Sir Ian McKellen ja Patrick Stewart: Waiting for Godot (Theatre Royal Haymarket, 1.8.2009).

Sir Ian McKellen ja Patrick Stewart: Waiting for Godot (Theatre Royal Haymarket, 1.8.2009).

Kovin olen onnellinen, että tämän näytelmän pääsin näkemään. Pulitin lipusta enemmän kuin mielelläni sen tarvittavat 25 puntaa — se oli pieni hinta kokemuksesta, joka jää mieleen pysyvästi. Ja samalla se oli tehokas muistutus siitä, miksi nautin Lontoosta niin suuresti: juuri tällaisten tarjolla olevien ainutkertaisten elämysten ja mahdollisuuksien vuoksi.

Seuraava tiedossa oleva teatterireissu on Sister Act -musikaali (eli musikaaliversio Whoopi Goldbergin 1990-luvun alussa tähdittämästä elokuvasta Nunnia ja konnia) ensi kuun alussa. Voitin matkapuhelinoperaattorini kuukausiarvonnassa kaksi lippua yhden hinnalla -diilin. Nyt vain pitää saada joku lähtemään kaveriksi!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 06/08/2009 Kategoria/t: Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,