RSS

Avainsana-arkisto: suomalainen

Entävä hollantilainen

Juttelin marraskuussa erään vientityötä tekevän kustantajan kanssa suomalaisten vaikeudesta myydä itseään maailmalla. En tiedä puuttuuko suomalaisilta luovuutta, halua vai uskallusta, mutta jostain syystä moni suomalaisanti jää maan rajojen sisäpuolelle. Nostin kustantajan kanssa käymässäni keskustelussa esimerkiksi letut, tai kuten niitä meilläpäin kutsutaan, lätyt.

Joku innokas suomalainen yrittäjä olisi nimittäin voinut ponnistaa ulkomaille ja lanseerata letut, nuo ”suomalaiset pannukakut”, ja pistää rahoiksi samalla kun ihmisten tietoisuus Suomesta lisääntyy.

Mutta kukaan ei sitä tehnyt. Ei siis kukaan suomalainen. Hollantilaiset sen sijaan sen tekivät, täällä Lontoossa jo vuonna 1958. Maailmalla on laajemminkin tuttu käsite ”hollantilainen pannukakku”, joka on käytännössä aivan sama asia kuin suomalaiset letut. Lontoossa on pieni ketju My Old Dutch Pancake House, jossa näitä lettuja myydään neljässä eri ”pannukakkutalossa” ympäri keskistä Lontoota hyvään (= kalliiseen) hintaan. Menu sisältää myös muita hollantilaisherkkuja, sekä suolaisia että makeita. Lettuja samoin saa sekä suolaisella että makealla täytteellä.

Kävin yhdessä niistä aamiaisella syksyllä. Otin letun marjahillokkeella ja jäätelöllä.

Hollantilainen pannukakku

'Hollantilainen pannukakku' voisi ihan yhtä hyvin olla 'suomalainen pannukakku'.

Harmillista kyllä, tässä vaiheessa lettujen vieminen ulkomaille olisi kyseenalaista: meidät nähtäisiin vain hollantilaisten kopioijina.

Suomessa kyllä osataan makeiden leivonnaisten tekemisen taito, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta jostain syystä maailmalla sitä ei vain tiedetä. Lontoossakin on helppo kuvitella, että ranskalaiset ovat makeiden leivonnaisten osaajia. Paul on ranskalaisketju, jossa myydään samalla ankealla lehtitaikinamaisella pohjalla mutta vain eri täytteillä torttuja ja piirakoita, joista ihmiset maksavat maltaita (normaali pyöreä mustikkapiirakka hieman alle 20 euroa). Maultaan ne kaikki kalpenevat suomalaisten leivonnaisten rinnalla.

Paul-ketjulla on tosin yli satavuotiset perinteet Ranskassa ja sittemmin ulkomailla — ja perinteitähän tässä maassa arvostetaan — mutta se ei poista sitä tosiasiaa (eli minun mielipidettäni), että suomalainen taito pystyisi parempaankin. Kaiken tämän vänkyttämisen jälkeenkin Paulille on kuitenkin annettava kunniansa pienistä ja sievistä leivonnaisista, ikään kuin minimuffinsseista, jotka ovat erinomaisia.

Täällä kaupoissa paikalliset donitsit, muffinssit ja muut leivonnaiset ovat haamuja vain berliininmunkkeihin, kermamunkkeihin, Fazerin pieniin marja- ja omenapiiraisiin, korvapuusteihin ja pullapitkoihin verrattuna. Puhumattakaan kotikutoisista marjapiiraista, arabialaisista maustekakuista, vaniljapullista ja muista herkuista. Suomessa olisi vaikka kuinka ulkomaille lanseerattavia leivonnaisia. Sohossa sijaitseva Nordic Bakery on tuonut tänne korvapuustit ja bostonkakun, ruisleivän, karjalanpiirakat ja tiikerikakun. Se on ihan hyvä alku, vaikka valikoima on suppea. Vielä kun kahvikin olisi tässä skandikahvilassa hyvää, niin siellä istuisi mielellään useamminkin.

Suomalaista vientityötä ruoan ja minusta erityisesti leivonnaisten parissa tulisi tehdä huomattavasti aggressiivisemmin. Suomella olisi paljon viemisen arvoista herkkupuolta.

Mutta missä ovat intohimoiset, ammattitaitoiset ja kunnianhimoiset viejät?

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 09/01/2010 Kategoria/t: Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Sikainfluenssa kaataa koko Suomen

Kun Helsingin Sanomia ja muuta suomalaismediaa lukee, tulee vähän sellainen olo, että nyt eletään maailmanlopun edellä. Tiedä sitten, saako sikainfluenssakeskustelusta Suomessa ihan väärän kuvan vain näin netin välityksellä, mutta kovasti näyttää Suomi olevan huolissaan.

Täältä vinkkelistä kun tuota Suomen keskustelua seuraa, niin ei voi olla muuta kuin hieman ”häpeissään”. Suomalaisilla kun tuppaa olemaan kummallinen taipumus itsekeskeisyyteen. Tai ehkä itsekeskeisyys on väärä sana, tosin en tiedä parempaakaan. Tarkoitan joka tapauksessa sitä suomalaista asennetta tai asennoitumista, joka jakautuu oikeastaan kahtia. Yhtäältä suomalaiset ovat itsetunnoltaan heikkoja (tämä manifestoituu siinä sairaalloisessa kiinnostuksessa siihen, mitä muut meistä ajattelevat — todellisuudessa harvat ajattelevat meistä yhtään mitään). Toisaalta suomalaisilla tuntuu olevan turvonnut käsitys omasta tärkeydestä ja erikoislaatuisuudesta maailmassa (”Me ollaan maailman vaatimattomin kansa! Me heitetään saapasta ja kannetaan akkoja!”). Suomalaiset sisimmässään haluavat, että muu maailma pitää meitä eksentrisinä, kun todellisuudessa me olemme aika mitäänsanomaton kansa. Suomalaisia ahdistaa yksi ajatus erityisesti. Se, että pelkomme siitä, mitä muut mahtavat meistä ajatella olisi turha, koska kukaan ei meistä mitään oikeasti ajattele. Meillä on kova tarve näkyä, kuulua ja olla merkityksellisiä maailmassa.

Noiden kahden ominaisuuden, heikon itsetunnon ja liioitellun omakuvan, solmukohdassa nostaa päätään myös sikainfluenssauutisonti. Se kuuluttaa sairauden kauheuksia, ”Suomessa on vuorokauden sisällä varmistunut viisi uutta sikainfluenssatartuntaa”. Karmeaa, tauti leviää kuin bensiinillä höystetty kulovalkea.  Ja ”sikainfluenssa lisää kiinnostusta etätyöhön”, kuten Helsingin sanomat tänään kirjoittaa. Kannattaa pysyä pois ihmisten ilmoilta, ettei vain kuole sikainfluenssaan. Jopa Wikipediassa maalataan piruja seinille: ”Suomessa 16. syyskuuta 2009 oli sairastunut sikainfluenssaan 240 ihmistä, eikä epidemia ollut vieläkään täydessä vauhdissa.” Mutta odottakaapas muutama viikko, kunhan epidemia pääsee kaatamaan ihmisiä oikein olan takaa! Vapiskaa!

Kaikki tämä saa minut reagoimaan lähinnä näin:

Jean-Luc Picard facepalmaa

Miksi ihmeessä minulle tulee tuosta Suomen uutisoinnista sellainen olo kuin siinä nimenomaan haettaisiin jotain jännitystä suomalaiseen lintukotoelämään, jossa paikallislehdet uutisoivat siitä, että joku ajoi humalassa autollaan kylänraitilla roskiksen nurin? (Aito uutinen, muistan lukeneeni sen jostain paikallislehdestä lukioaikoina, siellä kun oli lehtiä jos jonkinlaisia oppilaskunnan pöydällä lojumassa.) Samalla uutisoinnista ikään kuin paistaa läpi se toinen suomalaispiirre: ”kunpa meillä räjähtäisi tämä sikainfluenssaepidemia täysin käsistä — pääsisimme maailmalla otsikoihin!”

Fakta: Suomessa on tällä hetkellä virallisesti 240 sikainfluenssatartuntaa. Kuolonuhreja nolla. Tavallinen influenssa-aalto tappaa Suomessa eri arvioiden mukaan 300–1,000 ihmistä joka vuosi.

Fakta: Englannissa (siis Englannissa, ei koko Britanniassa) uusia varmistettuja sikainfluenssatartuntoja ilmenee 5,200 viikossa tuoreimpien lukujen mukaan. Suomeen suhteutettuna viikottaisia vahvistettuja tartuntoja pitäisi siellä olla yli 500 — edes kokonaistartuntamäärässä ei olla päästy puoleenkaan tuosta. Kuolonuhreja Englannissa on tähän mennessä ollut 67. Tavallinen kausi-influenssa tappaa Britanniassa 6,000–8,000 ihmistä vuosittain.

Suomessa ei ole mitään syytä riehua sikainfluenssan suhteen. Eivät edes britit riehu. Virallinen ohjeistus täällä sanoo: 1) peitä aivastaessasi suusi ja nenäsi paperinenäliinalla. 2) Hävitä nenäliinat huolella. 3) Pese kätesi usein vedellä ja saippualla. 4) Puhdista pinnat (esim. keittiön pöytätasot ja ovennupit) usein tavallisella puhdistusaineella. Jos olet muutoin terve, anna sikainfluenssan parantua itsestään; hoida sitä kuten tavallista flunssaa. Piste.

Sikainfluenssan toinen aalto näyttää alkaneen Britanniassa, ilmoittaa National Health Services. Jokohan Suomessa uutisoidaan asiasta ja valmistaudutaan joukkotuhoon? Joko kutsutaan keskusteluohjelmaan Huolestunut Äiti, Lastentarhanopettaja, Pekka ”Hypokondrikko” Virtanen, Hallituksen Edustaja, Kansanterveyslaitoksen Tutkija, ja viimein Tutkimusprofessori, joka yrittää rauhoitella tilannetta, mutta jonka sanat hukkuvat provosoiviin kysymyksiin rokotteiden riittävyydestä ja siitä Miksei Hallitus Tee Mitään?

Kannattaa myös pitää mielessä, että sikainfluenssa on mm. lääkevalmistajille miljardibisnes ja lehdille raflaavien otsikoiden kirjoittaminen tuo myös ihan mukavasti pätäkkää.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 21/09/2009 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , , ,