RSS

Avainsana-arkisto: Suomi

Vaalipäivä

Eduskuntavaalit ovat tänä vuonna olleet aika erikoiset, ainakin siihen nähden, millaiset vaalit ovat omana äänestysikäaikanani olleet. Perussuomalaisten populismi on saanut puolelleen suorastaan hälyttävän määrän suomalaisia ja tämä puolestaan on aktivoinut myös muita äänestäjiä, joille nukkuminen olisi muutoin ollut se todennäköisin vaihtoehto. Näin maan ulkopuolelta kun asiaa katsoo, voi vain ihmetellä, miten suomalaiset ovat Persuihin haksahtaneet noinkin mittavissa määrin. Varsinkin, kun puolueella tuntuu olevan suuret suunnitelmat ja suuret puheet, mutta ei käytännön osaamista, mahdollisuuksia eikä rahoitusta toteuttaa suunnitelmansa. Kun maasta pois muutin, Persujen kannatus oli muutaman prosentin luokkaa, nyt liikutaan ihan eri sfääreissä. Pistää miettimään, mitä tuona aikana Suomessa on tapahtunut.

BBC julkaisi eilen artikkelin otsikolla ”True Finns’ nationalism colours Finland election” (Perussuomalaisten kansallisuusaate värittää Suomen vaaleja). Artikkelissa Perussuomalaiset nimetään maahanmuuttovastaisiksi (ei siis ”maahanmuuttokriittisiksi”, kuten Persut itse mielellään itseään luonnehtivat) ksenofobikoiksi, joiden pahin vaikutus demokraattisessa yhteiskunnassa ei rajoitu siihen, että he saavuttavat todennäköisesti suuren vaalivoiton edellisiin sijoituksiinsa nähden. Artikkelissa mainittu negatiivisin vaikutus tällaisten puolueiden menestyksellä on se, että niiden muukalaisvihamielisyys tai -pelko leviää helposti muihinkin puolueisiin. Esimerkkinä Tanskan kansanpuolue, jonka valta maan sisäisessä politiikassa on vähäinen, mutta jonka populistinen ksenofobia on levinnyt myös muihin puolueisiin.

Artikkelin mukaan Ruotsissa on toimittu toisin: siellä rasistiset taikka muuten taantumukselliset puolueet on marginalisoitu muiden puolueiden toimesta. BBC:n julkaiseman artikkelin mukaan Suomessa ollaan lähempänä Tanskaa: muun muassa Kristillisdemokraatit ja Keskusta ovat ottaneet käyttöönsä kansallismielisiä, vähintäänkin sanallisia aseita vaihtelevissa määrin. Artikkelissa todetaan, että mahdollisen Perussuomalaisten vaalivoiton myötä Suomesta tulee hieman sulkeutuneempi ja protektionistisempi — ja kansallismielisempi, millä on vaikutuksensa maan asennoitumiseen mm. Euroopan unioniin.

Aiemmin viikolla myös toinen arvostettu brittiläistoimija, sanomalehti The Guardian, julkaisi artikkelin Suomen vaaleihin liittyen. Artikkelissa pohdittiin Persujen nousun syitä ja vaalien tulosten mahdollisia vaikutuksia Eurooppa-politiikkaan ja Suomen sisäänpäin kääntymiseen. Suomen vaaleista ja kansallismielisen ja ulkomaalaisvastaisen puolueen noususta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi The Economist ja Financial Times. Kyseenalaista julkisuutta Suomelle, laajalla skaalalla.

Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla, että ulkosuomalaisten äänestysinto on noussut tänä vuonna neljänneksellä tavanomaisesta. Itse kävin Suomen suurlähetystössä toissaviikolla torstaina, kun lähetystön ovet olivat äänestäjille auki peräti kahdeksaan illalla.

Ulkomailta kun Suomeen päin katsoo, ei voi muuta kuin ihmetellä joidenkin suomalaisten vauhkoamista maahanmuutosta. Eurostatin viime syksynä julkaisemien tietojen mukaan Suomen väkiluvusta 2,7% on muiden maiden kansalaisia. Ruotsissa vastaava osuus on noin 5,9%,  Norjassa 6,3%, Britanniassa noin 7%, Belgiassa 9,1%, Itävallassa 10,3%, Irlannissa 11,3%, Espanjassa 12,3%, Kyproksella 16,1%, Sveitsissä 21,7%  ja Luxemburgissa 43,5%. Lontoossa muiden maiden kansalaisia väestöstä on 31%. Vertailun vuoksi Helsingissä vastaava osuus on hieman yli 6%.

Tätä taustaa vasten voisin vaikka lyödä vetoa, että ulkosuomalaisten äänet menevät suurimmaksi osaksi Persuja vastaan. On vaikea kuvitella, että ulkomailla muiden kulttuurien kanssa välttämättä jatkuvasti kosketuksissa olevat ihmiset antaisivat Perussuomalaisten kaltaiselle puolueelle äänensä. Vaikka muuten en ole poliittisesti aktiivinen, tänä vuonna äänestäminen oli mielestäni välttämätöntä. En ole minkään tietyn puolueen kannattaja; ääneni on vuosien saatossa mennyt kolmen eri puolueen ehdokkaille. Ensimmäistä kertaa koskaan äänestin kuitenkin tänä vuonna tiettyä puoluetta vastaan. Minusta oli tärkeää käydä sanomassa uurnilla, että perus suomalainen ei ole Perussuomalainen.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/04/2011 Kategoria/t: Arki, Ihmiset, Kulttuuri, Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , , ,

Joulunaika Suomessa

Kuten sivuston ulkoasun päivittämisestäkin näkee, henki pihisee siis minussa edelleen vaikka blogi oli aika hiljainen joulukuussa (säälittävin kuukausi kirjoittamisen suhteen koko vuonna). Toivon mukaan pääsen taas tavanomaiseen kirjoittamisvauhtiin tästä alkaen.

Vietin siis joulun Suomessa. Lento Helsinkiin perjantaina 18.12. oli nelisen tuntia myöhässä kaakkois-Englantiin sataneen lumen vuoksi, joten päivästä lentokentällä tuli pitkä. Myös junamatka kentälle oli pitkä. Maksimissaan odotteluineen normaalisti 45 minuuttia kestävä reissu vei puolitoista tuntia, kun lumi hidasti matkaa ja terrorisoi kalustoa. Junamme lähtö oli jo yli puoli tuntia myöhässä, tämän jälkeen kihnutimme rikkinäisen veturin perässä ensimmäisen puoliskan matkaa. Onneksi olin ajoissa liikenteessä. Kaikki matkustajat eivät olleet, ja junassa olikin pari kelloaan jatkuvasti vilkuilevaa matkalaista.

Gatwickillä peruttiin koneemme kapteenin mukaan 60–70 prosenttia kaikista lennoista, koska osa henkilökunnasta ei ollut päässyt aamulla töihin julkisten liikennevälineiden tökkiessä pahasti. Meidän lennollemme matkustamohenkilökuntaa haalittiin muun muassa peruuntuneelta Kreikan lennolta. Onneksi kone sentään pääsi ilmaan; kentällä kun näki sitäkin, että lähtöaulasta poistui porukkaa heidän kuultuaan vasta lähtöselvitysten ja turvatarkastusten jälkeen, että lento perutaan.

Itse tuijottelin ”PLEASE WAIT” -tekstiä ruudulla pari tuntia tietämättä lähtisikö lento edes koskaan vai peruttaisiinko sekin. Harkitsin jonkin aikaa aamulla kotona otanko kirjan mukaan matkalle. Osoittautui hyväksi päätökseksi napata John Steinbeckin To a God Unknown (suom. Tuntemattomalle jumalalle) mukaan, aikaa kun oli loppujen lopuksi runsaasti kulutettavana.

Paluumatka Lontooseen oli samoin ongelmallinen. Juna Tampereelle oli reilun tunnin myöhässä, joten vaarana oli myöhästyä koneesta. Niinpä vanhempieni oli lähdettävä viemään minua ex tempore lentokentälle. Ehdin kuin ehdinkin koneeseen, mutta vanhemmilleni päivästä tuli valitettavasti vähintäänkin yhtä pitkä kuin minulle, ja isälle vielä erityisen raskas, sillä hän joutui istumaan ratin takana yhden pitkäksi venähtäneen työpäivän verran. Kovasti kiitollinen olen kyllä yhä avusta. Meinasivat nimittäin Kokkolan juna-asemalla stressihormonitasot kohota.

Vietin reissullani yhden yön Helsingissä ja tapasin kolmea ystävääni. Samoin vietin yhden yön Jyväskylässä ja tapasin siellä myös kolme ystävää. Harmi kyllä, olin hukannut suomalaisen SIM-korttini, jonka mukana meni suurin osa puhelinnumeroistani. En siis valitettavasti saanut kaikkiin Jyväskylän tuttuihin yhteyttä. Lauantaina minulla oli muutamia tunteja luppoaikaa, jolloin kaipasin mahdollisuutta soittaa entisille työkavereille yliopistolla ja tiedustella aikatauluja illalle. Glögilasillisella olisi ollut mukava käydä kuulumisia vaihtamassa pitkästä aikaa. Kenties ensi kerralla. 🙂

(Vasta nyt tajusin, etten muuten juonut tänä jouluna yhtään lasillista glögiä! 😮 )

Niin, ja kiitos vielä kerran Niinalle ja Mallalle, jotka soivat minun yöpyä luonaan! Toivottavasti voin joskus olla teille vastaavaksi avuksi. 🙂

Sunnuntaina matka jatkui kohti länttä ja lapsuudenmaisemia  Keski-Pohjanmaalla. Siellä keskityin leipomiseen, pyykin pesemiseen, elokuvien katsomiseen ja suklaan syöntiin. Joulusta en niin välitä, mutta oli mukava nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa. Ja joulun aika on toki sopiva tekosyy syödä suomalaisia herkkuja enemmän kuin sielu sietää. Parasta oli Geisha-suklaa (jota talossa oli PALJON, eräänä päivänä kun kolme ihmistä oli sitä sattunut ostamaan sen jälkeen kun joku mainitsi, että edellinen laatikko oli loppu jo ennen aattoa), leipäjuusto ja äidin tavallinen ruskea kastike perunoiden ja suolakurkun kanssa. Veljeni ja tämän avovaimon kinkku oli myös oikein onnistunutta, eikä leipomani kinkku-juustopiirakkakaan pahaa ollut. Ja tottakai minun oli perinteitä (=veljeni vaatimusta) kunnioittaen kokattava yhtenä päivänä myös savulohipastaa. Se vie aina kielen mennessään.

Viimeisestä noin kymmenestä vuodesta poiketen en tällä kertaa ajan vähyyden vuoksi kiertänyt kaikkia ystäviäni läpi talosta taloon, vaan kutsuin heidät yhdessä päiväkahville joulun jälkeen. Siinä meillä olikin sitten koko teinivuosien porukka koolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan! Samoin ehdin nähdä yhtä serkuistani ja vielä viidennen nuoruusvuosien ystävän. Mummua kävin toki katsomassa pariin otteeseen myös. Mielessä kävi tosin sieltä poistuessa, että olikohan tämä viimeinen joulu, kun mummun näen. Ensimmäistä kertaa koskaan tuollainen tunne minulle tuli, toivottavasti ei pidä paikkaansa…

◊     ◊     ◊     ◊     ◊

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein mukava. Oli myös hienoa, että sai pitkästä aikaa kokea sen miltä tuntuukaan, kun talossa on sisällä lämmin. Tai että käsienpesuhana on niin pitkä, että sen alla mahtuu kunnolla pesemään kätensä. Tai että kylmä ja kuuma vesi tulevat molemmat samasta hanasta. Tai että vessasta kylppäriin voi liikkua ilman, että joutuu tilanpuutteen vuoksi kääntämään kyljen edelle.

Tästä kaikesta huolimatta Lontooseen oli kuitenkin mukava palata vuoden viimeisinä hetkinä.

Leipäjuustoa tosin jäin erityisesti kaipaamaan. Siksipä ostin itselleni viime viikolla juustokankaan (cheese cloth, mikä lieneekään virallinen nimi sille suomeksi). Suunnittelen nimittäin tekeväni tässä lähiaikoina — kenties jo ensi viikonloppuna — intialaista paneer-juustoa, joka on hyvin samantyyppistä kuin suomalainen leipäjuusto, myös valmistustekniikaltaan.

Olen täysin koukussa paneeriin. En näytä pystyvän käymään intialaisissa ravintoloissa syömässä ilman, että tilaan sitä sisältävän ruoka-annoksen. J0nkinlainen tauti kai tämäkin on. Uuden vuoden aattonakin kävin matkalla illanviettoon syömässä itsekseni intialaisessa ravintolassa paneer tikka masala -annoksen ja voi vietävä, että oli hyvää! Toivottavasti juuston teko onnistuu. Olisi nimittäin ihanaa saada paneeria kohtuuhinnalla myös omiin kotitekoisiin curryihin (enkä itse asiassa edes tiedä mistä paneeria löytäisin — kenties jostain aasialaisesta supermarketista China Townissa?). Toki sen sisältämä proteiini on myös tervetullutta, aika pitkälti kuin kasvisruokaa syön. Juustoseikkailuistani saa epäilemättä lukea sitten täältä blogin sivuilta. 😛

Lontooseen siis palasin uudeksi vuodeksi. Uuden vuoden vieton blogipostauksen voisi kuitenkin jättää seuraavaan kertaan. On sitä mittaa tässä postauksessa jo ihan tarpeeksi. 🙂

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 05/01/2010 Kategoria/t: Arki, Ihmiset, Matkailu, Ruoka ja juoma

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Työnhakua, osa 2

Kävin viime viikolla työhaastattelussa, mutta ei napannut. Sain kuulla tänä aamuna, että työpaikka meni toiseen osoitteeseen. Harmi sinänsä, sillä työpaikka olisi ollut kiinnostava: projektipäällikkö käännösfirmassa. Iloista tuossa oli kuitenkin se, että sentään pääsin haastatteluun. Ne kun ovat kiven alla nekin. Nyt olen tuolta osin yhtä kokemusta rikkaampi!

Kirjaudun eilen työnhakijaksi paikallisessa työvoimatoimistossa. Tai itse asiassa kirjautuminen tapahtui netin välityksellä. Tänä aamuna prosessi lähti käyntiin puolen tunnin puhelinhaastattelulla, jossa määriteltiin mm. maahantuloni (milloin, miksi?), asumiseni, elämäntilanteeni ja aiempi työkokemukseni. Puhelun yhteydessä minulle varattiin aika henkilökohtaiselle tapaamiselle työvoimatoimistossa. Siellä kävin tänään aamupäivällä. Kahta tuntia ja kolmea virkailijaa myöhemmi paperini lähtevät nyt Glasgow’hun Skotlantiin, jossa tehdään päätös siitä, saanko tukirahaa Britanniasta vai en.

Suomessakin olen saanut ilon olla työttömänä työnhakijana. Suomalaiseen käytäntöön verrattuna tuntuu siltä, että työnhakijaa pidetään täällä paljon lähempänä työvoimatoimiston palveluja ja samalla paremmin sen valvovan silmän alla. Suomessa hakeutuessani työttömäksi työvoimatoimistossa sanottiin, että tule viiden kuukauden päästä uudestaan, jos töitä ei ole löytynyt. Täällä työnhakija on velvoitettu käymään henkilökohtaisissa tapaamisissa joka toinen viikko. Samoin työnhakijalle annetaan minimivaatimukset siitä, montako hakemusta viikossa on lähetettävä, monelleko työnantajalle on soitettava työn perässä ja mistä kaikkialta työpaikkoja on aktiivisesti haettava. Minun on lähetettävä vähintään viisi hakemusta viikossa ja soitettava vähintään kahdelle työnantajalle. Työvoimatoimiston nettipalvelua on käytettävä vähintään kerran viikossa. Mikäli en tee vaadittuja toimenpiteitä, minulle ei makseta työttömyystukea.

Tosin vielä ei ole varmaa, maksetaanko sitä ensinkään, mutta aktiivisuusvaatimuksia on silti noudatettava alusta lähtien. Päätös tuen saamisesta tulee parin viikon sisällä.

Tämä on niin kutsuttu ”vaihe 1”. Kuuden työttömyysviikon päästä siirryn ”vaiheeseen 2”, jossa tilanteeni arvioidaan uudelleen ja työvoimatoimisto määrittelee muita mahdollisia tukitoimenpiteitä, joita saatan tarvita. ”Vaihe 3” on pitkäaikaistyöttömien vaihe, siihen minun toivon mukaan ei tarvitse joutua. Virkailija oli sen verran optimistinen työnsaamisen suhteen ettei edes kuvaillut, mitä ”vaihe 3” tarkoittaa.

Mikäli saan tukea, se koostuu asumistuesta (jonka määrää en tiedä — epäluotettavista lähteistä olen kuullut, että se voisi kattaa koko vuokran) ja itse työttömyystuesta, joka on noin 70 euroa viikossa. Eli parhaassa tapauksessa maksan tuilla vuokrani ja ruokani ja vähän jää myös muuhun elämään.

Minulla on oikeus pitää vuodessa kaksi viikkoa lomaa työnhausta, Britannian sisällä. Näin ollen minun on ”karattava” joululomalle Suomeen, enkä voi siellä kauempaa kuin kaksi viikkoa olla, sillä en saa jäädä pois tapaamisesta työvoimatoimistossa. Suomessa ollessa hakemuksia on lähetettävä normaaliin tapaan. Niinpä varasin paluulennon takaksin Lontooseen aiemmin tänään. Kun alun perin tarkoitukseni oli olla Suomessa kenties noin kolme viikkoa, palaan nyt Englantiin jo ennen uutta vuotta; minun kun on oltava paikalla työkkäritapaamisessa uuden vuoden aattona.

Koetan siis pitää lipun korkealla ja työhakemusliikenteen kuumana. Eiköhän jossain vaiheessa tärppää!

Parempi olisi. 😛

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 26/11/2009 Kategoria/t: Arki

 

Avainsanat: , , , , ,

Suomi osaa kyttäämisen

Olin saanut etukäteen ohjeistuksen työnantajaltani viime vuoden lopulla, että minun tulisi ilmoittautua maahan saapuneeksi paikallisella poliisiasemalla heti saavuttuani Englantiin. Saavuin maahan tammikuun toisella viikolla, mutta jotenkin se poliisiasemalla käynti vain jäi ja jäi. (Samoin kuin on jäänyt omalääkärin hankkiminenkin. Tänään tosin sain soitettua asuinalueeni lääkäriasemalle, johon minun pitäisi mennä lähiaikoina rekisteröitymään.)

Joitakin viikkoja myöhemmin keskustelin ilmoittautumisasiasta kollegani kanssa, joka oli saapunut Lontooseen hieman aikaisemmin kuin minä. Hänellä sama homma: asia oli jäänyt roikkumaan. Hän kuitenkin sai itseään niskasta kiinni jonkin ajan päästä ja meni poliisiasemalle ilmoittautumistarkoituksessa, passi kourassa ja valmiina jonkinmoiseen kolmannen asteen kuulusteluun taustoista, saapumispäivästä, oleskelun syistä, maassa työskentelystä, jatkosuunnitelmista tai maastapoistumispäivästä, lapsuuden tähtihetkistä, sängystänousujalasta jne.

Poliisiasemalla häntä oli kuitenkin katsottu hieman ihmeissään — poliisi tiskin takana ei tuntunut oikein tietävän, mistä kollegani puhui. Lopulta poliisi oli saanut sanotuksi, että ei, ei sinun tarvitse mitään maahantulostasi ilmoittaa. Sen kun vain olet täällä.

Kollegani poistui kulmat koholla paikalta — EU:n myötä liikkuvuus on toki vapautunut, mutta silti tuntui kummalliselta, ettei täällä ketään tuntunut kiinnostavan se, että olemme muuttaneet heidän maansa rajojen sisäpuolelle. Suomen puolella kun oli saanut täyttää pari lomaketta jo yksin siksi, että piti ilmoittaa eri tahoille poistuvansa väliaikaisesti maasta.

Ja niinhän se on, Suomen puolella kyttääminen kyllä luonnistuu.

Sain eilen Kelalta selvityspyynnön, jossa minua ”pyydetään” joko

a) ilmoittamaan lomakkeella Suomeen paluusta (paluupäivä, työsuhteen päättymispäivä ulkomailla, mukana palanneet perheenjäsenet, onko paluu Suomeen vakinainen vai tilapäinen, lisätietoja ulkomailla olon aikana tapahtuneista olosuhteiden muutoksista kuten ”työnantajan vaihtuminen, työnteon/opiskelun päättyminen, puolison työskentely ym.”)

tai

b) ilmoittamaan muutosta ulkomaille tai tilapäisestä oleskelusta ulkomailla (muuttopäivä, muuton syy eli ”työskentely [työskentelyn laadulle on 7 eri vaihtoehtoa, joista joku on ruksattava], työnhaku, opiskelu tai tieteellinen tutkimus, muutto perheenjäsenen mukana, lomamatka [mitä helv–?!] tai muu syy, mikä?”,  mukana lähtevät perheenjäsenet, paluupäivä, lisätiedot ym.).

Luin kirjeen ja kirosin hiljaa mielessäni: haistakaa pitkä p*ska.

TIEDÄN, ETTÄ KYSE ON OIKEUDESTANI SUOMEN SOSIAALITURVAAN, MUTTA ILMOITIN TEILLE JO KERRAN TAMMIKUUSSA OLEVANI ULKOMAILLA TILAPÄISESTI AINAKIN HEINÄKUUN LOPPUUN SAAKKA.

Mikä helvetti siinä on, että ei mene perille?

Kyllä, taas kerran Suomen byrokratia sai veret kiehumaan. Edellisen kerran tappelin virastojen kanssa vain hieman yli kolme kuukautta sitten. En kyllä kaipaa tätä paperimyllyä taas, en sitten ollenkaan.

Perhana soikoon, pitäkää tunkkinne. Jos joku minulle täältä antaa töitä tämän pestin päätyttyä, mielelläni siirryn brittiläisen sosiaaliturvan piiriin, senkin ärsyttävät lahnat.

Tosin Britannian kansalaisuuden hankkimista en suunnittele ihan heti. Kansalaisuutta kun ei saa jollei lausu käsi sydämellä valaa ja vanno Jumalan nimeen uskollisuutta kuningattarelle.

Alla vala, joka Britannian kansalaiseksi haluavan on lausuttava seremoniassa ennen kansalaisuuden vahvistamista. Sen kun lukee, ei ihmettele yhtään, miksi maassa 10 vuotta asunut ja brittimiehen kanssa naimisissa oleva brasilialaisystäväni Leticia ei ole hankkinut kansalaisuutta. Hän sanoi minulle reilu viikko sitten tuopin ääressä istuessamme, että tuskin pystyisi valaa vakavalla naamalla edes ääneen lausumaan..

I, [nimi], swear by Almighty God that on becoming a British citizen, I will be faithful and bear true allegiance to Her Majesty Queen Elizabeth the Second, her Heirs and Successors, according to law.

I will give my loyalty to the United Kingdom and respect its rights and freedoms. I will uphold its democratic values. I will observe its laws faithfully and fulfil my duties and obligations as a British citizen.

Ja loppukevennyksen kevennyksenä puolitoista viikkoa vanha kuva kukkivista puista väriloistossaan.

Puut kukkivat Elephant & Castle -metroaseman lähistöllä Thamesin eteläpuolisessa Lontoossa.

Puut kukkivat Elephant & Castle -metroaseman lähistöllä Thamesin eteläpuolisessa Lontoossa.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 28/04/2009 Kategoria/t: Ajatuksia, Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , , , ,