RSS

Avainsana-arkisto: suurlähettiläs

Itsenäisyyspäiväpippalot

Suomen Lontoon suurlähettiläs isännöi tänä iltana residenssillään myöhäisen itsenäisyyspäivän vastaanoton, joka oli cocktail-tilaisuus. Tätä menoa edellistä illallista varten ostamani juhlapuku maksaa itsensä takaisin ehkä noin kymmenessä vuodessa. 😛

Pölähdimme entisten työkavereitteni kanssa paikalle kuuden maissa ja jaksoimme juoda viiniä ja syödä pikkupurtavia noin puoli yhdeksään saakka. Suosikkejani olivat minikarjalanpiirakat ja isot vihreät oliivit, jotka oli täytetty jollakin, joka oli kenties artisokan sydämiä. Tarjolla oli myös minisalmiakkijuustokakkuja, jotka olivat varsin herkullisia.

Ilta koostui seurustelusta. Olen hieman hankalasti tuntemattomia juhlaseuralaisia lähestyvä, mutta juttelin sentään useamman ihmisen kanssa illan aikana. Suurlähettilään henkilökohtainen avustaja Merja tuli vastaan heti ovella, kun tämä oli nimilistan kanssa tarkistamassa sisälle tulijoita. Hän tuli myöhemmin juttelemaan minulle ja oli kovin lämminsydäminen. Hän kertoi nauttineensa kovasti kanssani työskentelystä aiemmin viime kuussa, kun olin yhteydessä häneen illallisistumajärjestysten ja kutsuvieraslistojen kanssa. Hän sanoi useaan kertaan, että hänestä oli ihana olla tekemisissä niin ”raikkaan” ihmisen kanssa, se kun kuulemma on hänen työssään kovin harvinaista. Häkellyin suorastaan lämpimistä sanoista. Juttelimme Merjan kanssa pitkät tovit, mikä oli todella mukavaa.

Muita keskustelukumppaneita olivat muun muassa vanhempi rouvashenkilö, joka johti jonkinlaista puljua, joka on historiallisesti koordinoinut lasin myyntiä Lontoossa. (Ei haittaa, en minäkään ymmärtänyt mistä oli kyse.) Hän kertoi fetissistään: hänestä oli ihanaa nuorempana päästä särkemään sekundalasia. 😆 Nykyään sitä ei kuulemma enää pääse tekemään.

Juttelin myös tanskalaisen lääkärin kanssa, joka oli viettänyt kaksi ja puoli kuukautta Grönlannin inuiittien parissa ja nähnyt sinä aikana pienessä, syrjäisessä ja jään ympäröimässä yhteisössä eliniän verran alkoholismia, työttömyyttä, raiskauksia, insestiä ja sukupuolitauteja. Hän on ollut Norjan suurlähettilään kutsuvieraana, samoin myös Tanskan, onhan hän kuulemma Lontoon ainut tanskalaislääkäri. Ruotsin suurlähettiläs ei koskaan ole kutsunut häntä mihinkään.

Mutta kohokohta oli kenties se, kun kävin moikkaamassa ennen lähtöä Titus Hjelmiä. Titus on suomalaisen power metal -bändi Thunderstonen basisti (Tertulle ja Merjalle terveisiä!). Se ei kuitenkaan ollut se syy, miksi Titus oli kutsuttu ”linnanjuhliin”. Hän on myös saatananpalvonnan mediakäsittelystä väitellyt tutkija, joka toimii tätä nykyä opettajana University College of Londonissa. Varsin mukava herrasmies oli hän.

Ja pidemmittä puheitta, Thunderstone sanoo ”Paholaisen kätyrin” myötä tältä illalta hyvää yötä.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/12/2009 Kategoria/t: Ihmiset, Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , , ,

Fiinimpään osoitteeseen huomenna

Piti käydä vaateostoksilla vielä viime tingassa viime viikonlopun ympärillä. Olen ollut viimeisen kuukauden järjestämässä parin päivän seminaaria, johon liittyen Suomen suurlähettiläs Jaakko Laajava isännöi illallisen residenssillään. Ruotsin suurlähettilään residenssillä tuli käytyä keväällä, silloin tosin vain drinkeillä ja pikkusuolaisilla. Odotettavissa on nytkin vastaavanlainen uljas lukaali. Tämänkertainen rakennus valmistui vuonna 1851 ja se on toiminut Suomen Lontoon suurlähettilään virka-asuntona viimeiset 50+ vuotta. Itse suurlähetystön kotisivut kertovat rakennuksesta enemmän.

Työpaikkani johtaja pyysi saada tehdä lähettiläälle esitettäväksi istumajärjestysehdotuksen, sillä suurlähetystö on istumajärjestyksissään tiukan hierarkkinen ja protokollaa seuraava eikä se ota huomioon automaattisesti sitä, kenen olisi illallisen lomassa hyvä päästä juttusille kenenkin kanssa. Niinpä väänsin eilen töissä johtajan kanssa istumajärjestysehdotusta. Meidän, seminaarin järjestäjien, kannalta kun illallisen tärkein pointti on se, että sinne osallistuvat kustantajat pääsevät verkottumaan oikeiden kollegojen kanssa. Pian nähdään miten ehdotuksemme käy, kun se huomenna aamulla lähettilään pöydälle päätyy.

Vaatekaapissani ei tietenkään ollut tilaisuuteen sopivaa juhlapuhua, joten sellainen oli ostettava. Ja tietenkin pukuun sopivat kengät. Pikkuisen juhlakäsilaukun jätin suosiosta ostamatta, sillä suunnittelen jättäväni käsilaukun narikkaan joka tapauksessa. Enkä sitä paitsi koskaan käytä pieniä käsilaukkuja, normaalikokoisen käyttäminenkin kun ärsyttää tarpeeksi — saati sitten laukun, johon tuskin edes mahtuu mitään. Turhuutta, sanon minä!

PukuIllallispuku löytyi viimein. Kävin sovittamassa erilaisia pukuja, sekä pitkiä että lyhyempiä, kaiken kaikkiaan kolmena iltana töiden jälkeen ja yhtenä aamupäivänä. Pikku hiljaa joukosta karsiutui vaihtoehtoja pois ja lopulta jäljelle jäi vain yksi. Tämä oikealla oleva siis viimein irtosi mukaan, neulotun ”jakun” ostin erikseen, sillä puku on kovin avonainen.

KengätHuomenna illalla suuntaamme siis 22 hengen voimalla — suurlähettiläs poislukien — Kensingtonin hienostoalueelle kolmen ruokalajin illalliselle. Aikaa ruokailuun on varattu kaksi tuntia. Kyseessä on siis illallinen lyhyemmän kaavan mukaan; joskus lähettiläs joutuu isännöidä illallisia, jotka loppuvat vasta lähempänä puolta yötä. Itse en pistä pahakseni: seminaari jatkuu perjantaiaamuna ja sen jälkeen on vielä cocktailkutsut eräässä uudessa taidegalleriassa Thamesin etelärannalla. Sinnekin minun on mentävä työn puolesta, tällä kertaa tosin isännöimään ja edustamaan (onneksi ei sentään töissä tarvitse olla, kunhan vain pitää seuraa vieraille). Pari seuraavaa päivää ovat siis pitkiä ja viikonloppu epäilemättä kaiken tämän jälkeen kovin tervetullut.

Kaikki on kuitenkin vielä tässä vaiheessa edessä, niin hyvässä kuin ”pahassa”. Kun juttelin aiemmin päivällä lähettilään henkilökohtaisen avustajan kanssa puhelimessa, hän kertoi virka-asunnon ohi kulkevan kadun olevan joskus turvallisuussyistä suljettu, joten tämä mahdollisuus on hyvä pitää mielessä sinne mennessä. Turvatoimet alueella ovat vankat, sillä kadun varrella asuu enemmänkin isoja kihoja: katua reunustavat eri maiden suurlähetystöt, usean eri maan suurlähettiläiden virka-asunnot (mm. Venäjän, Ranskan, Japanin, Kuwaitin ja Saudi-Arabian), Brunein sultaanin asunto, ja talo, jossa Formula 1 -kiho Bernie Ecclestone ennen asui. Samoin kadun varrella asuu intialainen liikemies Lakshmi Mittal, joka on tällä hetkellä Briannian rikkain ja maailman 8. rikkain ihminen. Hän maksoi viime vuonna tästä uudesta nelikerroksisesta kodistaan arviolta noin 130 miljoonaa euroa.

Kadun päissä saattaa siis olla vartijat, jotka kysyvät kuvallista henkilöllisyystodistusta ja syytä kadulle pyrkimiseen. Tästä syystä illalliskutsu on otettava mukaan, jotta — mahdollisesti jo ennen lähettilään asunnon ovimiehiä — ei tulisi mitään ongelmia. Täytyy siis olla tumpeloimatta ja muistaa laittaa kutsu laukkuun jo ennen nukkumaan menoa tänä iltana. Minulla kun ei ole aikaa tulla käymään kotona välillä seminaarin päätyttyä torstain osalta.

Harmi, että pääni on sen verran harva, että tuskin muistan menua enää illallisen jälkeen, mutta on mielenkiintoista päästä näkemään ja maistamaan mitä suurlähetystön kokki Sini Kiialainen saa aikaiseksi. Olen kuullut, että ruoka on residenssillä todella hyvää (ja viinit myös). Toistaiseksi olen saanut maistaa vain Sinin tekemiä cocktailsuolapaloja eräissä kirjanjulkkareissa tässä vähän aikaa sitten. Ne olivat varsin hyviä, paitsi kananmaksavaahdolla päällystetyt suupalat. Mutta siinä vika ei ollut kokin vaan minun omien maksasta pitämättömien makuhermojeni.

Voipi olla, että residenssillä kuvien ottaminen on hankalaa, ellei mahdotonta, sillä toisin kuin Ruotsin lähettilään asunnolla, huomenna tiloissa on vain vähän ihmisiä ja saattaisin tuntea oloni hiukkasen epäammattimaiseksi kuvia siellä räpsiessäni. 😛

Joten kuvia tuskin on luvassa, mutta jospa edes muistaisin mainita jälkikäteen, mitä ruokaa illallisella oli tarjolla. 😆

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 11/11/2009 Kategoria/t: Arki, Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Suurlähettilään kämpillä

Pääsin työn puolesta tiistai-iltana vierailemaan ensimmäistä kertaa elämässäni suurlähettilään residenssissä. Ruotsin suurlähettiläs järjesti pohjoismaisen vastaanoton, jonka kutsujina toimivat Ruotsin lisäksi myös Norjan, Tanskan ja Suomen suurlähettiläät.

Paikalle kutsuttiin Lontoon kirjamessujen (messuista tulee oma blogipostauksensa myöhemmin) tiimoilta pohjoismaisia kirja-alan ihmisiä, suurlähetystöjen ja kansallisten instituuttien edustajia sekä muita pohjoismaisia avaintoimijoita Lontoossa. Työpaikaltani kolme ihmistä sai kutsun vastaanotolle, mutta minä olin ainut, joka loppujen lopuksi pääsi paikalle. Muut kun huitelivat ympäri Eurooppaa työmatkoilla.

Kutsukortti.

Kutsukortti.

Ruotsin suurlähettilään residenssi sijaitsee Regent’s Parkin eteläpuolella, puiston itsensä ja Oxford Streetin välimaastossa — hyvin keskeisellä paikalla siis. Menin paikalle muutaman muun suomalaisnaisen seurassa (pääsin muuten tuona iltana kulkemaan perinteisellä Lontoon mustalla taksillakin ensimmäistä kertaa eläissäni!).

Olimme kenties noin 20–30 minuuttia myöhässä, joukon vanhemman polven edustajat kun halusivat ottaa vielä toisen lasin viiniä/olutta ennen lähtöä, heh. Myöhässä oloa ei kyllä huomannut sinänsä, sillä kun saavuimme paikalle, tervetulokättelyjonossa oli vielä muitakin vieraita odottamassa vuoroaan.

Suurlähettiläs kätteli meitä, kuningatar kätteli Ruotsin suurlähettilästä.

Ruotsin suurlähettiläs kätteli meitä, kuningatar kätteli suurlähettilästä.

Illan vastaanotto koostui käytännössä siitä, että Ruotsin suurlähettiläs piti tervetulopuheen kaikkien paikalla olleiden neljän lähettilään puolesta, ja loppuaika meni viiniä tai muita juomia ryystäessä ja ihmisten kanssa rupatellessa.

Ihmiset ovat pakkautuneet juomatarjoilupöydän läheisyyteen.

Ihmiset ovat pakkautuneet juomatarjoilupöydän läheisyyteen.

Minulla oli jo valkoviinilasi alla kun menin residenssiin, joten aloitin mehulla. Appelsiinimehu ei maistunut mitenkään tavallista arvokkaammalta. Seuraava lasini, roosanpunainen mehu, oli puolestaan hirveintä litkua, jota olen koskaan joutunut kurkustani alas kaatamaan. Tuttavani epäili, että se olisi ollut verigreippimehua. Saatoi ollakin, tosin en usko pelkän greippimehun voivan maistua niin pahalle. Näin tarjoilupöydällä myöhemmin Campari-pullon, joten on tietysti mahdollista, että juomassa oli sitä seassa. Karmean makuista se joka tapauksessa oli.

Seurustelua lasien äärellä.

Seurustelua lasien äärellä.

Juoman kitkerästä mausta oli hankkiuduttava eroon, joten join vielä valkoviinilasillisen. Koin tietysti myös velvollisuudekseni maistaa minkälaista valkkaria fiineissä bileissä tarjotaan. 😛 Valkoviini oli hyvää, ei mitenkään tajunnanräjäyttävää sinänsä, mutta hyvää.

Taulua, patsasta ja kynttilänjalkaa.

Taulua, patsasta ja kynttilänjalkaa.

Väenpaljouden seassa kierteli jatkuvasti tarjoilijoita hopeisine suolapalatarjottimineen. Tarjolla oli erilaisia cocktail-suolaisia, leipä- ja korppupaloja lähinnä katkarapu-, lohi- ja -mätitäytteellä. Suosikkini olivat kuitenkin ehdottomasti korppupalat, joilla oli tuoretta basilikaa, brie-juustoa ja aurinko”kuivattua” tomaattia (sun-blushed, siis oikeammin puolikuivattua — en tiedä, mitä se on suomeksi). Aivan taivaallinen yhdistelmä! Niitä tuli napsittua useampia, jo yksin siitä syystä, että lounaasta oli ehtinyt kulua jo 7–8 tuntia.

Huoneessa, jossa ei ollut juomatarjoilupöytää, oli enemmän tilaa.

Huoneessa, jossa ei ollut juomatarjoilupöytää, oli enemmän tilaa.

Illanvietto päättyi minun osaltani vähän yhdeksän jälkeen. Kävelin Oxford Circukselle ja otin metron kotiin. Olin mennyt vastaanotolle suoraan töistä, joten päivästä tuli pitkä.

Olin kymmenen maissa kotona, kävelin suoraan suihkuun, tarkastin sen jälkeen vielä parit keskustelufoorumin tapahtumat ja menin sitten unten maille.

Uni tuli huomaamatta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/04/2009 Kategoria/t: Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , ,