RSS

Avainsana-arkisto: työmatka

Töitä, töihin kävelyä ja kävelyä

Asetin itselleni vuoden alussa tavoitteeksi kävellä 1 500 kilometriä vuonna 2013. Huomenna paukahtaa 800 kilometriä rikki, joten yli puolivälin ollaan.

kavely

Reilu viikko sitten joka aamuinen työmatkakävelyni piteni reilulla kilometrillä, sillä siirryin firmassa toisen asiakkaan tiimiin ja tällä hetkellä koko tiimi tekee töitä asiakkaan toimistolla virallisen työnantajani tilojen sijasta. Nyt työmatkaa kertyy 7,2 kilometriä.

Uusi työpaikka on kivenheiton päässä Oxford Streetistä. Toimistotilat ovat aika hulppeat, mikä tietysti sopii kuvaan, kun kyse on yhdestä maailman menestyneimmistä yrityksistä (jonka nimeä en voi mainita sosiaalisessa mediassa, joten jääköön se siis tekemättä). Työnkuvani muuttui siinä mielessä, että teen projektinhallinnan (project management) sijasta nyt asiakashallintaa (account management), mikä toistaiseksi tuntuu vähemmän stressaavalta. Deadlinet ryskäävät herkeämättä kohti tässäkin työnkuvassa jatkuvasti, mutta omissa käsissä on vähemmän konkreettista vastuuta niiden toteutumisesta, kun itse teen vähemmän käytännön työtä kunkin projektin eteen. Tehtäväni on enemmänkin sitä, että patistan muita tekemään hommansa ajoissa ja pidän silmällä eri projektien vaiheita suhteessa lopulliseen aikarajaan.

Toisaalta joudu(i)n ikään kuin opettelemaan kokonaan uuden työn, sillä yhtään mikään ei toimi samoin kuin edellisen asiakkaani kohdalla, pienistä isoihin asioihin. Asiakkaan tuotteet ovat erilaisia. Mainonnan kieli on erilaista. Yrityskulttuuri on eri planeetalta. Ihmiset ovat kaikki uusia. En käytä projektinhallintajärjestelmää kuten ennen. Teen töitä eri palvelimella kuin ennen. Siirryin pöytäkoneesta läppäriin työn suuremman liikkuvuuden takia. Työtunnit kirjataan järjestelmään eri tavalla. Olen joutunut jopa opettelemaan sähköpostin hallinnan uudella tavalla: ei enää hoidettujen sähköpostien arkistointia alikansioihin pois edestä vaan kaikki sähköpostit on pidettävä Saapuneet-kansiossa, koska tässä tapauksessa tämä vain toimii paremmin — ja sähköpostivirta on niin suuri, että minulla menisi liian suuri osa päivästä viestien siirtelyyn, jos arkistoisin kaikki sähköpostit esim. projekteittain, kuten tein edellisen asiakkaan kohdalla jotta pysyin ajan tasalla hommien kanssa. Niinpä Saapuneet-kansiossani on tällä hetkellä noin 8 000 viestiä ja joka päivä tulee useampi sata lisää. Ylitsepursuavan inboxin kanssa on vain ollut pakko oppia elämään eikä parane suuremmin enää haikailla sen perään, että joskus Saapuneet-kansio oli minulle hyvin hoidettu ja trimmattu ”hoida nämä asiat tänään” -kansio. 😛

Vaikka toistaiseksi työ ei ole ollut stressaavaa, ensi viikosta alkaen seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan todella kiireisiä. Asiakas valmistelee uuden tuotteen lanseerausta (taikka muuta vastaavaa suurta tapausta — emme tiedä vielä mistä käytännössä on kysymys), mikä tarkoittaa tiivistä työtahtia ja pitkiä päiviä. Asiakas on lennättänyt luovat johtajansa ja editorinsa ympäri Euroopan kuukaudeksi Lontooseen tekemään töitä yhdessä saman katon alla. Projekti on ollut käynnissä suljettujen ovien takana jo reilun viikon, mutta meidän tiimimme siirtyy projektihuoneeseen vasta ensi viikosta alkaen. Projekti on ehdottoman salainen ja myös meitä sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Tästä syystä en tiedä projektin sisällöstä vielä mitään vaikka se samassa rakennuksessa jo pyöriikin. Ja sitten kun tiedän, siitä ei puhuta kuin oman tiimin sisällä ja tietysti asiakkaan kanssa — mutta vain niiden asiakaskontaktien kanssa, jotka projektihuoneessa seurana ovat.

Osa minusta odottaa sitä, että pääsen näkemään mitä tämä intensiivinen työskentely käytännössä on, sillä olen kuullut, että projektihuone on aivan oma maailmansa ja kun sieltä projektin päätyttyä kuoriutuu ulos, on erään kokeneemman kollegan mukaan ”muuttunut ihminen”. Toisaalta en odota pitkiä päiviä — työpäivien pituus on vähintään 10 tuntia kaikille projektiin osallistuville roolista riippumatta ja työviikot ovat vähintään kuusipäiväisiä. Tiimimme vetäjä teki edellisen vastaavan projektin ajan 16-tuntisia päiviä. Asiaan myös kuuluu, että jos työpäivä venyy ilta kymmeneen tai yli, saamme ottaa taksin kotiin ja asiakas maksaa. Joten pahimpaan on varauduttu asiakkaankin puolelta. Mutta vaikka pahin ja stressaavin skenaario toteutuisikin, kerran se vain kirpaisee. Vaikka sitten kirpookin sen viisi viikkoa putkeen.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/06/2013 Kategoria/t: Harrastukset, Työ

 

Avainsanat: , , ,

Työrintamalla tapahtuu

Töissä on viimeisen hieman yli kuukauden aikana tullut eteen joitakin muutoksia. Asiakastiimistämme (joka itsessään koostuu kolmesta erillisestä tiimistä: kahdesta käännösprojektitiimistä, jotka erikoistuvat eri tyyppisiin teksteihin, ja taittajatiimistä) on kaksi projektipäällikköä siirretty toisiin asiakastiimeihin firmassa. Myös taittajatiimiä on supistettu. Tämä johtui siitä, että asiakkaamme päätti keväällä, että toukokuusta lähtien he antavat osan projekteista halvemmalle firmalle (mikä ei tule toimimaan laaduntarkkailua ajatellen, mutta monesta muustakin syystä; tosin tämä on asiakkaan ongelma ja ennen kaikkea heidän oma valintansa).

Toinen muutoksiin vaikuttanut seikka on se, että toinen senioriprojektipäälliköistä jäi äitiyslomalle parisen viikkoa sitten. Jäljelle jäänyt senioriprojektipäällikkö ei pysty hoitamaan kahden tiimin töitä yksin, joten me projektipäälliköt olemme ottaneet harteillemme osan budjettien laskemisesta. (Mikä sinänsä on minulle tuttua jo edellisestä työpaikasta, mutta käytännöt ovat tietenkin erilaiset.) Lisäksi kahden projektipäällikön poistuttua meitä yhden käännöstiimin projektipäälliköitä on koulutettu tekemään toisen tiimin projekteja, jotka ovat kompleksisempia kuin oman tiimimme projektit. Tämä toinen tiimi tuottaa digitaalisia projekteja, esimerkiksi mainosbannereita nettisivuille. Viimeisten viikkojen aikana on tullut näin ollen paljon uutta opeteltavaa.

Kaiken tämän uuden opeteltavan lisäksi viimeisen kuukauden on pitänyt kiirettä, sillä asiakas ei vielä tähän mennessä ole vähentänyt työmäärää meidän osaltamme, mutta meidän päässämme on siis kolme ihmistä vähemmän hoitamassa hommia. En kuitenkaan valita. Päivät ovat hieman pidempiä ja ruokatunnit ovat jääneet välistä, mutta edelliseen työpaikkaan verrattuna tämä ei kuitenkaan tunnu pahalta. Töissä on ihan kiva olla tästäkin huolimatta, työilmapiiri kun on hyvä.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Torstaiaamuna heti töihin päästyäni asiakastiimimme johtaja sieppasi minut kokoushuoneeseen ja sanoi haluavansa puhua kanssani. Ensimmäinen ajatus, joka päässä ehti vilahtaa lyhyen kokoushuoneeseen kävelyn aikana oli, että mitähän minä nyt olen tehnyt väärin. Odotin jonkinlaista epävirallista huomautusta jostain, mutta olin onneksi väärässä.

Asiakkaamme, yksi maailman johtavista tulostimien ja projektoreiden valmistajista, oli pyytänyt yhtä tiimistämme tulemaan osa-aikaisesti tekemään töitä asiakkaan toimistolla. Tiimijohtajamme oli päätynyt valinnassaan minuun, koska olen kuulemma ”kypsä projektipäällikkö” ja tulen hyvin toimeen vaativan asiakkaan kanssa. Asiakas on jossain määrin hankala: heidän projektipäällikkönsä ovat töykeitä, joustamattomia eikä heillä ole juuri ymmärrystä siitä, miten lokalisaatioprojektit toimivat ja mitä kaikkea meidän täytyy pystyä tekemään tiukissa aikatauluissa pysytellen. He tuottavat harmaita hiuksia itse kullekin harva se päivä, ja joskus ovat jopa antaneet aihetta meidän johtajallemme olla yhteydessä heidän johtajaansa, sillä asiakkaan projektipäälliköt ovat kohdelleet projektipäälliköitämme epäasiallisesti (kuten sanottua, he todella ovat töykeitä ja hankalia ihmisiä jokapäiväisiksi työkumppaneiksi). Jollakin keinolla olen kuitenkin tullut heidän kanssaan toimeen ihan mukavasti, ja yksi jokusen viikkoa sitten toiseen firmaan siirtynyt asiakkaan projektipäälliköistä sanoi jopa lähtiessään minulle, että minä ja italialainen Silvia olimme hänen suosikkejaan työkumppaneina. Hänen suunnaltaan kuukausien ajan tulleesta tylytyksestä ei olisi kyllä uskonut. 😀 Eli niin, toistaiseksi on mennyt olosuhteisiin nähden ihan mukavasti asiakkaan kanssa. Joskus tekisi kyllä mieli sanoa heille pari valittua sanaa takaisin, mutta kiroilen sen sijaan hiljaa mielessäni ja valitan kollegoille, jotka nyökyttelevät ymmärtäväisesti päitään, aivan kuten minäkin teen heidän valittaessaan minulle.

Tästä viikosta alkaen minut lähetetään siis kolmena päivänä viikossa Lontoon ulkopuolelle asiakkaan toimistoon, jossa työnkuvani on vielä suhteellisen avoin, mutta ilmeisesti tulen tekemään lähinnä heidän projektipäälliköittensä töitä, en niinkään omiani (vaikka saattaa olla, että käytännössä tulen tekemään molempia hommia asiakkaan työpaikalla sillä minulle annetaan työläppäri, joka mahdollistaa yhteydenoton firmamme palvelimiin — ja tietysti omia hommiani sitten kahtena päivänä viikossa Covent Gardenin toimistollamme). Joten paljon uutta opeteltavaa on tiedossa edelleen.

Tässä vaiheessa tämä järjestely on vain väliaikainen: yhdestä kahteen kuukautta. Toivon hartaasti, että tämä pitää paikkansa, eikä minun tarvitse ruveta tekemään tätä kahden toimiston hommaa yhtään kauempaa.

On sinänsä mielenkiintoista päästä näkemään mitä asiakkaan projektipäälliköt käytännössä tekevät, sillä meidän näkökulmastamme he eivät juuri tiedä mistään mitään eivätkä tee muuta kuin välitä sähköposteja meidän ja omien tuotepäälliköittensä välillä. Kenties saamamme kuva on väärä — toivottavasti on. 😆 Tiimijohtajamme sanoi kuitenkin, että tällä meidän osa-aikaisjärjestelyllämme saattaa olla se vaikutus, että asiakas huomaa heidän omien projektipäälliköittensä tarpeettomuuden. Saattaa nimittäin olla, että meidän projektipäällikkömme voisivat ihan hyvin hoitaa myös sen, mitä asiakkaan omat projektipäälliköt hoitavat välikätenä. Tämä mahdollisuus kuitenkin varmistunee siinä vaiheessa, kun näen, mitä he asiakkaan päässä oikeasti tekevät. Ja varsinkin, jos loppuviimein tulen tekemään sekä heidän hommiaan että omiani, mikä osoittaisi asiakkaalle sen, että yksi projektipäällikkö pystyy hoitamaan projektit alusta loppuun asiakkaan tuotepäälliköitten kanssa asioiden, eikä asiakkaan projektipäälliköitä tarvita siinä ovenkynnyksellä pönöttämässä.

Olen osittain innoissani tästä muutoksesta siinä mielessä, että se tarjoaa mahdollisuuden ammatilliseen kasvuun ja kenties auttaa palkankorotusneuvotteluissa myöhemmin tänä vuonna. Toisaalta se tulee olemaan myös raskasta. Kuten mainittua, asiakkaan toimisto on Lontoon ulkopuolella, joten työmatkat pitenevät noin 35–40 minuutista reiluun puoleentoista tuntiin. Kolme päivää viikosta työmatkoihin menee siis kolmisen tuntia päivässä. Lähden aamulla kotoa ennen puolta kahdeksaa, olen kotona illalla puoli kahdeksan maissa. Firma tulee kuitenkin siinä mielessä vastaan, että he a) maksavat junalippuni Eustonin asemalta Hertfordshiren kreivikunnan alueella sijaitsevaan 81 000 asukkaan pikkukaupunkiin ja b) tarjoavat pienen palkankorotuksen tämän työjärjestelyn ajaksi. Tiimijohtajamme kutsui tätä ”kipurahaksi”. Tuskallista se todellakin saattaa olla, mikäli tähänastinen kokemus kirnuun piereskelevistä noita-akoista pitää sitten paikanpäälläkin paikkansa. Ilmeisesti työilmapiiri asiakkaan työpaikalla on jossain määrin ”haasteellinen”.

Mutta aika näyttää, tulevasta keskiviikosta lähtien. Huomenna on vielä normaali päivä Covent Gardenin toimistolla, ja tästä kansallisesta vapaapäivästä ja näin ollen pitkästä viikonlopusta ehtii vielä nauttia tämän pilvisen maanantain verran.

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 07/05/2012 Kategoria/t: Työ

 

Avainsanat: , , , , , ,

Pikku työpätkä

Pikainen päivitys vain, on ollut pitkä päivä ja päätä särkee. Sen siitä saa, kun ei juo tarpeeksi vettä päivän aikana.

Vietin tämän päivän Harrowissa, Middlesexin kreivikunnassa Lontoon luoteispuolella. Tarkemmin sanottuna olin Ipsos MORI:n toimitiloissa koulutus- ja arviointipäivän merkeissä. Ipsos (tai Britanniassa Ipsos MORI) on Britannian johtavia markkinatutkimusyrityksiä. Lopputulos luennoille ja harjoituksille oli se, että sain pikku työpätkän seuraavalle 2–4 viikon jaksolle. Projektin aikataulu tarkentuu myöhemmin ja huomenna palaan syventävän koulutuksen pariin ja aloittelemaan töitä.

Työpaikka on sinänsä vähemmän kiinnostava ja tuntipalkka luokattoman huono (noin puolet siitä, mitä tienasin edellisessä työpaikassani), mutta saan sieltä uutta kokemusta ja pääsen sentään tekemään jotain ja tuntemaan oloni taas hyödylliseksi. Mitä siitä, jos iso osa palkasta menee pelkästään siihen, että matkustan töihin ja takaisin, heh. (Päivästä reilu tunnin palkka menee matkustuskuluihin, kiitos kalliiden metrolippujen ja työpaikan kaukaisen sijainnin.) Työmatka ei ajallisesti ole onneksi paha — pääsen ovelta ovelle noin tunnissa.

Kyseessä on markkinatutkimusfirma, joten pääsen keräämään puhelimitse aineistoa tutkimusta varten. Toisin sanoen teen puhelinhaastatteluita. Loistava työpaikka ihmiselle, joka inhoaa puhelimessa puhumista! Mutta kuten sanottua, työssä oppii aina uusia juttuja, joista voi jatkossa olla suurtakin hyötyä. Samoin uudessa työpaikassa tapaa uusia ihmisiä, joista voi olla verkostoitumisen kannalta katsottuna hyötyä tulevaisuudessa, kun hakee taas muita töitä. Ken tietää.

Ja tutustuin uuteen ihmiseen tänään — työkaveriksi valittiin toinen suomalaisnainen, Maria, saman projektin pariin. Mukava, että paikassa on joku, jonka kanssa olla aluksi hukassa kaksin ja jonka kanssa voi mennä vaikka tuopille työpäivän päätteeksi, jos on tarvetta. 🙂

Kaiken kaikkiaan siis hyvä juttu. Nyt täytyy vain huomenna aamusta pirauttaa paikalliseen työkkäriin ja tiedustella, miten hankalaa on saada työttömyyskorvaus rullaamaan taas työpätkän päätyttyä. Jotkut asiat täällä sujuvat yllättävänkin kivuttomasti, toivottavasti myös tämä.

Tämä on ennen kaikkea kivaa vaihtelua työnhakijan arkeen — en valita. 🙂

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 20/01/2010 Kategoria/t: Arki

 

Avainsanat: , , ,