RSS

Avainsana-arkisto: uusi vuosi

Vuosi vaihtuu

Niin vain livahti taas johonkin kokonainen vuosi!

2012 on henkitoreissaan, pari päivää on enää jäljellä. Kuten ei aiemmistakaan vuosista, ei mitään mullistavaa jää tästäkään käteen, ei hyvässä eikä pahassa. Joitakin kohokohtia se sentään toi mukanaan. Vanhemmat kävivät Lontoossa syksyllä ja nettituttujen kanssa oli tapaaminen tuolloin myös. Mukaan mahtui myös muutama ulkomaan reissu: Suomeen helmi-maaliskuussa, Ateenaan kesäkuussa ja Lanzarotelle joulukuussa. Kävin katsomassa näytelmiä ja musikaaleja noin kymmenisen kappaletta tänä vuonna. Muutaman mielenkiintoisen museon kolusin myös ja yhden elokuvan taisin käydä katsomassa.

Jossain vaiheessa vuotta kokeilin reilun kuukauden palvelua, jossa muutamalla punnalla sai töihin toimitettuna pienen napostelulaatikon, jossa oli neljää sorttia satunnaisia syötäviä, kuten pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, oliiveja ja tummaa suklaata. Olivat ihan mukavia viikottaisia herkkupaloja työlounaaksi, mutta luovuin siitä kuitenkin loppujen lopuksi. Pärjään työpäivän sillä banaanilla, joka on normaalisti lounaani, ja hätävarana on laatikossa aina myslipatukoita ja kuivattuja mansikoita. Halvemmaksikin tulee.

Luovuin myös LOVEFiLM-jäsenyydestäni jossain vaiheessa vuotta, muistaakseni kesän alussa. Vuokrasin postitse DVD:itä reilun vuoden ajan (kenties puolitoista), mutta läppärini DVD-asema ei ole enää uuden veroinen ja monet levyt jämivät katselun aikana, joten hinnalle ei enää saanut vastinetta koneen vuoksi. Lisäksi siinä oli tietysti se, että huomasin katselevani vain vähemmän ja vähemmän elokuvia ja sarjoja, joten yksi vuokralevy saattoi pölyttyä nurkissa jopa kuukauden ennen kuin sain sen katsottua ja palautettua postitse seuraavan vuokralevyn toivossa. Eipä siinäkään sitä vastinetta rahoille tule, kuukausimaksu kun juoksee joka tapauksessa.

Samoin tietokoneella pelaaminen väheni selvästi kuluneena vuonna, mikä on harmi. Töissä oli sen verran kiirettä, että pelien vaatima paneutuminen oli jotenkin liian kovan työn takana. Muutaman pelin ostin kuitenkin vuoden aikana, tuoreimpana niistä Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper ja Thief. Ensimmäisessä nimensä mukaisesti selvitellään Viiltäjä Jackin murhia Sherlock Holmesin roolissa. Ostin pelin, koska se oli halpa, ja ihan yleisestä mielenkiinnosta sillä peli sijoittuu asuinympäristööni, Whitechapeliin, jossa murhat vuonna 1888 pääosin tapahtuivat. Itse peli ei ollut mikään erikoinen. Thief on puolestaan peli, jossa hiiviskellään varkaan roolissa ympäriinsä — vaikuttaa tähän mennessä erittäin hyvältä ja pelaaminen jatkunee tänä viileänä ja pilvisenä viikonloppuna.

Töissä uudenlaista haastetta toi kolmen kesäkuukauden pätkä asiakkaan toimistolla kolme päivää viikossa. Tämä auttoi rakentamaan asiakassuhdetta aivan uudella tasolla, sillä olin osa heidän tiimiään pitkän ajan ja opin tuntemaan heitä ja heidän toimintatapojaan paremmin.

Olympialaiset onnistuin välttämään melkein kokonaan, paria sunnuntaista kävelyreissua lukuun ottamatta, jolloin jouduin maratonien vuoksi mutkittelemaan ohi suljettujen teiden. Olympialaisten alusta, eli heinäkuun lopulta lähtien, ryhdyin kävelemään töihin aamuisin välttääkseni ihmispaljouden (jota käytännössä ei sitten ollutkaan — metro oli olympialaisten aikaan hiljaisempi kuin normaalisti). Olenkin kävellyt sittemmin töihin poikkeuksetta joka aamu, satoi tai paistoi.

Joulukuun alussa hankin itselleni entisen puhelimen tehtyä tenän ensimmäisen älypuhelimeni, mikä oli erinomainen päätös: tavalliseen puhelimeen ei enää ole paluuta. Puhelimeni avulla voin muun muassa seurata liikuntaharrastustani, sillä loggaan RunKeeper-palveluun aamuiset työmatkani ja muut pidemmät kävelyt. GPS-paikannuksen avulla puhelimeni tallentaa reitin ja laskee sen pituuden sekä tallentaa myös matkaan kuluneen ajan. Lisäksi se kartoittaa nousujen kokonaismäärän ja arvioi kalorikulutuksen. Nyt tiedän esimerkiksi, että työmatkani on keskimäärin viisi ja puoli kilometriä, matka kestää keskimäärin 50 minuuttia ja olen joulukuun aikana kävellyt tähän mennessä sata kilometriä. Keskimääräinen viikkokävelyni on ollut noin 27 kilometriä pelkästään työkävelyjä, mikä on aikalailla enemmän kuin kokonaiskävelyni ennen työmatkakuntoilun aloittamista. Ennen kun kävelin lähinnä vain viikonloppuisin, ehkä yhteensä jonkun 10 kilometriä viikossa.

Ja tietysti älypuhelin on oiva esine internet-addiktille, nettiin kun pääse melkein milloin vain.

Ryhdyin myös pitämään silmällä mitä suuhuni pistän tammikuun alkupuolella, sillä edellisen työpaikan aiheuttama lohtusyömisen tarve oli saanut painon kipuamaan reippaasti yli lääkärin suositteleman määrän. Sittemmin paino on mennyt alas 12 kiloa. Vielä on matkaa jäljellä — jos vuonna 2013 saisin vielä noin 8 kiloa pois, olisin normaalipainon ylärajalla ja tyytyväinen (siitä voisi vielä ottaa 15 kiloa pois ja olisin edelleen normaalipainoinen, tosin se kuulostaa sulalta hulluudelta!). Tai ehkä voisin yrittää pudottaa 9–10 kiloa ensi vuonna; joulun ja uuden vuoden ajan ruokoton syöpöttely sekä aiemman lomareissun jäätelöt ja runsaat ateriat näkynevät ensi viikonloppuna vaa’alla! (Tänä viikonloppuna vaaka saa ihan rauhassa pölyttyä kirjahyllyn nurkkaan nojaten. Ja viikolla en vaa’alle jaksa/viitsi koskaan kiivetä.)

Siinäpä kai se. Ellen sitten unohda jotain olennaista, mikä on aina tietysti mahdollista. 😛 Uuden vuoden alkuun liittyy minulla myös perinteisesti blogin ulkoasun uudistaminen, kun uutta vuotta en yleensä muuten juhli. Joten se on hoidettu pois päiväjärjestyksestä nyt.

Hyvää uutta vuotta!

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 29/12/2012 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

2011/2012

Niin se vain johonkin tämä 2011 hujahti.

Joulu meni edellisvuoden tapaan ei-jouluisissa merkeissä. Kävin jouluaattona kävelyllä kameran kanssa keskustassa, mutta saldo ei ollut hääppöinen. Muutama otos alla.

Trafalgar Squaren ja Big Benin välillä oli muutama tusina poliiseja ja yksi heistä osoittautui olevan varsin huumoritunnelmissa. Kävelin kourallisen heistä kanssa osan matkaa kohti parlamenttitaloa ja kysyin yhdeltä konstaapeleista mitä alueella tapahtuu ja oliko kulku Westminsterin sillalle kenties estetty, sinnepäin kun suuntasin. Poliisin vastaus tiedusteluuni oli: ”avaruusolennot ovat laskeutuneet”. Jouluaaton jännityksestä ilmiselvästi riehaantunut konstaapeli kertoi kuitenkin heti kohta, että he olivat tulleet paikalle mielenosoitusta silmällä pitämään. Sillan sulkemisesta hänellä ei ollut tietoa, heidän tiiminsä kun oli vasta saapunut paikalle. Kävin kurkkaamassa — sillan sai ylittää normaalisti ja pääsin pyörähtämään etelärannallakin auringonlaskukuvan ottamassa.

Jouluaaton aurinko laskee.

Jouluvaloja Oxford Streetistä etelään.

Taksi Covent Gardenissa, työpaikan kulmilla.

Joulupäivän aamuna tein saman kuin viime vuonnakin, kävin pyöräilemässä keskustassa ja lähtö kotoa oli taas kello 07:00. Päädyin ex tempore rullaamaan aina St. John’s Woodiin saakka: kävin toivottamassa hyvät joulut entiselle vuokraemännälle ja -isännälle. Ehdin siinä noin puoli kymmenen maissa juuri sopivaan rakoon: he olivat päässeet sängystä ylös, mutta eivät vielä aamusaunaan. Vaihdoimme kuulumiset ja sain mukaani Töysän piparkakkuja. Kotimatka menikin sitten yhteen syssyyn ilman valokuvaustaukoja. Piti päästä kotiin syömään lounasta ja suihkuun. Noin 25 kilometrin pyörälenkki kävi hyvin joulun juhlinnasta.

Jouluaamuinen Westminster.

Autio Oxford Street, kuten viime vuonnakin.

Tuli pyöräillessä mieleen, että olisi mukava uskaltautua polkemaan liikenteen sekaan useamminkin. Pyörällä pääsee loppujen lopuksi niin kätevästi paikasta toiseen, varsinkin viikonloppuisin, jos/kun metrolinjat ovat korjaustöiden vuoksi suljettuna, kuten usein asian laita on. Saattaa olla, että ostan jossain vaiheessa kokeeksi vuoden pyörävuokrapassin, jolla saa puolen tunnin matkat ilmaiseksi (sen pidemmistä kulkemisista menee pieni maksu). Jos kokemukset ovat hyviä, voisi harkita kokoontaitettavan kaupunkipyörän ostamistakin tulevaisuudessa. Pyörällä työmatkakin taittuisi puolessa tunnissa ovelta ovelle, kun täyteen ahdetuilla ruuhka-aika junilla ja metroilla siihen menee noin 40 minuuttia.

Menneestä vuodesta mieleen jäivät asunnosta toiseen muuttaminen pääsiäisenä, vanhempien vierailu Lontooseen huhti-toukokuun vaihteessa, jääkiekon maailmanmestaruus, viimeisen isovanhemman kuolema toukokuun lopulla, lomamatka Maltalle kesäkuussa ja työpaikan vaihtaminen heinäkuussa. Muuten mentiin aikalailla tasaista rataa (ellen nyt sitten ihan tykkänään unohda jotain olennaista — vanhalla tahtoo olla harva pää).

Sosiaalinen elämä oli suhteellisen hiljaista koko vuoden aiempiin vuosiin verrattuna, tosin en sitä suuremmin kaipaakaan. Töissä saa olla ihan tarpeeksi sosiaalinen, vapaa-ajalla on mielellään omissa oloissaan. Ystäväni Letician kanssa näimme tuossa loppukesästä ja totesimme, että edellisestä kerrasta oli vierähtänyt yli puoli vuotta, jotenkin kummasti. Ihmiset, jotka asuvat reilun puolen tunnin junamatkan päässä toisistaan samassa kaupungissa näkevät toisiaan pari kertaa vuodessa. Joku voisi sanoa tuota jo säälittäväksi. 😛

Uutta vuotta en aio juhlia, kuten en juhlinut viime vuonnakaan. Sain kutsun vuoden vaihtumista juhlistamaan pubiin isommassa, noin parinkymmenen hengen seurueessa (josta suuri osa on nykyisiä työkavereita, tosin firman eri puolilta), mutta jätän välistä. Ei vanha jaksa väenpaljoutta, meteliä ja humalaisia ihmisiä, varsinkaan kun vuoden vaihtumisessa ei sinänsä ole mitään juhlimisen aihetta minulle henkilökohtaisesti.

Mitään uudenvuodenlupauksia en myöskään ole koskaan oikein harrastanut, mutta joitakin suunnitelmia tietysti on tulevaa silmällä pitäen. Ensi vuonna toivottavasti tulee tehtyä 1–2 reissua johonkin. Jossain lämpimässä olisi taas kiva käydä lomailemassa. Pistin eilen töissä sisään lomapäiväpyyntöjä muutaman. Suomen reissua varten helmikuun lopulla ja viikon pätkät huhtikuun ja kesäkuun alussa. Saa nähdä hyväksytäänkö ne. Jos hyväksytään, buukkaan ulkomaanreissun jommalle kummalle kevät-kesän viikolle. Jos Euroopassa pitäydyn, kohteena on todennäköisesti Rooma, Ateena tai Lissabon, kaupungit, joita harkitsin tänäkin vuonna vaikka Malta lopulta voitti. Muita vaihtoehtoja löytyy kyllä myös, aina Turkista Thaimaahan. Aurinko saisi paistaa ja jotain uutta nähtävää ja koettavaa saisi olla tarjolla. Mahdollisen toisen reissun voisi säästää koleammalle syksylle.

Toisen tatuoinnin ottaminen on myös pyörinyt päässä vuoden toisella puoliskolla. Saattaa olla, että hankin sen jossain vaiheessa alkavaa vuotta. Ideoita on pari, mutta ei vielä siihen kasaan mietittynä, että tatuoijan puheille kykenisi niiden kanssa menemään. Mietiskely on siis vielä työn alla.

Nettituttuni Misty Teksasista suunnittelee tulevansa Lontooseen ensi syksynä johonkin konserttiin. Tuolloin on todennäköisesti taas nettituttujen tapaaminen hieman isommalla kaavalla. Niitä ei olekaan tänä vuonna ollut yhtä tai kahta aivan minikokoontumista lukuun ottamatta (John Dublinista kävi täällä kerran tai pari työmatkalla, Letician syntymäpäivät osuivat samaan aikaan).

Siinäpä sitä jonkinlaista suunnitelmaa ensi vuodelle. Muuten mennään kuten aina ennenkin: virran mukana.

Vähemmän innostavaa tapahtumaa on tietysti tulossa kaupungin puolesta: olympialaiset tulevat vaikka kuinka pokkuroisi vastaan. Niitä olisi kiva päästä pakoon, mutta ei taida onnistua. Liian pitkät kisat lomapäivien ”tuhlaamiseen”. Täytynee vain kestää väkimassojen vyöryminen jo ennestään ruuhkaista kaupunkia tukkimaan. Ja sulattaa todennäköinen hintojen nousu, joka puolelta pursuava urheilukrääsä ja joka tuutista ulos pullahteleva imelä maailmansyleilyhenki, joka olympialaisissa aina on. Pah, humpuukia, sanon minä.

Tiesitkös muuten, että 1900-luvun alkupuolella olympialajeja olivat mm. kuumailmapalloilu, kroketti, köydenveto, runous ja kaupunkisuunnittelu (Suomen Yrjö Lindegren voitti kultaa ja Ilmari Niemeläinen sai pronssia Lontoon olympialaisissa vuonna 1948) ja ainutkertaisena tapahtumana vuonna 1900 pulujen ammunta? Tuolloin belgialainen Leon de Lunden ampui 21 pulua ja voitti kultaa.

Kuten aiempinakin vuosina, blogin ulkoasu muuttuu vuoden vaihteessa. Toivottavasti kärsii lukea tämänkin näköisenä.

Hyvää uutta vuotta!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 31/12/2011 Kategoria/t: Ajatuksia

 

Avainsanat: , , , , , ,