Amerikkalainen olut VIII: Stone Ruination IPA

Kirin kiinni näitä olutpostauksiani viimeisen muutaman viikon ajalta. Amerikasta matkanneet pullot ovat maanneet kaapissani jo kuukausikaupalla ja tarvitsen varastotilaa muuhun käyttöön, joten yritän maistella niitä nyt oikein urakalla, pois nurkista kuljeksimasta. 😛 Eikä tietysti ole oluille hyväksi, että ne vanhenevat määrättömästi komeron perillä!

Tähänastisista maistiaisista ainut ”epämiellyttävä” on ollut Stone Ruination IPA (valmistajana Stone Brewing Co., Kalifornia).

’Ruination’ tarkoittaa jonkin tai jonkun raunioittamista tai pilaamista taikka jotakin, joka on raunioitunut, pilattu. Nimi istuu mielestäni hyvin tälle India Pale Alelle, jonka maku on varsin karvas — karvain mitä olen koskaan oluiden kohdalla maistanut.

Oluiden karvautta mitataan kahdella perusasteikolla: amerikkalaisella International Bitterness Unitilla ja Eurooppalaisella European Bitterness Unitilla. Periaatteessa näiden asteikkojen lukujen pitäisi olla keskenään samat, mutta koska mittausprosessit poikkeavat toisistaan hieman, teoriassa ainakin EBU-luku saattaa joskus olla saman oluen kohdalla hieman matalampi kuin IBU-luku. Mitä matalampi luku, sitä vähemmän karvas on oluen maku. Asteikko juoksee nollasta sataan, tosin jotkut valmistajat ilmoittavat korkeampia karvaslukuja, aina 135:een saakka.

Perinteisen lagerin IBU on normaalisti luokkaa 5–20. Belgialaisten lambicien (kuten esimerkiksi kirsikkaolut) IBU on 11–23, portterin 20–40, Guinnessin 25–60, India Pale Alejen 40+.

Oluen karvas maku johtuu humalasta — sanan kasvitieteellisessä merkityksessä. Oluen maltaat vaikuttavat karvaaseen makuun käänteisesti: mitä enemmän oluessa on mallasta, sitä heikommin karvas aistitaan. Näin ollen raskaammissa, korkeamman mallaspitoisuuden oluissa tarvitaan enemmän humalaa (ja korkeampi IBU-/EBU-luku) maun tasapainottamiseksi. IBU- ja EBU-lukuja on kritisoitu siksi, että ne eivät käytännössä juuri kerro karvaasta mausta sinänsä; tämä siis siksi, että humalaisempi olut ei välttämättä maistu karvaalta, jos siinä on paljon maltaita. Kriitikoiden mukaan IBU ja EBU kertovatkin lähinnä vain siitä, kuinka humalainen mikäkin olut on.

Stone Ruination antaa IBU-luvukseen ”100+”. Tätä olutta on tehty vuodesta 2002 ja prosentteja siinä on 7,7. Aiemmin en ole EBU-/IBU-asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta tästä lähtien täytyy pitää India Pale Alet mielessä ja tutkia, onko minusta pitämään niistä. Tämän esimerkin perusteella en ole niiden ystävä, mutta yhden perusteella lienee turha tehdä mitään lopullisia johtopäätelmiä.

 

Amerikkalainen olut III, IV, V ja VI

Niin. Nämä neljä olutta puolestaan menivät parempiin suihin maaliskuun lopulla.

Oli vilpoinen lauantai-ilta. Suomalais-irlantilainen ystäväpariskuntani kutsui minut ja muutaman muun kaverinsa istumaan iltaa luokseen etelä-Lontooseen. Meitä oli siellä reilu kourallinen: pari irlantilaista jalkapallohullua miestä, pari brittiä, kolme suomalaista naista ja hollantilainen mies, ellen ihan väärin muista. Söimme iltapalaa nyyttärimeiningillä, katsoimme pari elokuvaa ja rupattelimme niitä näitä.

Olin tuolloin kovasti suunnitellut lähteväni kotiin ennen puoltayötä, että ehdin junalla takaisin (bussilla kotiutuminen olisi Brockleystä turhan hankalaa ja kestäisi todella kauan). Mutta jotenkin kummasti se aika vain vierähti ja yhtäkkiä kello olikin jo puoli kuusi aamulla. Ei siinä auttanut muuta kuin jäädä Johnin ja Sonjan sohvalle nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten junalla kotiin jatkamaan unia.

Tällä viikolla sain kutsun mennä varmaankin suurin piirtein samalla porukalla samaan osoitteeseen taas lauantai-iltaa viettämään, mutta tällä kertaa Euroviisuja valvomaan. Seura on mitä parhainta, mutta onnekseni minulla oli jo illallissuunnitelmia Alin ja Maureenin kanssa sovittuna — viisujen välttäminen onnistuu kivuttomasti tänäkin vuonna. 😆

Prosentit amerikkalaisissa oluissa olivat paikoitellen kovat ja kaksi pulloista oli vielä 750 millilitran pulloja, joten enemmän kuin mielelläni jaoin isot pullot muiden oluen juojien kanssa. Tosin hirveästi en tehnyt maistelumuistiinpanoja näistä, ymmärrettävistä syistä. Heh.

Kuvassa alla näkyy isännän ja emännän sekä hollantilaisen juuston (nam!) lisäksi Rogue Farms Pumpkin Patch Ale ja Jester King Black Metal -stout, joka oli tappavan vahvan makuista ja prosentit olivat kokonaista 10. (Panimon sivuston mukaan oluelle soitettiin käymisprosessin aikana black metalia, mikä lienee syy valmiin oluen tekemään vimmattuun makuhyökkäykseen.) Kurpitsaolut puolestaan tarjosi paljon hellemmän kohtelun makunystyröille ja siitä pidin kovasti. Kaksi muuta olutta olivat joku jouluolut ja muistaakseni joku aika perus-ale. Nimiä en kyllä valitettavasti kirjoittanut ylös ja pullot menivät siellä illan päätteeksi lasinkeräykseen.

Seuraavat maistelut kenties taas paremmalla onnella muistiinpanojen suhteen!

 

Amerikkalainen olut II: Southern Pecan Nut Brown Ale (Lazy Magnolia)

Tämä on olut, jonka korkkasin jo maaliskuussa, mutta postaus jäi silloin keskeneräiseksi. Laitan sen nyt kuitenkin tähän, jotta ei jää epäselväksi, että olut on juotu!

Southern Pecan Nut Brown Ale

• Panimo: Lazy Magnolia (Kiln, Mississippi), perustettu vuonna 2003
• Oluttyyppi: ale (brown ale)
• Alkoholipitoisuus: 4,39%
• Suositeltu tarjoilulämpötila: 10 astetta
• Palkinnot: Pronssimitali vuoden 2006 World Beer Cupissa, erikoisoluiden kategoriassa

Southern Pecan Nut Brown Ale on panimon tietojen mukaan maailman ensimmäinen olut, joka on tehty paahdetuista pekaanipähkinöistä. Pähkinöitä käytetään viljan tapaan, kunhan päästään yli pähkinöiden öljyisyyden mukanaan tuomista haasteista. Panimon olutkuvauksen mukaan Southern Pecan Nut Brown Ale on kevyesti humaloitu, jotta maltaan, karamellin ja pähkinöiden maku pääsee esiin. Väri on tumman mahonkinen ja sitä on saatavilla seuraavissa osavaltioissa: Mississippi, Louisiana, Tennessee, Alabama, Georgia ja Florida.

Silloin maaliskuussa maistellessani muistiinpanoni aiheesta olivat varsin lyhyet ja ytimekkäät:

”Tuoksu on jotain viinin ja mämmin väliltä vaikka alkoholipitoisuus on matala. Olut on hapokas ja makukin yrittää lähennellä mämmiä, mutta se on kuitenkin kevyt.”

Että näin. 😛