Tower Bridgen siltaläpät nostetaan 2–3 kertaa päivässä, mutta näiden kolmen ja puolen vuoden Lontoossa asutun vuoden aikana ei moinen tapahtuma ole kertaakaan osunut kohdalle. Paitsi nyt tänä aamuna.
Lähdin yhdeksän kieppeillä kävelylle kohti Bermondseytä, joka on tois’puol jokke aikalailla suoraan kotipaikastani etelään. Sinne päästäkseen on tosin kierrettävä lännempää ja palattava sitten joen eteläpuolella takaisin itään, sillä lähin joenylityspaikka on Tower Bridge. Aamulenkkini keskeytyi sillalla noin viideksi minuutiksi, kun sekä auto- että jalankulkuliikenne pysäytettiin odottamaan läppien nostoa. Joku vähän korkeampimastoinen laiva sieltä pyrki merelle.
Olympiarenkaat sillalla nostettiin ylös ”kattoa” vasten, pois läppien edestä.
Bermondsey’iin olin menossa siksi, että satuin keskiviikkoiltana löytämään sieltä netitse leipomon, joka tekee mm. 100-prosenttista ruisleipää ja hyviksi kehuttuja vanukastäytteisiä munkkeja. Täytyi siis lähteä kokeilumielessä ruisleipä- ja munkkiostoksille aamutuimaan. Munkki oli varsin maukas ja ruisleivän tuoksu ja ulkonäkö suomalaisesta näkökulmasta lupaavia. Tosin leipä meni suoraan pakastinlokeroon, joten maistaminen jäi näin myöhempään.
Tein tänään syömisiksi sen sijaan ensimmäistä kertaa kotona falafelia. Helppoa ja herkullista — persilja silpuksi, säilötyt herneet haarukalla rouheaksi muussiksi, mausteet ja muut ainekset sekaisin ja pikku hetkeksi pannulle paistumaan. Tein useamman falafel-pihvin, joista voi tehdä kasvishampurilaisia pitaleivän suosiollisella avustuksella. Lounaaksi söin yhden moisen, tulisella salsalla ja kurkulla höystettynä.
Kikhernepohjaisia persiljalla, kuminalla, korianterilla ja chilijauheella maustettuja falafel-pihvejä.
Pihvit kestänevät pakastamisen, joten töiden jälkeen on helppo heittää iltapalaa kasaan nyt useampana iltana.
Maastamuuttajan päiväkirja 