Arkipäivitystä

Kävin eilen kävelemässä kamerani kanssa Regent’s Parkissa vaihteeksi ja tuloksia näkyy muutama alla. Kukkapenkkejä oli myllätty istutuksia varten jo auki ja ilmassa oli auringonpaistetta ja kevään tuoksua. Mukavaa vaihtelua jatkuvaan sateen tihutteluun! Kyllä se tästä pikku hiljaa kevääksi kääntyy. 😀

Työmaalla tahti jatkuu entisellään, vaikka yksi myyntitiimistämme sanoutui irti muutama viikko sitten (kertoi minulle syyksi lähinnä työpaineet ja sen, että oli saanut moitteita(!) siitä, ettei tee palkatonta ylityötä). Torstaina on tulossa kahden esimieheni kanssa puolivuotiskehityskeskustelu, jossa aion ottaa työmäärän (jälleen kerran) esiin ja myös esittää toiveen siitä, että säännöllisiin iltavuoroihin ei tarvitsisi palata. Olen pari kuukautta tehnyt normaalia työpäivää pitkin viikkoa muutamaa iltavuoroa lukuun ottamatta ja vaikutus energiatasoihin on ollut positiivinen. Mielelläni en enää palaisi takaisin entiseen, mutta saa nähdä miten toiveen kanssa käy. Aion myös pyytää tuntuvaa palkankorotusta. Sekin olisi varsin suotavaa tässä vaiheessa, kun vuosi firmassa on jo takana ja palkka ei tällä nykyisellä tasollaan kovin lämmitä.

Sain myös viestin vastaajaan viime viikolla jostakin rekrytointifirmasta, sillä ansioluetteloni on jossain netissä edelleen. Pyysivät soittamaan takaisin johonkin avoimeen työpaikkaan liittyen, mutta en soittanut. Aiemmin, kun tällaisia soittoja on tullut, kyse on ollut pienipalkkaisista töistä, joissa yleensä tarvitaan suomen kieltä. Suurella todennäköisyydellä tämäkin olisi ollut joku puhelintyö, myyntiä tai esim. neuvontapuhelintyyppistä työtä. Tosin jos palkankorotusta ei irtoa, täytyy päivittää ansioluettelo ja vastata kerkeämmin rekryfirmojenkin soittopyyntöihin. 😆

Kotosalla vuokraisäntä on palannut kahden kuukauden talvireissultaan ja sänkyäni tärisyttävä musiikin jumputus on palannut arkeen. Torstaiyönä jouduin käydä puoli yhden jälkeen pyytämässä, että pistäisi teknonsa pienemmälle, sillä herätys on minulla, kuten normaalisti, taas seitsemältä. Asun tällä hetkellä kolmen brasilialaismiehen kanssa, eikä heistä kukaan oikein huomaa sitä, miten äänekkäästi he elävät. Voipi olla, että uuden kämpän haku on taas edessä kesällä, sillä joskus ottaa tosissaan pannuun yöaikaan äänekkäästi keskusteleminen, vuokraisännän musiikin kuuntelu, ovien paukuttelu ja portaissa tömistäminen. Itse kun on tottunut siihen, että naapurit ja muut asunnon asukit otetaan automaattisesti huomioon elämän äänitasossa. Jotain kertoo minusta myös se, että kun viime vuonna vielä asuin eläkeläispariskunnan kanssa saman katon alla, he huomauttivat, että eivät tiedä olostani mitään, koska olen niin hiljaa. Rentouttavaa hiljaisuutta kaipaan muilta usein minäkin, mutta tässä talossa siihen ei taida olla mahdollisuuksia. Korvatulpat ovat tarpeen nukkuessa.

Muuten ei sinänsä ihmeempiä, mutta jotain pientä nyt sentään. Vietin tietoisesti elämäni ensimmäisen tipattoman tammikuun, tosin siinä ei ollut sinänsä mitään ihmeellistä, sillä muutenkin saattaa mennä viikkotolkulla suu kuivana. Samoin olen vähentänyt tietoisesti hiilihydraattien/sokerin kulutustani vuoden alusta, sillä karkin syönti riistäytyi käsistä viime vuoden loppupuoliskolla. Iltaherkkujen syönti on vähentynyt huomattavasti. Lisäksi olen jättänyt leivän, riisin, pastan ja perunan pois. Kiloja on kenties pari karissut, mutta en ole puntarissa käynyt, sillä puntarini majailee Suomessa. Sokerin aiheuttamat energiatason heittelyt ovat vähentyneet joka tapauksessa ja turvonnut olo helpottanut, joten siinä mielessä on parempi olo nykyään.

Kavereita en ennen tiistai-iltaa ollut nähnyt sitten joulukuun puolivälin — viikot ja viikonloput hujahtavat ohi hetkessä, joten ei ole tullut sovittua mitään kenenkään kanssa. Tiistaina tosin näin yhden tutun pubissa, jossa se tipatonkin sitten parin pienen punaviinilasin myötä katkesi. Perjantaina on tarkoitus puolestaan nähdä kouluajoilta eräs paikkakuntalainen, joka on asunut Lontoossa jo kolmisen vuotta. Näimme täällä ensimmäistä kertaa syksyllä suomalaiskuoron konsertin yhteydessä ja silloin sovittiin, että nähdään joskus töiden jälkeen oluella. Jokunen kuukausi siihenkin päivämäärän lukkoon lyömiseen meni! Mutta perjantaina vihdoin näemme. Jossain pubissa. Tuopilla tai parilla. 😀

 

Kevään merkkejä

Tänään oli mukavan kirpakka kevätpäivä. Päätin lähteä aamusta kävelylle kameran kanssa, kevään merkkejä metsästämään.

Kävelin Regent’s Canalin vartta Regent’s Parkiin ja pyöriskelin siellä ympäriinsä pitkän aikaa. Kuljin pohjoisesta eläintarhan kulmilta lounaaseen. Matkalla oli useampia jalkapallopelejä käynnissä, aikuisporukoiden kesken ja lasten kesken. Kaarsin pikku hiljaa etelää kohti ja eteläpuolella puistoa kuljin pitkän matkan veneilyjärveä kiertäen. Järvellä oli jo jokunen polkuveneilijä täydessä touhussa.

Ylitin järven ja suuntasin puiston sydämeen, Queen Mary’s Gardensiin, viimeisen päälle laitettuun osaan puistoa, jossa pensasaidat on todennäköisesti leikattu vatupassin kanssa. Siellä tarpeeksi pyörittyäni kävelin ulos puistosta eteläpuolella ja päätin reilun parin tunnin kävelyaamupäiväni Baker Streetin aseman liepeille, josta nappasin bussin kotiin.

Täällä voin rehellisesti sanoa nauttivani keväästä. Suomessa en siitä välittänyt; kevät oli talven kanssa aika lailla tasoissa epämiellyttävimmän vuodenajan paikasta kilpaillessa. Kevään likainen loska ja yleinen harmaus ärsyttivät. Lumen alta paljastuva vihreä ruoho onnistui vain muistuttamaan minua siitä, että taas yksi kokonainen vuosi on mennyttä.

Lontoossa kevät maistuu paljon paremmalta.

 

Ensimmäinen tänään valokuvattu kevään merkki: Abbey Road Studiosin vastapäätä pensasaidassa oli kirkkaan punaisia marjoja.

Regent's Canalin varrella.

Kanaalin varrella oli liikennettä aamukymmenen jälkeen.

Kanaalia reunustavalla muurilla kevätkukat olivat innoissaan.

Oksista puskee lehtiä.

Lintuja lekottelee auringossa.

Yksi puistossa käynnissä olleista jalkapallopeleistä.

Puiston vähemmän fiinillä puolellakin on kaunista.

Harmaita oravia tuotiin Britanniaan Amerikasta reilu sata vuotta sitten. Ne ovat kuitenkin vahvempia kuin paikalliset punaiset oravat ja sen seurauksena punaisten oravien kanta pienenee koko ajan.

Veneilyjärvellä heitetään ruoalla vesilintua.

Maailmankuulussa Queen Mary's Gardensin ruusutarhassa ruusupensaat puskevat lehtiä.

Ruusutarhan vieressä on suihkulähde.

Istutukset on muotoiltu tarkkaan.

Tämä puistonpala on varmasti upea jo kuukauden päästä.

Eteläinen tuulahdus.

Pieni vesiputous solisee alas pieneen vihreään lampeen.

 

Obama on kaupungissa

Palasin eilen illalla töiden ja drinkkien jälkeen St. John’s Woodiin hieman ennen kahdeksaa ja kävelin 600 metrin kotimatkalla noin tusinan poliisin ohi. Parissa risteyksessä oli molemmissa kourallinen poliiseja partioautojensa kanssa, osa poliiseista jalkautuneena. Se oli muistutus siitä, että Regent’s Parkiin on sieltä kävelymatka ja Barack Obama asuu Lontoon vierailunsa aikana Regent’s Parkissa Yhdysvaltain suurlähettilään asunnolla. Jostain syystä siinä kotia kohti kävellessäni poliisien ohi ihoni nousi kananlihalle, kun tajusin miten suurista asioista Lontoossa on oikeasti kyse näinä parina seuraavana päivänä.

Iltapalan jälkeen puoli yhdeksän kieppeillä katselin avoimesta ikkunastani miten 3–4 helikopteria kaarteli yläpuolella, välillä kiertäen taloni taakse, josta en niitä enää pystynyt näkemään, ja taas ilmestyen pian näkyviin jommalta kummalta sivulta. Yksi niistä leijali jonkin aikaa Regent’s Parkin yllä, kunnes kadotin sen näkyvistä. Luulen, että juuri se oli Marine One, Obaman kopteri, joka laskeutui puistoon. (Air Force One oli laskeutunut Stanstedin kentälle vajaata tuntia aiemmin.) Kopterilla on lehtitietojen mukaan aina mukanaan muutamia identtisiä helikoptereita harhautusmielessä.

Aika outoa ajatella, että Obama oli juuri sillä hetkellä alle puolen tunnin kävelymatkan päässä.

Tänään se siis virallisesti alkoi. Tulin aamulla töihin puolisen tuntia aikaisemmin kuin tavallista. Pidin todennäköisenä, että joukkoliikenne tökkisi, enkä halunnut olla aivan pahimman ruuhkan aikaan liikenteessä. Pari eilen tapaamaani ihmistä sanoivat välttävänsä maanalaisen käyttämistä kokonaan näinä parina päivänä, mutta itse en niin tee. En ole kuitenkaan siinä määrin huolissani turvallisuudestani, vaikka Cityn rajalla töissä olenkin. Keskustassa turhaan liikkumista vältän kyllä, mukavuussyistä.

Nyt kun tätä kahvitauolla kirjoitan, kaupungissa on ollut tähän mennessä kolme isompaa järjestyshäiriötä, pahin niistä tässä tunnin sisällä, kun mielenosoittajat tunkeutuivat yhteen Royal Bank of Scotlandin konttoriin Bankin metroaseman lähellä, rikkoivat ikkunoita, varastivat tietokonetarvikkeita ja spreijasivat tiloihin graffiteja. Myös savukranaatteja heiteltiin pankin tiloihin. Mellakkapoliisi puuttui tilanteeseen ja se on tällä hetkellä ilmeisesti rauhoittumassa. Täytyy seurata tilannetta iltapäivän mittaan ja mahdollisesti etsiä vaihtoehtoinen reitti kotiin.

Tällä hetkellä metro kulkee kuitenkin normaalisti lukuunottamatta Waterloo & City -linjaa, joka on suljettu poliisin kehotuksesta.