Nyt puhutaan säästä

Lämpötila 24.03.2012 (Heathrow’n lentokentän mittauspiste): +20°C.

Lämpötila 24.03.2013 (Heathrow’n lentokentän mittauspiste): ±0°C ja lunta.

Vuonna 1758 Samuel Johnson, runoilija ja sanakirjan kokoaja, sanoi: ”Kun kaksi englantilaista kohtaavat, ensimmäinen keskustelun aihe on sää.”

Viime aikoina säästä puhuminen on yltynyt uusiin mittasuhteisiin, eikä pelkästään natiivibrittien keskuudessa. Myös me maahanmuuttajat saamme huomata sään olevan keskustelunaiheena keskuudessamme harva se päivä. Tämä talvi vaikuttaa tavallista pidemmältä. Ihmisten väsymys jatkuvaan harmauteen ja viluun näkyy Facebook-tilapäivityksissä, tupakkataukokeskusteluissa, aamutervehdysten yhteydessä työpaikalla, kaupan kassalla ja tuntemattomien kanssa bussipysäkeillä. Twitterissä levisi ytimekäs lausahdus: ”Upea talvi meillä tänä keväänä!”

Lloyd TSB haastatteli paria tuhatta ihmistä vuonna 2010 ja päätyi tulokseen, jonka mukaan britit keskustelevat säästä enemmän ja useammin kuin intohimostaan jalkapallosta tai vaikkapa työstään. Tämä tuntuu pitävän tälläkin hetkellä hyvin paikkansa. Perinteisesti brittejä pidetään sääkeskustelujen ammattilaisina. Oli kyse sitten enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesta kulttuurisesta stereotypiasta, muissa maissa englannin kurssikirjojen kautta levitettävästä näkemyksestä taikka pilke silmäkulmassa sanotusta vitsistä, britit tuntuvat itsekin myöntävän asian.

Jokusen vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan säästä puhuminen otti ykköspaikan kaikkista ”brittiläisimpien” piirteiden listalla. Kyselyn otos oli suhteellsen kookas (5 000 aikuista) ja top 3 -listapaikat jakautuivat seuraavasti:

1. Säästä puhuminen (58% vastaajista)

2. Jonottamisen jalo taito (50+% vastaajista)

3. Sarkasmi (48% vastaajista)

Kyselyn tehneen One Poll -yrityksen edustaja sanoi: ”Britanniassa on lähes mahdotonta mennä minnekään missä ei puhuttaisi säästä. Britit ovat lähestulkoon ylpeitä runsaasta sadekertymästään.”

Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolen väestöstä kohdalla brittiläinen keskustelu kääntyy säähän vähintään joka kuudes tunti. Joka neljäs briteistä pitää säätä niin mielenkiintoisena asiana, että sitä käytetään keskustelun avaajana. Kiinnostus säähän kasvaa myös nähtävästi iän myötä: siinä missä 18–24-vuotiaista vastaajista 42% katsoi sääennusteen ainakin kerran päivässä, yli 55-vuotiaista sen teki 80 prosenttia vastaajista.

Saaren säähän vaikuttavat eri tuulet. Skotlannin länsiosiin puskee merellinen tuuli pohjoiselta napa-alueelta, joka tuo mukanaan viileää ja kosteaa ilmaa. Itäiseen Skotlantiin ja koillis-Englantiin saapuu kylmää ja kuivaa ilmaa mantereenpuoleisen pohjoisen napa-alueen tuulen mukana. Eteläinen ja kaakkois-Englanti puolestaan saavat tuta mantereen kautta matkaavan trooppisen ilmamassan, joka kantaa mukanaan lämmintä ja kuivaa ilmaa. Walesiin ja lounais-Englantiin vaikuttavat taas lähinnä merelliset trooppiset tuulet, joiden mukana saapuu lämmintä ja kosteaa ilmaa. Joskus näiden eri ilmamassojen vaikutuksesta saarella saattaa olla kesäaikaan jopa yli 20 asteen lämpöero eri paikkakuntien välillä.

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sää on täällä rehevämpi puheenaihevaihtoehto kuin Suomessa. (Lähes 18 000 kilometrin mittaisella rannikolla lienee asian kanssa jotain tekemistä.) Suomen sää on loppujen lopuksi aika stabiili — Britanniassa sää vaihtelee koko ajan ja se kuuluisa sade saattaa yllättää milloin tahansa. Tällä viikolla oli päivä, jolloin mentiin parissa minuutissa auringonpaisteesta muutaman minuutin lumimyräkkään, tuosta vain.

Yllä olevan tutkimuksen vastaajista 44% yhtyi näkemykseen sään vaihtelevuuden merkityksestä keskustelunaihen yleisyyteen. Muita syitä sääaiheen pysyvyyteen olivat:

– keskustelemalla säästä on helppo olla ystävällinen tuntemattomille

– sää aiheena pitää keskustelun turvallisena eikä tarvitse keskustella henkilökohtaisemmista asioista

Sosiaaliantropologi Kate Foxin mukaan britit tarvitsevat sääkeskusteluja päästäkseen yli sosiaalisista estoistaan. Vaihteleva sää tarjoaa ihmisille aiheen, jonka varjolla on turvallista lähettää sosiaalisia viestejä toisille. Eikä säästä keskustelemalla tule vahingossa loukanneeksi ketään.

Suomen Lontoon suurlähetystö kertoi perjantaina Facebook-sivullaan saaneensa seuraavan sähköpostin, jossa Suomea kehotetaan lopettamaan epämiellyttävä käytös välittömästi — uutisoinnin perusteella tämän hetkinen kylmä ilma on saapunut tänne Suomesta:

Dear Sir/Madam/Ms,

According to reports in today’s newspapers, the foul weather that we are experiencing in the UK is coming directly from Finland.

I respectfully request that you stop this unfriendly behaviour immediately. It is playing havoc with my plans for the garden, not to mention the heating bills.

I shall expect an improvement very soon, and will not accept any excuses! Thank you.

Sään on parasta lämmetä pikaisesti. Täällä ihmisten suunnitelmat puutarhojensa suhteen menevät tällä menolla pipariksi ja kaasulämmityskulut kipuavat pilviin.

 

Presidenttiä äänestämässä

Suomen suurlähetystö Lontoossa pitää ovensa auki iltakahdeksaan torstaisin ennakkoäänestysten aikaan, joten kävin siellä töiden jälkeen molemmilla äänestyskierroksilla piirtämässä numeron lappuun. Viikonloppuisin kun jonot venyvät pitkiksi — ensimmäisen kierroksen aikana suurlähetystö ilmoitti Facebook-sivullaan jonon olevan noin 45 minuuttia lauantaina. Viikonloppuna lienee parempaakin tekemistä kun seisoa jonossa. 😛

Oma valintani molemmilla kierroksilla oli varsin helppo. Helsingin Sanomat uutisoivat tänään otsikolla Ulkosuomalaiset: rasismimaine pilaa Suomi-kuvaa, että ”[t]ärkeimmäksi aiheeksi ulkosuomalaisten [äänestys]valinnoissa nousi ihmisoikeuksien edistäminen maailmalla. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat vienninedistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja rauhansovittelu kansainvälisissä kriiseissä”. Näiden perusteella voisi kuvitella, että Haavisto on ykkössuosikki meille ulkosuomalaisille. Niin oli ainakin minulle, ja saman kakkosen sai onneksi raapustaa lappuun toisellakin kierroksella.

Suomen tasavallan presidentti on ulkopoliittinen johtaja yhdessä valtioneuvoston kanssa, sanoo perustuslaki. Haaviston kansainvälinen kokemus on varsin kunniotusta herättävä. Siinä missä Niinistön kokemus kansainvälisissä tehtävissä painottuu pankkialalle ja rahoitustoimintaan, Haavisto ”johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–” (Juuso Koposen artikkeli Facebookissa 23.1.2012).

Koponen kertoo edelleen, että ”Ulkopolitiikka-lehti pyysi vuonna 2009 neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä. Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla. Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti. Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut.”

Suomen tasavallan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö. Haaviston vastustajien kommentit siitä, miten sivari ei voi toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä ovat, Waltarin sanoin, lähinnä kärpäsen surinaa korvissa. Varsinkin kun ylipäällikkönä on viimeiset 12 vuotta ollut nainen, joka ei ole myöskään asepalvelusta suorittanut. Siviilipalvelusmieheksi Haavistolla on kuitenkin komea saavutus: hän on saanut sotilasansiomitalin työstään kriisialueilla.

Samoin Haaviston vastustajat saivat netissä aikaan pienen myrskyn vesilasissa, kun he ymmärsivät väärin Haaviston tittelin ”Visiting Professor” niiltä ajoilta, jolloin hän luennoi Bristolin yliopistossa. (Englanniksi ’professor’ ei tarkoita samaa kuin suomen kielen sana ’professori’, mitä tittelin muka väärinkäytöksestä vauhkonneet eivät tuntuneet tietävän.) Edelleen Haavistoa parjataan yliopistotutkinnon puutteesta, mikä tuntuu olevan vahvasti suomalainen ilmiö: pätevyyttä mitataan edelleen herkästi tutkinnolla, ei osaamisella ja kokemuksella. Kuitenkin meillä on, tai on ollut, politiikassa muun muassa ylioppilaat Tarja Filatov ja Jouni Backman ja vailla edes ylioppilastutkintoa esimerkiksi Eero Heinäluoma ja Lauri Ihalainen. Eikä sovi unohtaa sitä, että korkeakoulututkinto ei ole edellytys presidenttinä toimimiselle.

Kaikista turhinta tuntuu olevan negatiivinen puuttuminen Haaviston seksuaaliseen suuntautumiseen. Tällä ei ole käytännössä mitään merkitystä presidentin toimen hoitamisessa, sillä presidentti ei tee työtään sänkykamarin puolella, eikä sillä, missä penis käy (tai on käymättä) tai mitä vagina vastaanottaa (tai on vastaanottamatta), ole ulko- tai sisäpoliittista painoarvoa. Se, että joku metsäläinen kokisi homoseksuaalisen presidentin häpeäksi maalle on hänen ongelmansa. Islannissa hävetään pääministeri Johanna Sigurdardottiria, Britanniassa ministeri Ben Bradshaw’ta ja yhtätoista kansanedustajaa, Ranskassa kulttuuriministeri Frédéric Mitterrandia, Saksassa ulkoministeri Guido Westerwelleä, ja niin edelleen. Kansalaiset yllä mainituissa Euroopan maissa varmasti suoranaisesti kiemurtelevat häpeäntuskissaan päivästä toiseen, eivät oikein tiedä miten päin olisivat.

Jos presidentin vähemmistöseksuaalisella suuntautuneisuudella jotain merkitystä on, on se käytännössä nyky-Suomen tilanteessa positiivista: ulkosuomalaisten HS:n kyselyssä mainitsema — vieläpä oma-alotteisesti, siitä ei ollut erikseen kysymystä — ongelmakohta, suvaitsemattomuuden nousu Suomessa, osoittautuisi kyseenalaiseksi. Ei kansa sentään täysin suvaitsematon voi olla, jos kykenevät tukemaan ja kannattamaan homoseksuaalia valtionpäämiestä. Samoin tämä lähettäisi vahvan positiivisen viestin kaikille Suomen seksuaalivähemmistöille (ja miksei ulkomaidenkin seksuaalivähemmistöille, jotka jotain Suomesta tietävät) siitä, miten heidän oma lasikattonsa voi myös alkaa murtua. Ruotsissa tutkimusten mukaan lesbo- ja bi-naiset yrittävät itsemurhaa yli kolme kertaa useammin kuin heteronaiset ja homo- ja bi-miehet lähes neljä kertaa useammin verrattuna muihin nuoriin. Transseksuaalinuorten keskuudessa tutkimuksen mukaan itsemurha-ajatuksia esiintyi jopa 65 prosentilla vastanneista ja itsemurhayrityksiä yli neljänneksellä, kertoo Suomen SETA. Nämä nuoret, jos ketkään, tarvitsevat positiivisia viestejä siitä, että heidän kaltaisensa vähemmistön edustaja hyväksytään. Olisi varsin sydäntä lämmittävää, jos voisimme lähettää Haaviston valinnalla viestin myös niille perussuomalaisille, jotka ovat keksineet vääntää suvaitsevaisuudesta uuden haukkumasanan: ’äärisuvaitsevainen’. Voi siis suvaita vähän, ja joitakin heidän hyväksymiään kohteita, mutta jos suvaitsee ”liikaa”, on jo jonkinmoinen fundamentalisti. Taidan olla ’äärisuvaitsevainen’ itsekin — paitsi silloin kun pitäisi suvaita suvaitsemattomuutta.

Jännät paikat on siis viikon päästä. Mutta vaikka Haavistosta ei presidenttiä tällä kertaa tulisikaan, hänen kansainvälinen uransa jatkuu varmasti menestyksekkäästi edelleen.

 

Itsenäisyyspäiväpippalot

Suomen Lontoon suurlähettiläs isännöi tänä iltana residenssillään myöhäisen itsenäisyyspäivän vastaanoton, joka oli cocktail-tilaisuus. Tätä menoa edellistä illallista varten ostamani juhlapuku maksaa itsensä takaisin ehkä noin kymmenessä vuodessa. 😛

Pölähdimme entisten työkavereitteni kanssa paikalle kuuden maissa ja jaksoimme juoda viiniä ja syödä pikkupurtavia noin puoli yhdeksään saakka. Suosikkejani olivat minikarjalanpiirakat ja isot vihreät oliivit, jotka oli täytetty jollakin, joka oli kenties artisokan sydämiä. Tarjolla oli myös minisalmiakkijuustokakkuja, jotka olivat varsin herkullisia.

Ilta koostui seurustelusta. Olen hieman hankalasti tuntemattomia juhlaseuralaisia lähestyvä, mutta juttelin sentään useamman ihmisen kanssa illan aikana. Suurlähettilään henkilökohtainen avustaja Merja tuli vastaan heti ovella, kun tämä oli nimilistan kanssa tarkistamassa sisälle tulijoita. Hän tuli myöhemmin juttelemaan minulle ja oli kovin lämminsydäminen. Hän kertoi nauttineensa kovasti kanssani työskentelystä aiemmin viime kuussa, kun olin yhteydessä häneen illallisistumajärjestysten ja kutsuvieraslistojen kanssa. Hän sanoi useaan kertaan, että hänestä oli ihana olla tekemisissä niin ”raikkaan” ihmisen kanssa, se kun kuulemma on hänen työssään kovin harvinaista. Häkellyin suorastaan lämpimistä sanoista. Juttelimme Merjan kanssa pitkät tovit, mikä oli todella mukavaa.

Muita keskustelukumppaneita olivat muun muassa vanhempi rouvashenkilö, joka johti jonkinlaista puljua, joka on historiallisesti koordinoinut lasin myyntiä Lontoossa. (Ei haittaa, en minäkään ymmärtänyt mistä oli kyse.) Hän kertoi fetissistään: hänestä oli ihanaa nuorempana päästä särkemään sekundalasia. 😆 Nykyään sitä ei kuulemma enää pääse tekemään.

Juttelin myös tanskalaisen lääkärin kanssa, joka oli viettänyt kaksi ja puoli kuukautta Grönlannin inuiittien parissa ja nähnyt sinä aikana pienessä, syrjäisessä ja jään ympäröimässä yhteisössä eliniän verran alkoholismia, työttömyyttä, raiskauksia, insestiä ja sukupuolitauteja. Hän on ollut Norjan suurlähettilään kutsuvieraana, samoin myös Tanskan, onhan hän kuulemma Lontoon ainut tanskalaislääkäri. Ruotsin suurlähettiläs ei koskaan ole kutsunut häntä mihinkään.

Mutta kohokohta oli kenties se, kun kävin moikkaamassa ennen lähtöä Titus Hjelmiä. Titus on suomalaisen power metal -bändi Thunderstonen basisti (Tertulle ja Merjalle terveisiä!). Se ei kuitenkaan ollut se syy, miksi Titus oli kutsuttu ”linnanjuhliin”. Hän on myös saatananpalvonnan mediakäsittelystä väitellyt tutkija, joka toimii tätä nykyä opettajana University College of Londonissa. Varsin mukava herrasmies oli hän.

Ja pidemmittä puheitta, Thunderstone sanoo ”Paholaisen kätyrin” myötä tältä illalta hyvää yötä.