RSS

Avainsana-arkisto: St. John’s Wood

Uusi asunto

Muuttopäivä oli toissapäivänä eli lauantaina. Hajuton ja mauton St. John’s Wood jäi taakse ja Dalstonista Hackneyssä tuli uusi koti.

Dalston on yksi Hackneyn alueista. Hackney puolestaan on yksi Lontoon 32 boroughsta.

Muutto meni sutjakasti vaikka auton saapuminen oli puolisen tuntia myöhässä liikenteen takia. Muuttoapuna oli kaksi romanialaista miestä ja uusi kämppikseni Marlon, joka avusti tavaroiden kantamisessa autosta toisessa päässä. Muutto vei kaiken kaikkiaan vain hieman yli tunnin ovelta ovelle.

Tavarat ovat nyt suurimmaksi osaksi paikallaan, mutta osan jätin suosiosta pariin matkalaukkuun, sillä uusi huoneeni on noin puolet aikaisemman koosta, joten ylimääräistä tilaa ei juuri ole. Laatikoston kulmalta suunnittelin jättäväni tilan viherkasville — suhteellisen karu huone kaipaa hieman eloa, joten käyn ensi viikonloppuna ostamassa jostain jonkinlaisen rehun huoneeseeni. Yhdelle seinistä olisi kiva saada ripustettua vähän väriä myös, joten käyn jossain vaiheessa etsimässä tähän tarkoitukseen sopivaa… jotain.

Tapasin kaikki kolme kämppistäni (Marlon, Lorenzo ja Katie) samana päivänä, tosin toisen naisasukin, australialaisen Katien, vain todella pikaisesti. Kämppiksissä mielenkiintoisinta on ehkä se, että Lorenzo on ammatiltaan tatuoija. Toivon mukaan ennen vuoden vuokrasopimukseni päättymistä ihoni alla on mustetta on enemmän kuin nyt. 😀 Olisi myös varsin erikoinen kokemus tulla tatuoiduksi kotona tatuointistudion sijasta. Lorenzo ei työskentele kotoa käsin, mutta kuulemma voisi kämppiksille tehdä kuvat kotonakin.

Lauantai-ilta meni täysbrasilialaisessa seurassa. Miespuoliset kämppikseni ovat molemmat brasilialaisia, ja Marlon oli kutsunut ystäviään illalliselle. Joten söin hyvän aterian parhaimmillaan 10 brasilialaisen seurassa. (Jotka tietysti unohtivat usein pälpättäessään käyttää englantia, joten iso osa illan keskusteluista meni minulta ohi — oli tosin mielenkiintoista, näin entisenä kielitieteilijänä, vain kuunnella ja seurata kommunikaatiota vaikka en siitä juuri mitään ymmärtänytkään.)

Alkupalaa.

Alkupalaksi oli tarjolla rapuja. Söin omalta ravultani jalat, mutta pääosaa en kyennyt edes maistamaan. En sen jälkeen kun näin, mitä kuoren alta paljastui. Sisälmykset eivät näyttäneet houkuttelevilta, eivät sitten ollenkaan. 😆

Ensimmäinen saksi syötävänä. Syödessä oli paras olla lähemmin tarkastelematta mitä suuhunsa pani. Oli se sen verran vastenmielinen elukka.

Toinen ruokalaji oli katkarapu-bobo, kookosmaito- ja katkarapukeitinvesipohjainen kastike, joka oli suurustettu muussatulla maniokilla (t. kassavalla) ja jota syötiin riisin kera. Tämä oli varsin hyvää, varsinkin chilikastikkeella tulistettuna. Jälkiruoaksi oli täytekakkua ja/tai jäätelöä.

Vaikka ruoka oli hyvää, ei se minusta kuitenkaan äyriäisruokien ystävää  tehnyt. Liian rumia syötäväksi ovat ne.

Elo Dalstonissa on siis lähtenyt käyntiin. Asunto itsessään on ihan mukava. Pieni olohuone-keittiö, neljä makuuhuonetta, kylppäri ja vessa. (Kylmä ja kuuma vesi tulevat samasta hanasta!) Vessassa tosin ei ole käsienpesuallasta, joten joutuu aina mennä viereiseen kylpyhuoneeseen käsienpesulle. Kokolattiamattoja ei ole kuin portaissa, mikä on mukavaa. Ikkunatkin falskaavat vähemmän kuin entisessä asunnossa, joten tämä talo tuskin on niin kylmä kuin edellinen talvella. Tosin eiköhän sitä täälläkin jonkun viikon päästä tule villasukille käyttöä.

Mainokset
 
1 kommentti

Kirjoittanut : 30/08/2010 Kategoria/t: Arki

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Islington, valvovan silmän alla

Työpaikkani toimisto on muuttamassa syyskuussa Islingtonin kaupunginosaan. Olin jo aiemmin miettinyt, että se vaikuttaisi — näin paikkaa näkemättä ja kuuleman perusteella — myös mukavalta asuinalueelta. Olen nimittäin ilmoittanut vuokranantajilleni, että olen muuttamassa tässä jonkun kuukauden päästä uuteen asuntoon, lähemmäs työpaikkaa. Päätin käydä Islingtonissa tutustumiskäynnillä myös sillä silmällä, että josko sieltä rupeaisi asuntoa etsimään.

Angelin metroaseman lähellä oli rykelmä pikkukatuja.

Tutkiskelin Islingtonin eteläisempää puolta, aluetta lähellä Angelin asemaa. Tienoo oli ensi näkemältä ihastuttava ja paljon kotoisampi kuin St John’s Wood on koskaan minulle ollut. Olen asunut täällä nyt noin puolitoista vuotta, ja olen käynyt peräti kahdessa paikallisessa pubissa ja kahdessa kahvilassa. Täältä tekee mieli lähteä aina muualle, jos pubi tai kahvilla käynti on mielessä. Alue on yksinkertaisesti liian ”fiini” minun makuuni. Julkkiksille ja rikkaille ihmisille varmasti mieluinen, mutta minulle epäkiinnostava, hengetön ja kliininen.

Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsi Islington Green -puisto, jossa oli runsaasti ihmisiä nauttimassa lämpimästä päivästä.

Minulla ei ollut sen kummempaa agendaa Islington-päivälle kuin vain kuljeskella ympäriinsä. Siitä kuitenkin olin tietoinen, että alueella oli useampi Banksy, ja halusinkin ehdottomasti nähdä jonkun niistä ennen kuin päiväni olisi ohitse. Lähin Banksyn graffiti sijaitsi Essex Roadilla, joka alkoi yllä olevan puiston eteläiseltä sivulta. Joten sinne suuntasin kulkuni.

 

Alun perin lippuna liehui Tesco-markettiketjun muovipussi. Joku on käynyt lisäämässä sittemmin omiaan tähän työhön.

Banksyn graffitit ovat varsin arvokkaita, joten niitä pyritään suojelemaan muilta graffiti”taiteilijoilta” pleksilasien avulla. Tämäkin Banksy oli pleksin takana. Pleksilasi oli tosin ilmeisesti lisätty vähän liian myöhään, sillä teosta oli muutettu jonkun toimesta siitä mitä se alun perin oli. Siinä missä joidenkin mielestä Banksy itse on ilkivallantekijä, myös Banksyn omia töitä tuhritaan usein.

 

Graffiti sellaisena kuin se alun perin oli, Tesco-muovipussin kera.

Banksyn teosta vastapäätä, kadun toisella puolella, oli erikoisennäköinen rakennus värikkäine koristeineen ja pylväineen, joten nappasin siitä huvikseni kuvan.

Värikkäästi koristeltu rakennus Essex Roadilla.

Jälkeenpäin huomasin kuvassa tehokkaan muistutuksen siitä, että Britannia on valvontayhteiskunta. Maassa on yli 4,2 miljoonaa valvontakameraa. Lukumäärä on puolitoistakertainen esimerkiksi poliisivaltioksikin kutsuttuun Kiinaan verrattuna. Kiinassa on yksi kamera 472,000 asukasta kohden, Britanniassa puolestaan yksi valvontakamera 14 asukasta kohti. Joidenkin arvioiden mukaan Britanniassa on 20 prosenttia maailman kaikista valvontakameroista. Britannia onkin 36 maan listauksessa viiden maan häntäpäässä mitä yksityissuojaan tulee. Kaikista huonoin tilanne on Malesiassa ja Kiinassa, eikä Singaporella jaVenäjälläkään mene hyvin.

Brittiläinen Privacy International ja amerikkalainen Electronic Privacy Information Center ovat tehneet yhdessä vuosikatsauksia maailmanlaajuisesti yksilön intimiteetti- tai tietosuojaan liittyen. Tuorein tämänhetkinen raportti on vuodelta 2007. Raportissa oli mukana 47 maata, tulosten mukaan Britannia sijoittui huonoimpien maiden joukkoon usealla yksilön intimiteettisuojan mittarilla, kuten esimerkiksi kategorioissa ’perustuslaillinen suoja’, ’henkilökortit ja biometriset tunnisteet’, ’tietojen jakelu’ (Suomi on huonoimmilla sijoilla tässä kategoriassa myös), ’visuaalinen seuranta’ sekä ’potilas-, pankki- ja matkustustietojen seuranta’.

Itseäni ovat hätkähdyttäneet täällä mm. työkavereiden kertomukset siitä, miten visakortti on pankin toimesta jäädytetty ulkomaanmatkan aikana, sillä pankki on huomannut maksukäytännöissä yllättäviä poikkeamia. Kortinhaltija lähtee lomamatkalle ulkomaille ja pankki olettaa, että kortti on varastettu ja sitä käytetään laittomasti ulkomailla — pankki ratkaisee mitään kysymättä asian jäädyttämällä kortin. Yksi entisistä työkavereistani on mukautunut tähän ja ottanut tavaksi ilmoittaa pankilleen ulkomaanmatkoistaan välttääkseen kortin mahdollisen jäädyttämisen mukanaan tuomat ongelmat. Minua tämä maksuliikenteen seuranta lähinnä karmii.

Angelin aseman liepeillä on taidegallerioita vieri vieressä.

Suomen pitkäksi miinukseksi raportissa lasketaan esimerkiksi se, että siellä — jostain kerta kaikkisen käsittämättömästä syystä — julkistetaan ihmisten verotiedot koko kansan nähtäväksi. Tätä en itse koskaan tule ymmärtämään, hyväksymään enkä tukemaan hankkimalla lehteä jossa verotiedot julkistetaan. Pelkkä ajatuskin siitä, että muut saavat tietää noinkin intiimejä asioita elämästäni ilman, että voin vaikuttaa asiaan, on pöyristyttävä. Eikä minulla ole mitään tarvetta työntää nokkaani muiden tuloihin ja omaisuuteen, jotka eivät minulle millään tavalla kuulu.

Siinä missä Britannian sijoittuminen listalla on pysynyt ennallaan huonommassa päässä sitten edellisen tutkimuksen, Suomen tässä vaiheessa keskinkertaisesta tilasta todetaan, että siellä yksilön intimiteettisuoja on huononemaan päin.

Mutta sitten takaisin Islingtoniin.

Antiikkimarkkinat Islingtonissa.

Kaiken kaikkiaan Islingtonista jäi oikein hyvä maku suuhun, ja mielelläni etsisin sieltä asuntoa ensisijaisesti. Se vaikutti alueelta, joka tarjoaa mielenkiintoisia löytöjä ja joka innostaa tutkimaan itseään vapaa-ajallakin. Lisäksi se on sopivan lähellä keskustaa, noin vartin junamatkan taikka puolen tunnin bussimatkan päässä esim. Sohosta. Vuokrataso on alueella ihan tarpeeksi korkea, mutta ei mahdoton, kunhan on valmis jakamaan talon tai asunnon toisten kanssa.

Patsas tönöttää puiston edustalla.

Erittäin positiivista alueessa olisi tietysti myös se, että se todennäköisesti mahdollistaisi kävelyn taikka lyhyen bussimatkan töihin. Tämä lyhentäisi mukavasti työpäivää ja säästäisin mahdollisesti jopa yli 100 puntaa kuussa työmatkakuluissa (tällä hetkellä joudun pistämään omasta pussistani työmatkoihin 140 euroa kuussa). Tuon säästyvän rahan sijoittaisin mielelläni korkeampaan vuokraan alueella.

Alueen pääkatu Upper Street.

Tässä kesän aikana täytyy siis käynnistää toden teolla uuden asunnon etsintä. Vuokranantajani ovat esittäneet toiveen, että muuttaisin vasta sitten kun he palaavat Lontooseen kesänvietoltaan, eli joskus elokuun loppupuolella. Siihen saakka olen talovahtina heidän poissa ollessaan. He suuntaavat muille maille kesäksi vajaan kolmen viikon päästä, joten pääsen nauttimaan yksinolosta piakkoin. Eli mielläni olen tässä talossa vielä pari kolme kuukautta, kun saan olla oman itseni herra taas kohtapuoliin. 🙂

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 06/06/2010 Kategoria/t: Kaupunki, Kulttuuri

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Obama on kaupungissa

Palasin eilen illalla töiden ja drinkkien jälkeen St. John’s Woodiin hieman ennen kahdeksaa ja kävelin 600 metrin kotimatkalla noin tusinan poliisin ohi. Parissa risteyksessä oli molemmissa kourallinen poliiseja partioautojensa kanssa, osa poliiseista jalkautuneena. Se oli muistutus siitä, että Regent’s Parkiin on sieltä kävelymatka ja Barack Obama asuu Lontoon vierailunsa aikana Regent’s Parkissa Yhdysvaltain suurlähettilään asunnolla. Jostain syystä siinä kotia kohti kävellessäni poliisien ohi ihoni nousi kananlihalle, kun tajusin miten suurista asioista Lontoossa on oikeasti kyse näinä parina seuraavana päivänä.

Iltapalan jälkeen puoli yhdeksän kieppeillä katselin avoimesta ikkunastani miten 3–4 helikopteria kaarteli yläpuolella, välillä kiertäen taloni taakse, josta en niitä enää pystynyt näkemään, ja taas ilmestyen pian näkyviin jommalta kummalta sivulta. Yksi niistä leijali jonkin aikaa Regent’s Parkin yllä, kunnes kadotin sen näkyvistä. Luulen, että juuri se oli Marine One, Obaman kopteri, joka laskeutui puistoon. (Air Force One oli laskeutunut Stanstedin kentälle vajaata tuntia aiemmin.) Kopterilla on lehtitietojen mukaan aina mukanaan muutamia identtisiä helikoptereita harhautusmielessä.

Aika outoa ajatella, että Obama oli juuri sillä hetkellä alle puolen tunnin kävelymatkan päässä.

Tänään se siis virallisesti alkoi. Tulin aamulla töihin puolisen tuntia aikaisemmin kuin tavallista. Pidin todennäköisenä, että joukkoliikenne tökkisi, enkä halunnut olla aivan pahimman ruuhkan aikaan liikenteessä. Pari eilen tapaamaani ihmistä sanoivat välttävänsä maanalaisen käyttämistä kokonaan näinä parina päivänä, mutta itse en niin tee. En ole kuitenkaan siinä määrin huolissani turvallisuudestani, vaikka Cityn rajalla töissä olenkin. Keskustassa turhaan liikkumista vältän kyllä, mukavuussyistä.

Nyt kun tätä kahvitauolla kirjoitan, kaupungissa on ollut tähän mennessä kolme isompaa järjestyshäiriötä, pahin niistä tässä tunnin sisällä, kun mielenosoittajat tunkeutuivat yhteen Royal Bank of Scotlandin konttoriin Bankin metroaseman lähellä, rikkoivat ikkunoita, varastivat tietokonetarvikkeita ja spreijasivat tiloihin graffiteja. Myös savukranaatteja heiteltiin pankin tiloihin. Mellakkapoliisi puuttui tilanteeseen ja se on tällä hetkellä ilmeisesti rauhoittumassa. Täytyy seurata tilannetta iltapäivän mittaan ja mahdollisesti etsiä vaihtoehtoinen reitti kotiin.

Tällä hetkellä metro kulkee kuitenkin normaalisti lukuunottamatta Waterloo & City -linjaa, joka on suljettu poliisin kehotuksesta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 01/04/2009 Kategoria/t: Kaupunki, Tapahtumat

 

Avainsanat: , , , , , , ,